Kollegan kanssa lauteilla: ”Kyllä tyhjenee pää!” sanoo hoitajakaksikko

Sairaanhoitaja Heidi Pakarisen ja lähihoitaja Salla Sakkaran työpäivä on täynnä ihmiskohtaamisia ja meteliä. Sen jälkeen naiset painuvat metsään. Illan kruunaa avanto.

Kuvateksti
Lähihoitaja Salla Sakkara ja sairaanhoitaja Heidi Pakarinen ulkoilevat ja saunovat monta kertaa viikossa.

Heidi Pakarisella, 43, on Keltakankaan terveysasemalla Inkeroisissa usein kahdeksan tunnin puhelinpäiviä. Pitkään linjoilla notkuneet soittajat ovat usein kiukkuisia, ja takaisinsoittojonot ovat venyneet joskus yli viikon mittaisiksi. Vuoro on raskas henkisesti ja myös fyysisesti, sillä pitkään paikoillaan olo jumittaa koko kropan. Puhelintyö on lisääntynyt Kymsoten uudistuksessa, jossa puhelinpalvelu laajennettiin koko Kymenlaakson kattavaksi.

”Paljon mieluummin hoitaisin haavoja tai huuhtelisin neniä. Olen terveyskeskuksemme muistivastaava, ja suosikkipäiväni onkin muistivastaanotto. Silloin saan keskittyä yhteen asiakkaaseen puolitoista tuntia kerrallaan”, Heidi kertoo.

Heidin ystävä Salla Sakkara, 46, tekee päivävuoroa kehitysvammaisten Onnikoti Kehrässä Kuusankoskella. Usein vietetään tavallista, rauhallista arkea eli ulkoillaan, tehdään kotihommia ja pelataan lautapelejä. Toisinaan kaikilla lähes kaikilla 20 asukkaalla tuntuu olevan asiaa samaan aikaan.  

”Välillä tapellaan kovaäänisesti tv-kanavista ja kaukosäätimistä”, Salla sanoo.

Ihan mieletön harrastus

Kun työpäivä vaatii nollausta, Heidi lähettää ystävälleen Sallalle Whatsapp-viestin: ”Lenkki ja sauna tänään klo 17?” Salla vastaa heti: ”Joo!”

”Sovimme lenkin yleensä ex tempore, koska emme tykkää liian aikataulutetusta elämästä. Heidi hakee minut usein autolla kotoani, ja lähdemme iltalenkille pururadalle Kouvolan Tykkimäen saunan lähimaastoon. Kävelemme fiiliksestä riippuen pari kilsaa, joskus saattaa mennä kymppikin ihan heittämällä. Sen jälkeen saunomme ja pulahdamme Käyrälampeen. Kyllä tyhjenee pää ongelmista!” Salla nauraa.

Molemmat naiset kuuluvat Kouvolan saunaseuraan, ja Tykkimäen saunalla tulee käytyä vähintään tiistaisin ja sunnuntaisin, jolloin puilla lämpiävä pieni lauttasauna on yleisessä käytössä. Muulloin saunotaan maakaasulla lämpiävässä isossa 40 neliön saunassa, jossa on tosi hyvät löylyt. 

”Porukka on mukavaa, ja jutun aiheita riittää. Isoilla laitureilla ja patioilla on tunnelmallisia istuskelupaikkoja, joilla on saunan jälkeen kiva jäähdytellä ja tuijotella tulta. Joskus ostamme lipunmyyntikioskista makkarat ja paistamme ne iltapalaksi”, Heidi kertoo.

Heidi Pakarinen ja Salla Sakkara laskeutuvat laiturin portailta järveen.
Heidi ja Salla harjoittelevat talviuinnin SM-kisan 25 metrin matkaa.

Salla ja Heidi harrastavat talviuintia myös SM-tasolla, ja Tykkimäen saunalla pääsee harjoittelemaan 25 metrin kisamatkaa. Parhaillaan he valmistautuvat talviuinnin SM-kisoihin, jotka pidetään helmikuussa Peurungassa. He uivat siellä sekä yksilökisassa että Likolammen talviuimarien viestissä.

”Olemme käyneet jo kolmissa SM-­kisoissa, koska tämä on ihan mieletön harrastus!” 

Eräjormat vaeltavat ja kisaavat

Heidi, Salla ja heidän yhteinen ystävänsä Mari muodostavat kolmen naisen hulluttelevan liikuntaporukan. Sen nimi on Eräjormat.

”Nimi tulee siitä, että kenessäkään ei ole yhtään prinsessaa”, Heidi kertoo.

Naiset tekevät lyhyiden lähiliikuntaspurttien lisäksi pari viikonloppuretkeä vuodessa. Yhteisen vapaa-ajan löytäminen ei ole ihan helppoa, sillä osa jormista tekee vuorotyötä. Yhdessä he vaeltavat luontopoluilla, ajavat maastopyörillä, kävelevät lumikengillä ja päivän päätteeksi saunovat ja uivat tuntikausia. Salla muistelee lämmöllä viime talven pitkää viikonloppua vuokramökillä Mikkelin seudulla.

”Päätimme järjestää leikkimielisen kolmen naisen 7-ottelun. Pakkasta oli rapsakat 25 astetta. Lajeinamme olivat lumikenkäily, villasukkajuoksu ja lumienkelien tekeminen hangessa, avantouinti, hiihto, fatbikella eli leveärenkaisella maastopyörällä ajo ja saunominen. Muistan ikuisesti, kuinka hyvältä kodassa juotu terästetty minttukaakao maistui pitkän lumikenkävaelluksen jälkeen.

Korvessa kuuluu hiljaisuus

Eräjormat eivät liiku suosituilla reiteillä, joilla on paljon ihmisiä, vaan he hakeutuvat korven rauhaan. Rinkkaa naisilla ei ole. Pieni päiväreppu riittää.

”Jorma-varusteemme ovat merinokerrasto, villasukat, säänkestävät vaatteet, kumisaappaat, riippumatto, makuupussi, makuualusta, pyöräilykypärä, kuksat, puukko ja kirves.”

Ruoka on retkillä toissijaista. Tärkeintä on saada energiaa, jotta liikkuminen voi jatkua. Välipalapatukkaa voi mussuttaa kävellessäkin, ja laavulla heitetään aamulla pikapuurot naamaan.

Heidi summaa, että retkeily luonnon rauhassa ilman ihmisjoukkoja on vastapainoa sosiaaliselle työlle.

”Kevät ja syksy ovat parhaita retkiaikoja, mutta talvella pääsee hiihtämään ja lumikenkäilemään!”

Kuvituskuva.

Heidi ja Salla listasivat voimanlähteensä

1. Sauna. ”Sauna tuntuu napakan lenkin jälkeen taivaalliselta, ja hyvässä seurassa voi lauteilla istuessa parantaa maailmaa.”

2. Kaikenlainen liikunta. ”Töissä joudumme olemaan sosiaalisia ja aktiivisia asiakkaiden kanssa. Liikunta metsän rauhassa rentouttaa. Aina emme edes puhu mitään toisillemme.”

3. Talviuinti. ”Uimme läpi vuoden luonnon vesissä. Talviuinnin jälkeen olo on rentoutunut, onnellinen sekä hiukan ylpeäkin, kun taas uskallettiin mennä hyiseen veteen. Talviuinti parantaa yöunta.”

4. Yhdessä retkeily. ”Kaverin kanssa liikkuminen on mukavampaa kuin yksin. Lähdemme usein ihan ex tempore -lenkille, ja saamme toisistamme tukea esimerkiksi työasioihin ja elämään teini-ikäisten lasten kanssa.”