Vanhustenhuolto on jo järkyttävässä tilassa

Kuvateksti
Kuva: Pexels

Vanhusten ja heidän hoitajiensa olojen järkyttävä kurjistaminen on loputtava. Vanhustenpalveluista ei voi säästää enää yhtään miljoonaa. Uusimman laajan pohjoismaisen tutkimuksen mukaan Suomessa piitataan vähiten ikääntyneiden ja vanhusten hoidosta.

Nordcare2 -vertailututkimuksen tulokset ovat karua luettavaa. Tulokset alleviivaavat kaiken, mitä hoitajat ja vanhusten omaiset ovat vuosikymmenen ajan hädissään tuuleen huutaneet. Säästettävää ei ole, vaikka uusi vanhuspalvelulaki toi kunnille lisää vaatimuksia. Ei, vaikka hallitus niistää vanhusten hoidosta 33,5 miljoonaa euroa.

Tulosten mukaan työpaine ja laatuongelmat ovat suomalaisessa kotihoidossa Pohjoismaiden korkeimmalla tasolla. Kotihoidon asiakasmäärä on etenkin yövuorossa hälyttävästi suurempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Miten tähän on päädytty? Resursseja on pienennetty asiakasmäärien lisääntyessä ja asiakkaiden kunnon heikennyttyä. Samaan karuun tulokseen päätyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vanhuspalvelujen tuottajakohtainen seurantatutkimus.

Jo vuosia vanhustenhuoltoa koskevia päätöksiä on runnottu läpi syyllistämällä hoitajia. Hoitohenkilökunnan määrää on heikennetty laskemalla henkilöstömitoitukseen esimerkiksi virikeohjaajia. Vanhukset ovat olleet vähään tyytyväisiä ja äänestettyään vaaleissa alistuneet osaansa. He eivät ole osanneet, jaksaneet tai halunneet valittaa saamastaan palvelusta, vaikka syytä olisi ollut.

Poliittisen messun pyhänä mantrana on hoettu, että jokainen ihminen haluaa asua kotona niin kauan kun se on mahdollista. Se ei pidä paikkaansa. Monen on pakko jäädä kotiin, koska laitospaikkaa ei tarvittavan nopeasti enää löydy.

Tämä on ollut voittajakonsepti vanhustenhuollon halpuuttamisesta päättäneille tahoille, joiden mielestä kyse on vain “kustannusten kasvun hillitsemisestä”. Tämän hetkinen touhu lisää kustannuksia lisäämällä muun muassa vanhusten ensihoitorallia kodin, terveyskeskuksen ja sairaalan vuodeosastojen välillä. Asiassa ei ole auttanut edes eduskunnan oikeusasiamiehen esittämä vanhusten ihmisoikeuksia koskeva puutelista.

Tässä valtapelissä usean hoitajan työsuhde on loppunut, kun he ovat nostaneet vanhusten tai hoitajien huonon kohtelun julkiseen keskusteluun. Kehittämisen sijaan puheissa on korostunut hoitajien valvonta ja kuri. Otsikoihin on kernaasti nostettu lööppejä vanhuksista, jotka ovat jääneet virumaan ilman hoitoa koteihinsa.

Ja keneen syyttävä sormi on osoittanut? Tietenkin tiuhaan vaihtuviin vanhusten hoitajiin. He eivät ole olleet tarpeeksi uhrautuvia, empaattisia, nopeita ja tehokkaita. He ovat tehneet jatkuvia virheitä, eivätkä ole riittävän osaavia. Uutisointia seuratessa on mielenkiintoista lukea Nordcare2 -tutkimuksesta, että suomalaiset vanhustyöntekijät ovat pohjoismaisia kollegoitaan koulutetumpia. Vanhusten hoitotyöhön erikoistumisen, koulutuksen tai osaamisen puutteesta ei siis ainakaan ole kyse.

Ikääntyneet ja omaiset ovat alkaneet vaatia yhä voimakkaammin vanhusten asiallista kohtelua ja oikeuksia, ja hyvä niin. Mutta kellepä muille valitukset kuuluvat kuin vanhusten kanssa työtä tekeville hoitajille ja lähiesimiehille? On muistettava, että hoitajista on tehty nopeasti vanhustenhuollon sylkykuppeja, kun päättäjät ovat sulkeneet rahahanat ja sen myötä korvansa tai hoitopalveluja tarjoavat eivät ole nähneet asiakkaiden päivittäisiä tarpeita.

Jostain syystä myös hoitajiin kohdistuva epäasiallinen kohtelu on Norcare2 -tutkimuksen mukaan jatkanut kasvuaan. Silmiin pistävää Pohjoismaista juuri Suomen kohdalla on, miten yhä useampi hoitaja kohtaa työssään väkivallan uhkaa, häirintää, haukkumista ja suoraa väkivaltaa. Näissä tilanteissa hoitajia on lähinnä pyydetty miettimään, miten heidän henkeään uhkaavissa tilanteissa asiakkaalle taataan hyvä hoito.

Mitä hoitajat voivat sitten tilanteelle tehdä? Yhä vähemmän siitäkin huolimatta, että vanhustyöntekijät ovat pohjoismaisia kollegoitaan koulutetumpia. Heidän vaikutusmahdollisuuksiaan ikääntyvien ja vanhusten hoitotyön asiantuntijoina on jatkuvasti heikennetty. Esimiehen puoleen kääntyminen ei sekään aina auta, koska tuki on vähentynyt. Sen sijaan työpaikalla erilaiset kontrollitoimet ovat kasvaneet. Vuosia jatkunut tilanne on johtanut siihen, että vain yksi viidennes hoitajista suostuisi itse hoitoon omaan vanhustenhuollon yksikköönsä. Kaksi viidestä hoitajasta harkitsee työnsä lopettamista heti kun on mahdollista.

Vanhustenhuolto saadaan kuntoon somemyrskyllä ja suurmielenosoituksilla. Se hoidetaan adresseilla vanhusten huollon tilan parantamisesta ja vetoamalla jokaiseen päättäjään. Heistä kun lähes jokainen tulee tarvitsemaan aikanaan vanhustenhuollon palveluita. Siksi palveluista ei voi säästää miljoonia tilanteessa, jossa resursseja on lisättävä. Sote-uudistuksessa vanhustenhuoltoa voidaan kehittää esimerkiksi lisäämällä palveluja ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon väliin. Omaishoitajien asemaakin tulisi parantaa.

Jokaisen on kannettava kortensa kekoon, jottei vanhuksista tehdä 2020-luvun huutolaisia eniten tarjoaville firmoille. Itse olen valmis kunnallisveroprosentin korotukseen, jos korotus korvamerkitään todistetusti vanhusten hoitopalvelujen parantamiseen. Kuitenkin niin, ettei veroroponi sada verojen maksua Suomeen välttelevän monikansallisen terveysyhtiön laariin.

Olemme luvanneet turvallisen vanhuuden satavuotiaan Suomen meille rakentaneille ihmisille. Sen me olemme heille velkaa.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Suosittelemme sinulle