Väki vähenee, mutta pidot eivät parane

En vaadi sairaanhoitajana liikoja vastineeksi elintärkeästä työstäni ja osaamisestani.

Kuva: Canva

Lähtökohtaisesti en halua valittaa työnantajistani. Haluan, että teemme töitä sulassa sovussa, mielekkäästi ja tehokkaasti. Meidän kaikkien etu on, että työt hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla ja potilaat ovat tyytyväisiä.

Silti on sanottava, että en halua enää kertaakaan kuulla sanelupolitiikkaa tai tehdä epäkohtiin turhautuneena vihonviimeistä keikkaa tietyn työnantajan leivissä.

En vaadi sairaanhoitajana liikoja vastineeksi elintärkeästä työstäni ja osaamisestani. Silti todistan, miten etujani karsitaan, eikä palkalla meinaa millään tulla toimeen. Teen töitä myös muilla aloilla ja hämmästelen, miten hyvin minua näillä työpaikoilla kohdellaan ja arvostetaan myös palkan muodossa.

En tietenkään haaveile helposta työstä ja ruusuilla tanssimisesta hoitoalalla. Tiedän tasan tarkkaan, miten raakaa fyysistä ja psyykkistä työtä sairaanhoitajan homma on. Ehkäpä juuri siksi tarvitsen työnantajan, joka ymmärtäisi ja näkisi saman kuin minä arvokkaasta, mutta kuluttavasta hoitotyöstä.

Työyhteisötaidot ovat hautautuneet liian monelta hoitoalan työpaikalta tulipalojen sammuttamisen ja huutavan hoitajapulan alle. Kun väki vähenee, niin pidot eivät hoitotyössä parane. Silloin tunnolliset hoitajat uupuvat, venyvät ja äksyilevät. Syntyy kokemus, ettei hoitajaa kuulla sietämättömäksi muuttuneen työkuormansa alta.

hoitajien työtaistelu palkkavaatimuksineen on seurausta pitkästä kehityksestä, johon ei ole tullut muutosta. Hoitotyön asiantuntemusta ei osata riittävästi arvostaa niin, että se näkyisi palkoissa ja mahdollisuudessa kehittyä uralla. Se syö lahjakkaiden hoitajien työmotivaatiota ja ammatissa kehittymisen nälkää.

Väitän, että valtaosalla hoitajista on nyt haussa kunnon työnantaja. Valitettavasti voi olla, ettei se löydy sote-alalta.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.