”Elin kaksoiselämää”, muistelee sote-ammattilaisia päihdeongelmissa auttava Suvi Björkqvist
Uudet vertaistukiryhmät tarjoavat tukea sote-alalla työskenteleville, joilla itsellään tai joiden läheisellä on haitallista päihteiden käyttöä.
Kuvateksti
”Elämä on kohdattava selvin päin. Hankalia tunteita ja vastoinkäymisiä on käsiteltävä”, Suvi Björkqvist sanoo.
Kuva: Kristiina Kontoniemi
Jo ensihumala teini-iässä oli voimakas ja vapauttava kokemus. Arkuus ja ujous helpottivat – miten voikin tuntua näin hyvältä, Suvi Björkqvist mietti. Myöhemmin eräs raitistunut alkoholisti totesi hänelle, että jos ensihumala on euforinen, hälytyskellojen pitäisi soida jo silloin.
Ennen sairaanhoitajan opintoja Suvi kouluttautui puutarhuriksi. Hän asui asuntolassa ja bileitä riitti. Juominen oli humalahakuista. Toisaalta Suvi hoiti opiskelut ja työt aina huolella.
”Elin kaksoiselämää. Käärijä kuvaa tätä osuvasti euroviisukappaleessaan: arki on suorittamista, ja vapaalla laulun minä ei ole laisinkaan sama mies.”
Samalla viikolla, kun Suvista tuli täysi-ikäinen, hänen poikaystävänsä kuoli yllättäen aivoverenvuotoon.
”Se ei ainakaan vähentänyt juomista. Nuori, terve, urheileva mies kuoli yhtäkkiä. Se oli kova paikka, traumaattinen kokemus, joka vei silloin luottamuksen elämään. Tuntui, että mitä vain voi tapahtua kenelle vain ja milloin vain.”
Häpeä kävi raskaaksi
Suvi oli 27-vuotias, kun hän hakeutui vertaistuen pariin ja pääsi raittiuteen johtavalle tielle. Sitä ennen hän oli yrittänyt lopettaa itsekseen. Välillä hän oli juomatta neljä viikkoa – ennätys oli seitsemän viikkoa – mutta hän ei pystynyt vastustamaan juomisen himoa.
Silloin hän oli tehnyt sairaanhoitajan töitä muutamia kuukausia. ”Juomiseen liittyvä häpeä ja haitat kävivät raskaiksi. Olin useamman vuoden ajan tajunnut, että ennen pitkää joudun ongelmiin. Tajusin, että en pysty ratkaisemaan tätä yksin.”
Minusta tuntui, että joko tuhoudun tai raitistun.
Suvin isä alkoholisoitui Suvin ollessa varhaisteini. Isä ehti raitistua myöhemmin ennen kuolemaansa ja välit jäivät hyviksi. Suville jäi paljon hyviä muistoja lapsuudesta ja ajoista, jolloin alkoholi ei ollut mukana isän elämässä. Suvi näki kuitenkin, miten nopeasti tilanne voi pahentua. Ehkä se toimi varoittavana esimerkkinä: kyyti on kylmää, ellei muutosta tapahdu.
”Minusta tuntui, että joko tuhoudun tai raitistun. Avun hakeminen oli ratkaiseva hetki elämässäni.”
Suvi on nyt 46-vuotias, ja vaikka hän on elänyt raitista elämää jo lähes 20 vuotta, hän muistaa vaikeat ajat. Nykyään hän on projektipäällikkö Versot-hankkeessa, joka auttaa sote-alan ammattilaisia heidän omissa tai läheisen päihdeongelmissa.
Moni skarppaa töissä
”Esihenkilöni kysyi viime vuonna, mitä tekisit, jos saisit tehdä työssäsi mitä vain. Tiesin heti, että haluan auttaa muita sote-ammattilaisia asiassa, josta minulla itsellänikin on kokemusta. Se oli ollut mielessäni jo pitkään”, Suvi kertoo.
Versot-hankkeen kaksi ensimmäistä ryhmää käynnistyi keväällä. Apu on maksutonta. Hankkeen rahoittaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stea.
Osallistujat ovat erilaisissa elämäntilanteissa. Osa on jo raittiuden tiellä, mutta haluaa tukea ryhmästä. Osa on vasta havahtunut tilanteeseen. Tervetulleita ovat kaikki, olipa päihde sitten alkoholi, lääkkeet tai huumeet.
Päihdekuntoutusta naisille tarjoavan hoitokoti Tuhkimon asiakkaista puolet on sote-alalta.
Miten yleistä päihteiden ongelmakäyttö sote-alalla on? Tarkkaa tietoa ei liene kenelläkään. Jotain asiasta kertoo se, että päihdekuntoutusta naisille tarjoavan hoitokoti Tuhkimon asiakkaista puolet on sote-alalta. Suvin kanssa ryhmiä vetävä sosionomi Katja Näätänen on aiemmin tehnyt pitkään töitä Tuhkimossa.
Terveydenhuollon ammattioikeuksien menettäminen johtuu yleisimmin päihdeongelmasta. ”Parempi on hakea apua jo ennen kuin päihteet näkyvät työssä. Moni pystyy skarppaamaan töissä pitkään”, Suvi sanoo. Tutkimusten mukaan 70 prosenttia alkoholiriippuvaisista on työelämässä.
Nestemäistä lohtua
Riippuvuuksille altistavat geneettiset tekijät, traumat, mielenterveyden haasteet ja sosiaalinen ympäristö. Lapsuuden kasvuympäristössä on saattanut olla mielenterveysongelmia tai liiallista päihteiden käyttöä. Myös koulukiusaaminen voi saada hakemaan lohtua päihteistä.
”Taustalla voi olla hyväksyntää vaille jäämistä ja tunnetta, että ei ole tullut kohdatuksi ja kuulluksi”, Suvi toteaa.
Suomen alkoholikulttuuri on melko humalahakuinen, mikä altistaa riippuvuudelle, jos taustalla on riskitekijöitä. Esimerkiksi opiskeluajan tapahtumiin tai työpaikan pikkujouluihin liittyy usein alkoholi.
Suvi työskenteli 13 vuotta sairaanhoitajana ennen kuin siirtyi töihin järjestöpuolelle. ”Osa kokee, että raskas ala altistaa osaltaan päihderiippuvuudelle. Myös myötätuntouupumuksesta on puhuttu. Ehkä hoitotyöhön hakeutuu ihmisiä, jotka ovat lapsuudessaan nähneet mielenterveys- tai päihdeongelmia, ja heillä on halu auttaa muita. Tämä on vain pohdintaa, joka ei perustu tutkimuksiin. Ongelman taustat ovat usein monisyiset.”
Näkevätkö tutut?
Itse auttamaan tottuneen ammattilaisen voi olla vaikea hakea apua. Häpeää voi aiheuttaa myös se, että kotipaikkakunnan päihdepalveluissa työskentelevät saattavat olla tuttuja. Muut asiakkaat voivat olla omia nykyisiä tai tulevia asiakkaita. Näistä syistä Versot-hankkeessa päädyttiin pelkästään sote-ammattilaisille tarkoitettuihin ryhmiin, joihin voi osallistua mistä päin Suomea tahansa.
”Päihderiippuvuuden stigma on yhä suurempi kuin vaikka diabeteksen. Sote-ammatissa häpeä voi tuntua vielä tavallista suuremmalta. Osa kertoo asiasta töissä, osa ei. Raitistunut voi joutua pikkujouluissa miettimään, kertoako, miksi ei halua ottaa edes sitä yhtä lasillista”, Suvi sanoo.
Vertaisryhmät pidetään videotapaamisina. Säännöissä lukee, että niissä pidetään kamera päällä, sillä se parantaa vuorovaikutusta ja luo luottamusta ja turvallisuuden tunnetta.
Suvi Björkqvist haluaa auttaa muita sote-ammattilaisia asiassa, josta hänellä on itsellään kokemusta.
Ryhmä kokoontuu kymmenen kertaa. Joka viikko on kuulumisten vaihdon lisäksi oma teemansa. Tapaamisissa puhutaan esimerkiksi itsemyötätunnosta, sisäisestä motivaatiosta, omista rajoista ja häpeästä. Tapaamisten lisäksi käytössä on verkkoalusta, jossa on materiaalia ja harjoituksia.
Kymmenen viikon jakson lisäksi hankkeessa on suunnitelmissa jatkoryhmä, jotta halukkaat voivat vielä jatkaa vertaistapaamisia. Syksyllä alkaa ryhmä myös sote-ammattilaisille, joiden läheisellä on päihdeongelma. Läheinen voi olla esimerkiksi puoliso tai lapsi.
Uutta tilalle
Toipuminen lähtee liikkeelle oman tilanteen hyväksymisestä. Päihteiden käytön lopettamiseen tai vähentämiseen voi liittyä surua – päihde on antanut mielihyvää ja lohtua. Äkillisen mielihyvän tilalle pitäisi löytää jotakin aidompaa ja pitempiaikaista. Muutos voi vaatia kaveripiirin ainakin osittaista vaihtamista ja uusien hankkimista vaikka vertaistuen piiristä.
”Elämä on kohdattava selvin päin. Hankalia tunteita ja vastoinkäymisiä on käsiteltävä. Irtaantuminen entisestä voi viedä aikaa. Ryhmissä pohdimme joskus, miksi toinen koukuttuu päihteisiin ja toinen vaikka ahmimiseen. Kun on alttius riippuvuuteen, yhden riippuvuuden voi herkästi korvata toisella. Taustalla ovat samat juurisyyt ja tarpeet”, Suvi sanoo.
Suvi on löytänyt iloa perheensä lisäksi esimerkiksi ratsastuksesta, itsepuolustuslajeista ja jalkapallosta.
”Usko toipumisen mahdollisuuteen on tärkeää. Toinen tärkeä juttu on, että kohtaaminen joko vertaisen tai ammattilaisen kanssa onnistuu.”
Käytätkö päihteitä haitallisesti?
Versot-hanke tarjoaa apua ja tukea sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, joilla itsellään tai joiden läheisellä on haitallista päihteiden käyttöä.
Hanke järjestää verkossa ammatillisesti ohjattuja vertaistukiryhmiä sekä jatkoryhmätoimintaa. Ryhmiin osallistuvat haastatellaan aluksi puhelimitse. Ryhmät kokoontuvat videotapaamisiin kymmenen kertaa.
