Yksinäisyyteen voi vaikuttaa

Kuvateksti
Kuva: Unsplash

Matkustan työni vuoksi yksin ympäri maailmaa. En silti koe itseäni yksinäiseksi. Olen puhelias ja tuntemattomat ihmiset avautuvat minulle helposti. Lieneekö otsassani näkymätön leima, jossa lukee psykiatrinen sairaanhoitaja, kerro huolesi?

Maiden vaihtuessa ihmiset toimivat sosiaalisissa tilanteissa eri tavoin. Amerikassa on osattava small talk. Kreikassa taas keskustelun siirrot tehdään kohteliaasti ikään kuin shakkia pelaten. Alankomaissa keskustelu on letkeää, mutta harvinaisen suoraa. Suomalaiset vaikuttavat ensinäkemältä usein kylmiltä, mutta lämpenevät nopeasti saadessaan vastata herkullisiin kysymyksiin.

Oli kyseessä lähes mikä maa tahansa, yksinäisyyden voi selättää olemalla lähestyttävä. Omasta hyvästä fiiliksestä ja pienestä hymystä on etua. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin avoimuus. Se, että on valmis ottamaan vastaan ymmärryksellä ja kiinnostuneena toisen kertoman tarinan. On myös hyvä osata jakaa kokemuksensa arastelematta ja samalla tietää rajansa.

Mitä isommasta kaupungista on kyse, sitä helpommin ihmiset luovat ympärilleen turvallisen kuplan. Se on ymmärrettävää, jos on suojauduttava liialta hälyltä, jatkuvalta liikkeeltä ja tungettelevilta ihmisiltä. Meistä jokainen haluaa silloin tällöin vetäytyä omiin oloihinsa. Se on helppo osoittaa muille eleillä ja ilmeillä maassa kuin maassa.

Olen seurannut ihmisiä, jotka kertovat kärsivänsä yksinäisyydestä. He ovat usein ujoja, vaivaantuneita tai tulevat iholle liian nopeasti. Tällainen vuorovaikutustapa voi näkyä muille tahattomana viestinä jättää yksinäinen rauhaan, jolloin kelpaamattomuuden kokemus vahvistuu. On myös ihmisiä, joiden itsetunto ja elämänkokemukset ovat sellaisia, että he kokevat isossa joukossa itsensä helposti läpinäkyviksi tai ulkopuolisiksi.

Uskon, että jokainen meistä haluaa olla tärkeä jollekin. Pidetyksi ja rakastetuksi tulemisen mittari täyttyy osalla nopeasti. Osa taas käyttäytyy kuin pohjaton kaivo, jolle mikään määrä huomiota ei riitä tai joka kokee yksinäisyyttä ollessaan hetkenkin yksin. Jatkuva huomion tarve on asia, joka katkoo helposti ihmissuhteita. Silloin ei tule huomanneeksi, että lyhytkin keskustelu on tasapainoilua kuuntelun ja kuulluksi tulemisen välillä.

Yksinäisyyden kokemuksessa ratkaiseva tekijä on odotus sosiaalisuudesta. Mielessä toistetut lauseet alkavat helposti elää ihmissuhteissa ja keskusteluyrityksissä. Yhtälailla itseään toteuttavia mietteitä ovat ei minusta kukaan tykkää kuin olen hyvä tyyppi ja tutustun helposti muihin.

Osan on vaikea sietää vaikkapa odotetun tapaamisen peruuntumista ja sitä seuraavaa hylkäämisen tunnetta. Toinen ajattelee olkaa kohauttaen näkevänsä kaverinsa myöhemmin ilman sen suurempaa pettymyksen tunnetta. Näin ajateltuna yksinäisyys on myös asennekysymys. Eri asia on kiusatuksi ja syrjityksi tulemisen kokemukset, joita ei tule hyväksyä.

Yksinäisyyteen voi vaikuttaa tutustumalla itseensä, ympäristöönsä ja tapaansa aloittaa keskustelu. Kannatta puntaroida, onko yksin vai yksinäinen. Osa toivoo ympärillään olevien muuttuvan hiljaisemmiksi tai puheliaammiksi. Muita ihmisiä ei voi muuttaa, mutta itseään ja omaa tilannettaan voi.

Positiivinen muutos tapahtuu usein pikkuhiljaa ja yksi asia kerrallaan. Yksinäisyyteen vaikuttaminen on helpommin sanottu kuin tehty, mutta mahdollista. Sen oivallettuaan voi matkustaa elämässä mihin tahansa tuntematta itseään yksinäiseksi.

 

Seuraa ja kommentoi blogia. Tämä teksti myös tykkää, kun sitä jaetaan luettavaksi muille. Mainion Facebook-sivulle pääset tästä.