Kuva: Pexels

Vanhustenhuolto on jo järkyttävässä tilassa

Vanhusten ja heidän hoitajiensa olojen järkyttävä kurjistaminen on loputtava. Vanhustenpalveluista ei voi säästää enää yhtään miljoonaa. Uusimman laajan pohjoismaisen tutkimuksen mukaan Suomessa piitataan vähiten ikääntyneiden ja vanhusten hoidosta.

Nordcare2 -vertailututkimuksen tulokset ovat karua luettavaa. Tulokset alleviivaavat kaiken, mitä hoitajat ja vanhusten omaiset ovat vuosikymmenen ajan hädissään tuuleen huutaneet. Säästettävää ei ole, vaikka uusi vanhuspalvelulaki toi kunnille lisää vaatimuksia. Ei, vaikka hallitus niistää vanhusten hoidosta 33,5 miljoonaa euroa.

Tulosten mukaan työpaine ja laatuongelmat ovat suomalaisessa kotihoidossa Pohjoismaiden korkeimmalla tasolla. Kotihoidon asiakasmäärä on etenkin yövuorossa hälyttävästi suurempi kuin muissa Pohjoismaissa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Miten tähän on päädytty? Resursseja on pienennetty asiakasmäärien lisääntyessä ja asiakkaiden kunnon heikennyttyä. Samaan karuun tulokseen päätyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vanhuspalvelujen tuottajakohtainen seurantatutkimus.

Jo vuosia vanhustenhuoltoa koskevia päätöksiä on runnottu läpi syyllistämällä hoitajia. Hoitohenkilökunnan määrää on heikennetty laskemalla henkilöstömitoitukseen esimerkiksi virikeohjaajia. Vanhukset ovat olleet vähään tyytyväisiä ja äänestettyään vaaleissa alistuneet osaansa. He eivät ole osanneet, jaksaneet tai halunneet valittaa saamastaan palvelusta, vaikka syytä olisi ollut.

Poliittisen messun pyhänä mantrana on hoettu, että jokainen ihminen haluaa asua kotona niin kauan kun se on mahdollista. Se ei pidä paikkaansa. Monen on pakko jäädä kotiin, koska laitospaikkaa ei tarvittavan nopeasti enää löydy.

Tämä on ollut voittajakonsepti vanhustenhuollon halpuuttamisesta päättäneille tahoille, joiden mielestä kyse on vain “kustannusten kasvun hillitsemisestä”. Tämän hetkinen touhu lisää kustannuksia lisäämällä muun muassa vanhusten ensihoitorallia kodin, terveyskeskuksen ja sairaalan vuodeosastojen välillä. Asiassa ei ole auttanut edes eduskunnan oikeusasiamiehen esittämä vanhusten ihmisoikeuksia koskeva puutelista.

Tässä valtapelissä usean hoitajan työsuhde on loppunut, kun he ovat nostaneet vanhusten tai hoitajien huonon kohtelun julkiseen keskusteluun. Kehittämisen sijaan puheissa on korostunut hoitajien valvonta ja kuri. Otsikoihin on kernaasti nostettu lööppejä vanhuksista, jotka ovat jääneet virumaan ilman hoitoa koteihinsa.

Ja keneen syyttävä sormi on osoittanut? Tietenkin tiuhaan vaihtuviin vanhusten hoitajiin. He eivät ole olleet tarpeeksi uhrautuvia, empaattisia, nopeita ja tehokkaita. He ovat tehneet jatkuvia virheitä, eivätkä ole riittävän osaavia. Uutisointia seuratessa on mielenkiintoista lukea Nordcare2 -tutkimuksesta, että suomalaiset vanhustyöntekijät ovat pohjoismaisia kollegoitaan koulutetumpia. Vanhusten hoitotyöhön erikoistumisen, koulutuksen tai osaamisen puutteesta ei siis ainakaan ole kyse.

Ikääntyneet ja omaiset ovat alkaneet vaatia yhä voimakkaammin vanhusten asiallista kohtelua ja oikeuksia, ja hyvä niin. Mutta kellepä muille valitukset kuuluvat kuin vanhusten kanssa työtä tekeville hoitajille ja lähiesimiehille? On muistettava, että hoitajista on tehty nopeasti vanhustenhuollon sylkykuppeja, kun päättäjät ovat sulkeneet rahahanat ja sen myötä korvansa tai hoitopalveluja tarjoavat eivät ole nähneet asiakkaiden päivittäisiä tarpeita.

Jostain syystä myös hoitajiin kohdistuva epäasiallinen kohtelu on Norcare2 -tutkimuksen mukaan jatkanut kasvuaan. Silmiin pistävää Pohjoismaista juuri Suomen kohdalla on, miten yhä useampi hoitaja kohtaa työssään väkivallan uhkaa, häirintää, haukkumista ja suoraa väkivaltaa. Näissä tilanteissa hoitajia on lähinnä pyydetty miettimään, miten heidän henkeään uhkaavissa tilanteissa asiakkaalle taataan hyvä hoito.

Mitä hoitajat voivat sitten tilanteelle tehdä? Yhä vähemmän siitäkin huolimatta, että vanhustyöntekijät ovat pohjoismaisia kollegoitaan koulutetumpia. Heidän vaikutusmahdollisuuksiaan ikääntyvien ja vanhusten hoitotyön asiantuntijoina on jatkuvasti heikennetty. Esimiehen puoleen kääntyminen ei sekään aina auta, koska tuki on vähentynyt. Sen sijaan työpaikalla erilaiset kontrollitoimet ovat kasvaneet. Vuosia jatkunut tilanne on johtanut siihen, että vain yksi viidennes hoitajista suostuisi itse hoitoon omaan vanhustenhuollon yksikköönsä. Kaksi viidestä hoitajasta harkitsee työnsä lopettamista heti kun on mahdollista.

Vanhustenhuolto saadaan kuntoon somemyrskyllä ja suurmielenosoituksilla. Se hoidetaan adresseilla vanhusten huollon tilan parantamisesta ja vetoamalla jokaiseen päättäjään. Heistä kun lähes jokainen tulee tarvitsemaan aikanaan vanhustenhuollon palveluita. Siksi palveluista ei voi säästää miljoonia tilanteessa, jossa resursseja on lisättävä. Sote-uudistuksessa vanhustenhuoltoa voidaan kehittää esimerkiksi lisäämällä palveluja ympärivuorokautisen hoidon ja kotihoidon väliin. Omaishoitajien asemaakin tulisi parantaa.

Jokaisen on kannettava kortensa kekoon, jottei vanhuksista tehdä 2020-luvun huutolaisia eniten tarjoaville firmoille. Itse olen valmis kunnallisveroprosentin korotukseen, jos korotus korvamerkitään todistetusti vanhusten hoitopalvelujen parantamiseen. Kuitenkin niin, ettei veroroponi sada verojen maksua Suomeen välttelevän monikansallisen terveysyhtiön laariin.

Olemme luvanneet turvallisen vanhuuden satavuotiaan Suomen meille rakentaneille ihmisille. Sen me olemme heille velkaa.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.

 

Kommentit

Käyttäjän Anneli Koivunen kuva

Nyt ne yksinäiset Muistisairaat ja huonokuntoiset sieltä kotihoidosta pois ja hoivakoteihin, joissa henkilökuntaa 24/7 Käykää allekirjoittamassa adressimme Arvokas Vanhuus kaikille, jossa paneudutaan myös omaishoitoon ja kaikkiin missä apua tarvitaan. 7.3 2018 Anneli Koivunen https://www.adressit.com/arvokas_vanhuus_kaikille
Käyttäjän Latekoe Lawson Hellu kuva

Olemme luvanneet turvallisen vanhuuden satavuotiaan Suomen meille rakentaneille ihmisille. Sen me olemme heille velkaa.
Käyttäjän Liisa Lempinen kuva

Jos nuori, joka hakeutuu ammattiin, jossain koulutusvaiheessa laitettaisiin kokeilemaan "olemaan " vanhus. Laitettaisiin ihan opiskelijana makaamaan sänkyyn, vaikkapa vain sen 8 tuntia, odottamaan kunnes joku tulisi päästämään terveen ihmisen pissille mutta kun ei pääsisi, koska henkilökuntaa on niin vähän tai he eivät välittäisi. Pissaisiko nuori alleen, ei. Pidätyskyky on hyvä aikuisena. Laitettaisiin vaippa, nuori opiskelijakin voisi pissata jo vaippaan, koska ei pääse vessaan. - No sitten tuotaisiin ruoka nenän eteen, mutta hän ei ylettyisi siihen, koska opiskelija olisi vaikkapa kiinnitetty ettei ylettyisi ruokaan. Ruoka jäähtyisi, "hoitaja" tulisi ja ehkä lausahtaisi: Eikö ruoka maistunut rouvalle. Siinä sitten opiskelija jatkaisi makoilua terveenä, mutta sidoksissa ettei pääse edes tarpeilleen, suu sidottuna, ettei voi vastata. - Niin, olisipa hyvä jos se olisi vain leikki. - Huh, eihän tällaista ole, sanoisi opiskelija. --- MINÄ EN OLLUT KOULUTUKSELTANI SAIRAANHOITAJA, OLIN OSASTONSIHTEERI NUORESTA ALKAEN, KATSOVA, KUULEVA IHMINEN JA OLIN TULKKINA NEUROLOGIAN OSASTOLLA, SAMOIN TEHO-OSASTOLLA, KOSKA YMMÄRSIN IHMISTÄ ILMAN KIELTÄ. OLIN RUOTSISSA TÖISSÄ, NUOREHKO, KAHDEN LAPSEN SYNNYTTÄNYT NAINEN, SAIN KIITOSTA MITEN ONNISTUIN TYÖSSÄNI JA SAIN NAUTTIA JA TUTUSTUA KAIKKIIN SAIRASKODIN ASUKKAISIIN JA HEIDÄN OMAISIINSA. TYÖ OLI VÄLILLÄ NIIN RASKASTA, ETTEI JALAT MEINANNEET KOTIPYSÄKILTÄ KANTAA KOTIIN, MUTTA SE OLI VAIN FYYSISTÄ. Kun pääsin kotiovesta sisään, olin niin onnellinen kaikista sen päivän tapahtumista, sain erään miehen syömään, yhden kanssa sain tilaisuuden mennä jättisuurella pyörätuolilla ulos (hän oli ollut noin 20 v tässä sairaskodissa), osastonhoitaja lupasi järjestää tämän minun pyynnöstäni. Se oli niin kauhea ja ihana tapahtuma, koska se "pyörätuoli" painoi hirveästi ja ulos kun päästiin, olikin loiva alamäki, ja hups, en pystynyt jarruttaa ja mentiin lujaa alas melkein autotielle, hattu mieheltä lensi, ja me naurettiin kauheesti. Se oli ensimmäinen kerta hänelle että hän nauroi! Samalla hän huomasi, että hänhän on ollut tätä rakennusta rakentamassa rakennjusmestarina, ja tuossa, tuossahan on tien toisella puolen se rakennus, missä hänen vaimonsa oli keittiömestarina. - Ai - täälläkö minä olen ollut nämä vuodet, en tiennyt missä olen, en nähnyt ikkunoista, olin huoneessani vain aina samassa vuoteessa, veivät välillä suihkuun. - Itkimme yhdessä, hän kertoi ensimmäisen kerran tarinansa minulle, joka oli traaginen, ja syyllisyys oli painanut häntä nämä kymmenet vuodet. - Niinpä niin, näin ammattilainen ei ikinä toimisi, koska se on Kiellettyä! Ja kun en ollut ammattilainen, sain niin paljon muutettua asioita ja käytäntöjä, että osastonhoitaja antoi minulle paljon valtuuksia, ja olin sittemmin "ainoa" apu kun tarvittiin esimerkiksi rauhoittamaan hyvin kivuliasta ihotautisairasta ihmistä siteiden vaihtoon kokovartalolla. - Kiitos Ruotsi. Kunnia tälle sairaskodille. - Mummini kuoli Suomen hoivakodissa 2 kuukaudessa, vaikka oli vain putkiremontin takia siellä, virkeä ihminen, sai ripulin. Puhui kuin huumattu puhelimessa. !!?? Äitini kuoli oksennukseen, oli kuulemma haimasyöpä, eipä sisaruksetkaan halua puhua asiasta. Soitin silloin sairaalaan jonne hänet oli viety, äitini sanoi vain ettei hän tiedä missä hän on, hänet tuotiin jonnekkin ambulanssilla. Oli oksentanut ja ripuloinut pari viikkoa. No loppuuhan se jokaisella joskus, mutta ...! Ja ennen oli kaikki paremmin, on tv-ohjelma sketsinä. Ennen oli sairaala-apulaiset, siivosivat, petasivat, samalla tarkkailivat potilaitten vointia, oli kylvettäjät, osastosihteerit, osastonhoitajat...
Mainos
Mainos