Tällaista on seksuaalinen häirintä

Kuvateksti
Kuva: Pixabay

Kadulla minua vastaan kulkee neljän miehen ryhmä. Yleensä vaihdan tässä vaiheessa toiselle puolelle tietä, mutta nyt en ehdi.

Olen miltei kotirappuni ovella, mutta en kuitenkaan riittävän lähellä päästäkseni sisälle turvaan. Miehet piirittävät minut. Yksi läähättää korvani juuressa ja toinen sanoo jotain takapuolestani. Kaikki nauravat pa*kaista naurua. Puristan kädessäni olevaa sateenvarjoa tiukemmin ja valmistaudun lyömään. Hampaitten välistä sihahdan vihaisen vastalauseen.

Tunnen sydämeni sykkeen korvissa asti ja hengitys kiihtyy. Adrenaliini virtaa kehossani ja raivo alkaa vallata minut. Pääsen livahtamaan seinän viertä pois miesten keskeltä ja astelen rivakasti kohti kotiovea. Nopea vilkaisu selkäni taakse ja turvaan kotirappuun.

Tämä tapahtui minulle kolme vuotta sitten tuiki tavallisena syyskuisena perjantai-iltana. 

Tämä kirjoitus venyisi liian pitkäksi, jos listaisin kaikki kohdalleni osuneet seksuaaliset häirintätapaukset. Siksi listaan vain muutaman. Osassa tapauksista on ollut läsnä myös seksuaaliväkivallan uhka. 

Ensimmäinen häirintäkokemukseni tapahtui minulle ollessani ehkä noin 10-vuotias pikkutyttö. Aikuinen mies koski takaapäin jalkoväliäni kurotellessani kioskin luukulla karkkien perään.

Teini-ikäisenä oli tavallista, että koulussa pojat paukuttelivat rintaliivien nauhoja välitunneilla. Ollessani nuori aikuinen yöelämässä oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että rintojani kourittiin luvatta, käsi puristi pakaraani tai se etsiytyi väen paljoudessa haaroväliini.

Perääni huudeltiin, kehoani kommentoitiin seksuaalissävytteisesti sitä pyytämättä, seksiseuraa tarjottiin tunkeilevan röyhkeästi ja kieltäytyessä sai peräänsä joukon solvaavia nimittelyjä ja loukkauksia.

Perässäni kuljettiin öisillä kaduilla, huudeltiin ohimenevistä autoista tai tarjottiin muka kyytiä kotiin varsin epäilyttäviltä näyttävissä pakettiautoissa. Joskus auto kulki rinnallani ihan hiljaa ja seurasi reittiäni. Taksikuski ehdotti aamuyöllä maksua luonnossa.   

Onneksi kohtaamani seksuaalinen häirintä on vähentynyt sen jälkeen, kun 40 vuotta tuli mittariin. Surullista on, että häirintään tottui normaalina käytöksenä ja siihen puuttumisesta sai vain huumorintajuttoman ja kireäpipoisen maineen. Surullista on myös se, että seksuaalinen häirintä ei yleisesti ole hävinnyt mihinkään, vaikken minä sitä enää niin paljoa kohtaakaan. Nuoremmat kohtaavat häirintää paljon useammin, nykyisin paljolti sosiaalisessa mediassa.  

Tehyn teettämän kyselyn mukaan mukaan sosiaali- ja terveysalalla kohdataan seksuaalista häirintää paljon. Useimmiten häirinnän kohteena on nuori naishoitaja, mutta myös nuoret mieshoitajat saavat kokea oman osansa tällaisesta asiattomasta ja todella loukkaavasta käytöksestä.

Yleensä seksuaaliseen häirintään syyllistyvät potilaat. Itsellenikin on osunut kohdalle muutama miespotilas, joiden on ollut pakko ottaa kiinni rinnoista tai takapuolesta heitä käännettäessä sängyssä eikä näissä tapauksissa olut kysymyksessä sekava tai dementoitunut ihminen, vaan ihan kaikissa sielun ja järjen voimassaan oleva aikuinen ihminen. Olen aika terävä kielestäni ja sivalsin sanan säilällä takaisin potilasta. Ei ehkä ammattimaisinta, mutta siinä tilanteessa kiukku oman koskemattomuuteni loukkaamisesta sai vereni kiehumaan. 

Työpaikoilla seksuaalista häirintää voi kohdata myös kollegojensa taholta. Voiko olla niin, että omalla työpaikallasi saattaa esiintyä seksuaalista häirintää työkavereiden kesken?

On hyvä pysähtyä pohtimaan omaa ja kollegojen käytöstä, sekä selvittää, millaista seksuaalinen häirintä laajuudessaan voi olla. Olemme usein niin tottuneita tällaiseen käytökseen, ettemme tunnista kuin räikeimmät teot häirinnäksi. Monesti kuitenkin jo pienemmät teot, puheet ja sanat voivat loukata ja häiritä syvästi. Kannattaa muistaa myös se, että seksuaalisen häirinnän uhriksi joutuva kokee usein syyllisyyttä ja häpeää tapahtuneesta, eikä siksi välttämättä kerro asiasta kenellekään tai vie asiaa eteenpäin. 

Seksuaalinen häirintä ei kuulu työpaikalle eikä vapaa-ajalle. Työnantajalla on oma roolinsa työturvallisuuden takaamiseksi, mutta jokainen meistä on vastuussa omasta käytöksestään. Jokaisen meistä on itse ymmärrettävä, millainen käytös on yksinkertaisesti väärin ja tuomittavaa.