Tulevaisuutta kannattaa pohtia ja menneitä muistella, mutta liiallisesta vatvomisesta on pelkkää haittaa. Ajatusten hautomisen voi saada onneksi kuriin.
Mitä eroa on murehtimisella ja märehtimisellä?
Molemmissa on kyse asioiden liiallisesta vatvomisesta, mutta niitä erottaa suhde aikaan. Murehtiessa ajatukset pyörivät tulevaisuudessa, kun taas märehtiessä huoli suuntautuu menneeseen. Pahimmillaan ihminen jumiutuu asioihin, joita ei voi enää muuttaa.
”Tällainen ajattelu ei auta ketään. Se on yleensä hyödytöntä tai jopa haitallista”, sanoo psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Arto Pietikäinen.
Pietikäinen on kirjoittanut useita kirjoja, jotka pohjautuvat kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmiin. Hän hakee ratkaisuja ahdistukseen, masennukseen ja itsetunto-ongelmiin erilaisten käytännön harjoitteiden avulla. Esimerkiksi hänen Joustava mieli -kirjansa tarjoaa nelisenkymmentä harjoitetta.
Tuskinpa löytyy ihmistä, joka ei olisi edes joskus kyseenalaistanut työ- tai opiskeluvalintojaan. Miksi en vaihtanut työpaikkaa silloin, kun sitä minulle tarjottiin? Miksi en jatkanut opintojani, vaikka siihen oli mahdollisuus?
”Kaikki miettivät menneitä. Ihmisen mieli on sellainen, että se haluaa korjata virheitä. Menneitä miettimällä on tarkoitus oppia”, Arto Pietikäinen sanoo.
Jotkut kelaavat vanhoja asioita herkemmin kuin toiset. Kun taipumus korostuu, miettiminen voi muuttua märehtimiseksi. Sosiaalisia tilanteita jännittävät ihmiset ovat esimerkki tästä.
”He voivat miettiä, mitä muut ajattelevat minusta. Sanoinko jälleen jotain tyhmää?”
Pietikäinen korostaa, että märehtinen muuttuu ongelmaksi vasta sitten, kun siitä on haittaa ihmiselle itselleen. Asioiden liiallinen vatvominen voi aiheuttaa mielialan laskua, ahdistusta ja muita epämiellyttäviä tuntemuksia.
Vatvomisen sijaan kannattaa pohtia, miten voin vaikuttaa siihen asiaan, jota vatvon.
Jos vaikkapa ammatinvalintaansa märehtii riittävän pitkään, ihminen katkeroituu ja kyynistyy.
”Ajattelua ei voi lopettaa, sillä mielessä ei ole on–off-kytkintä. Vatvomisen sijaan kannattaa pohtia, miten voin vaikuttaa siihen asiaan, jota vatvon.”
Jos ihminen on nuori, hän voi kouluttautua uudelleen ja päästä uudelle urapolulle. Vanhemmalla ihmisellä saattaa olla vähemmän vaihtoehtoja.
”Silloin ihmisen pitää löytää myötätuntoa nuorempaa itseään ja silloisia valintojaan kohtaan. Kaikki me teemme virheitä, ja se on osa ihmisyyttä. Itselleen kannattaa olla armollinen.”
Moni tunnollisesti työtään tekevä hoitaja saattaa miettiä työpäivän jälkeen, miten työt sujuivat ja mitä olisi voinut tehdä toisin. Pietikäisen mielestä tällainen käytös on ymmärrettävää, koska hoitaja on vastuussa ihmisen terveyteen ja jopa hengissä pysymiseen liittyvistä asioista. Se ei ole vielä märehtimistä.
”Kyse on jälkipuinnista, joka sekin saattaa tosin ylläpitää työstressiä töiden jälkeen.”
Siinä missä märehtiminen sijoittuu menneisyyteen, murehtiminen suuntautuu tulevaisuuteen. Yleisiä huolenaiheita ovat oma ja läheisten terveys ja raha-asiat.
Sote-alalla työpaikan saantia on pidetty varsin varmana, koska alaa vaivaa jatkuva osaajapula. Parhaillaan käynnissä olevat yt-neuvottelut ovat kuitenkin saaneet myös sote-alalla työskentelevät huolestumaan tulevaisuudesta.
Tulevaisuuden uhkakuvat voivat tuntua todellisilta, vaikka ne ovat oikeasti pelkkiä ajatuksia mielessä.
”Kun pelkäämme pahinta ja yritämme ratkoa tilannetta etukäteen, mieli vie meidät aikamatkalle tulevaisuuteen. Mieli ei toimi kiusatakseen, vaan sen tarkoitus on ennakoida ja auttaa”, Pietikäinen selittää.
Ongelmaksi tulevaisuuden puntarointi muuttuu, jos alkaa nähdä omat kuvitelmansa faktoina. Kun murehtiminen on jatkuvaa, se voi aiheuttaa ahdistusta, stressireaktioita, ylivirittyneisyyttä ja keskittymisvaikeuksia.
Huolet on tärkeää osata jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäiseen kuuluvat asiat, joihin pystyy vaikuttamaan, ja toiseen ne, joihin ei pysty. Jälkimmäisiin on turha käyttää energiaa.
Arto Pietikäinen painottaa mielen kykyä aikamatkustamiseen. Psykologina hän joutuu usein muistuttamaan asiakkailleen, että tulevaisuuden uhkakuvat voivat tuntua todellisilta, vaikka ne ovat oikeasti pelkkiä ajatuksia mielessä. Vastaavasti menneisyydessä voi olla jokin katkeruutta aiheuttanut asia, jonka mielikuva ei jätä rauhaan.
”Muistot menneistä ovat tarinoita, joita mieli rakentaa. Jotta niiden taakasta voi vapautua, pitää asettua nykyhetkeen. Ajatukset tulevaisuudesta eivät ole sama kuin tulevaisuuteni. Kun uskomme ajatuksiimme faktoina, niihin pitää ottaa etäisyyttä.”
Apuna voi käyttää erilaisia harjoituksia, jossa opitaan tarkastelemaan ajatuksia pelkkinä ajatuksina. Yksi keino on lyhyt ja yksinkertainen hengitysharjoitus, jonka aikana havainnoidaan mielessä liikkuvia ajatuksia. Harjoituksen voi tehdä missä vain. Toinen tapa on käyttää ennen nukkumaan menoa vartin verran huolihetkeen, jonka aikana voi pistää paperille kaikki mieltä rassaavat asiat.
”Jos haitallinen ajatus herättää puolestaan yöllä, kirjaa se ylös. Laita lapulle myös se, että murehdit tätä asiaa esimerkiksi huomenna kello 16”, Pietikäinen neuvoo.
Asioita voi suhteuttaa vaihtamalla näkökulman maanpinnan tasosta helikopteriperspektiiviin.
Myös asioiden suhteuttamista kannattaa kokeilla. Yksi keino on näkökulman vaihto maanpinnan tasosta helikopteriperspektiiviin.
Monesti kuulee sanottavan, että mieltä vaivaavasta ajatuksesta pääsee irti, kun yrittää korvata sen toisella ajatuksella. Pietikäisen mukaan tämä neuvo on keittiöpsykologiaa, joka ei toimi. Ajatusta ei voi korvata toisella.
”Sen sijaan on käännyttävä häiritsevää ajatusta kohti ja kohdattava se. Ajatukselle kannattaa antaa tilaa, mutta rajattuna aikana.”
Toinen tavallinen kotikonsti on pitää itsensä kiireisenä koko päivän, jolloin murehtimiseen tai märehtimiseen ei jää aikaa. Tällöin kiire ei jää työpaikalle, vaan suorittaminen jatkuu vaikkapa somessa tai harrastuksissa.
”Silloin tahtoo käydä niin, että päivällä tukahdutetut ajatukset nousevat yöllä pintaan valvottamaan.”
Kokonaan murehtimisesta ei Pietikäisen mukaan voi eikä kuulukaan päästä eroon. Murehtiminen kertoo arvoistamme ja siitä, mikä on meille tärkeää.
”Jos emme välittäisi muista emmekä rakastaisi ketään, meillä ei olisi kykyä olla huolissamme.”
