Empatia-Eevaksi kutsuttu kätilö: ”Olen opetellut jättämään potilaiden huolet työpaikalle”

Kun raskaana oleva nainen tulee Tampereen yliopistollisen sairaalan naistentauti- ja raskauspäivystykseen, on hän yleensä hyvin huolissaan. Syitä käynnille voivat olla esimerkiksi vauvan liikkeiden väheneminen, raskausmyrkytys, raskaushepatoosi, verenvuodot tai epämääräinen vatsakipu. Päivystykseen voivat tuoda myös kohdun­ulkoinen raskaus, endometrioosi ja kohtutulehdukset.

Usein odottaja kohtaa ensimmäisenä kätilö Eeva Liimataisen, 36. Työkaverit kutsuvat häntä leikillisesti Empatia-Eevaksi, koska hän osaa puhua hädissään oleville potilaille niin lempeästi, herkästi ja rohkaisevasti.

”Kohtaan työssäni paljon keskenmenoja, ja ne ovat aina surullisia odottajalle. Silloin voin vain olla läsnä ja lähellä. Olen tukena ja pahoittelen asiaa. Oikeat sanat lähtevät sisimmästäni. Isoin oivallukseni työssäni on ollut, että hoidan potilaita samoin kuin haluaisin läheisiäni hoidettavan sairaalassa. Yritän asettua potilaiden asemaan. Tämä on varmaan yksi syy, miksi potilaat tykkäävät minusta.”

Empatia tulee Eevalta luontevasti, ja se antaa paljon hänelle itselleenkin. On palkitsevaa pystyä helpottamaan potilaan ahdistusta. Usein Eeva selittää konkreettisin esimerkein vaikkapa epäiltyä raskausmyrkytystä ja huojentaa näin odottajan mieltä.

”Kosketan potilaita paljon ja varmasti enemmän kuin kollegani. Mutta siinä pitää olla tuntosarvet pystyssä, sillä eivät kaikki tietenkään halua olkapään silitystä. Oikein surullisissa tilanteissa usein halaankin potilasta.”

Eeva käyttäytyy eri naisten kanssa hiukan eri tavoin. Toisille odottajille kannattaa olla jämäkkä ja viljellä huumoriakin. Toinen taas tarvitsee silittelyä ja rauhoittelua.

Sanattomasti kollegan kanssa

Samassa kerroksessa naistentauti- ja raskauspäivystyksen kanssa on riskiraskausosasto, äitiyspoliklinikka ja seksuaaliväkivallan uhreille tarkoitettu Seri-tukikeskus. Eeva on kiertänyt kaikki nämä osastot. Synnytyssalissa hän on ollut vain kiireapuna.

”Sopisin tsäpäkän luonteeni puolesta sinnekin, mutta koen enemmän omikseni ennen synnytystä ja sen jälkeen tapahtuvat asiat. Päiväni ovat hyvin erilaisia. Välillä juoksen koko päivän enkä ehdi edes vessassa käydä, mutta joukkoon mahtuu myös rauhallisia päiviä. Tykkään vaihtelevasta työstä.”

Hienoimpia kokemuksia töissä on sanaton ja toimiva yhteistyö kollegan kanssa.

Eevan yksikössä on kaksi kätilöä päivävuorossa ja yksi yövuorossa. Hienoimpia kokemuksia töissä on hänestä sanaton ja toimiva yhteistyö kollegan kanssa. Kun on pitkään työskennelty yhdessä, kumpikin tietää, miten esimerkiksi hätätilanteessa pitää toimia.

”Välillä meille tulee ambulanssilla kovasti verta vuotava odottaja. Silloin alkaa tapahtua. Ensin soitan meille lisäapua, ja kollega jo laittaa potilaalle tippaa. Sitten minä mittaan verenpaineen ja kollega on jo punnitsemassa verenvuotoa siteestä. Toimintatavat menevät niin yhteen, että ei tarvitse sanoa mitään.”

Eeva kohtaa pieniä onnistumisen elämyksiä päivittäin. Kun vakava ja vauvan henkeä uhkaava tilanne hoidetaan kunnialla loppuun ja huoli väistyy, tulee voittajafiilis.

”Muistan tapauksen, jossa napanuora oli luiskahtanut kohdun suulta ulos eikä vauva saanut happea. Siitä lähdettiin hätäsektioon, ja syntyi terve, ihana vauva.”

Surullisia tapahtumia tulee eteen säännöllisin väliajoin. Ikävimpiä Eevasta ovat kohtukuolemat.

”Onneksi kuitenkin valtaosassa ­tapauksista kaikki on hyvin, kun odottaja tulee päivystykseen sikiön liikkeiden vähenemisen vuoksi.”

Herkkä aistii tunnetilat

Monet kohtaamiset ovat jääneet Eevan mieleen. Eräs pariskunta kirjoitti Eevalle ihanan kirjeen, jossa he kiittivät saamastaan tuesta. Odottaja oli ollut viikkokausia lepohoidossa riskiraskausosastolla, ja Eeva ehti tulla tutuksi pariskunnan kanssa. Tulevalla äidillä oli ollut paljon huolia, mutta Eeva oli saanut puheellaan hänet rauhoittumaan.

Jotkin asiat menevät ihon alle, ja niitä miettii vielä kotonakin. Vuosien varrella Eeva on kuitenkin opetellut jättämään potilaiden huolet työpaikalle.

”Työni parhaita puolia on se, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja auttaa heitä. Myös työyhteisömme on huikea, ja minusta on lähes aina ihanaa tulla töihin. Olen myös saanut työpaikalta hyviä ystäviä.”

Koronarajoitusten aikaan korvasin keikat ja matkat luonnossa liikkumisella, mökkeilyllä ja tanssilla.

Eeva kuvailee itseään herkäksi ihmiseksi, joka aistii muiden tunnetiloja hyvin.

”Se vie minulta paljon energiaa. Monesti annan itsestäni töissä niin paljon, että töiden jälkeen nautin ihan itsekseen olemisesta.”

Aamuvuoron jälkeen Eeva saattaa rojahtaa hetkeksi sohvalle katsomaan telkkaria, lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjaa. Pienen levon jälkeen hän lähtee tanssitunnille tai avantoon.

Koronan takia Eevalta lähti kaksi elämän suurta voimavaraa: keikoilla käynti ja matkailu. Nyt hän on jälleen käynyt keikoilla, ja matkojakin on suunnitelmissa.

”Koronarajoitusten aikaan korvasin keikat ja matkat luonnossa liikkumisella, mökkeilyllä ja tanssilla. Kun ulkoiset asiat vietiin pois, piti kääntyä sisäänpäin. Olen keskittynyt paljon omaan hyvinvointiin, toiveisiin, haaveisiin ja itseni kehittämiseen.”

Eevan voimanlähteet

1. Tanssiminen. ”Treenaan twerkkausta kolmesti viikossa. Salilla on naisia voimaannuttava ja kannustava ilmapiiri. Siellä voi olla täysin oma itsensä koosta, iästä ja tanssitaustasta riippumatta.”

2. Avantouinti ja hengitysharjoitukset. ”Altistan itseäni kylmälle eli uin läpi vuoden. Jos en pääse avantoon, käyn kylmässä suihkussa. Uintiini kuuluu hengitysharjoitus, jossa hengitän 30 kertaa tosi syvään ja voimakkaasti ja sitten pidätän hengitystä niin pitkään kuin pystyn. Parhaimmillaan pystyn pidättämään hengitystä lähes kolme minuuttia. Sitten puhallan ilmaa ulos. Teen tämän kolmesti.”

3. Keikat. ”Livemusiikki on minulle henki ja elämä. Suunnittelen työvuorojakin sen mukaan, että pääsen esimerkiksi Kotiteollisuuden tai Mokoman keikoille.”

4. Matkat. ”Ennen koronaa matkustin paljon, ja pisimmät reissuni kestivät kolme kuukautta. Kymmenen vuotta sitten olin kätilönä Ugandassa. Haaveilen pääsystä sinne uudelleen.”