Kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kutsuu näitä paikkoja mielen turvapaikoiksi. Niihin ei tarvitse lähteä välttämättä paikan päälle, sillä rauhallisen olotilan saavuttamiseen riittää pelkkä mielikuva.
”Kun hankala olo tahtoo ottaa valtaa, voi vaikka kesken bussimatkan henkäistä syvään, sulkea silmänsä ja antaa mielen kulkeutua turvapaikan suojaan.”
Yksi ihmiselämän vaikeimmista ja tärkeimmistä tehtävistä on oman rajallisuutensa ymmärtäminen.
Turvapaikkana voi toimia niin kannonnokka kuin vaikka kotisohvalta löytyvä hellä kainalo.
”Sinne palaaminen vahvistaa tunnetta siitä, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella.”
Maaret Kallion mielestä on ymmärrettävää, että turvapaikat ovat usein luonnossa, sillä jo lyhyen oleskelun luonnossa on todettu rauhoittavan mieltä.
”Luonnolla on taito ja voima lohduttaa, rauhoittaa ja ymmärtää ihmismieltä. Luonnossa emme ole koskaan yksin, vaan yhdessä luonnon kanssa. Sen sisällä, sen sylissä, sen voimassa ja sen hellivässä myötäelossa.”
Miltä tuntuu juuri nyt?
Turvapaikan avulla ei pidä pyrkiä sivuuttamaan vaikeita tunteita ja tilanteita, Maaret Kallio muistuttaa. Jos mieltä kalvaa keskellä työpäivää vaikkapa riittämättömyys tai ahdistus, sitä ei kannata peittää väkisin vastakkaisilla tunteilla tai ajatuksilla. Sen sijaan voi rauhoittuessaan havainnoida, mitä kaikkea mieli tuottaa.
”Yksi ihmiselämän vaikeimmista ja tärkeimmistä tehtävistä on oman rajallisuutensa ymmärtäminen ja siihen suostuminen. Ihmisen on hyvä ymmärtää oma pienuutensa tässä maailmassa, ilman vähättelyä. Se rauhoittaa.”
Turvapaikkaa muistellessaan voi käyttää eri aisteja, kuten unta tavoitteleva päähenkilö Tommi Kinnusen romaanissa. Mielikuvassa voi keskittyä ääniin, tuoksuihin, tunteisiin ja tuntemuksiin, joita paikassa oleminen herättää.
Maaret Kallio ehdottaa kokeilemaan myös helppoa hengitysharjoitusta. Siinä hengitetään rauhallisesti parin minuutin ajan. Sisään hengitettäessä muistellaan jotakin mieluista tuoksua, kuten ruusua, merta tai puhdasta pyykkiä.
Yksinkertaisilla harjoituksilla ja rauhoittumisella voi olla kauaskantoiset seuraukset.
”Parin viikon retriitti Italiassa ei ole useinkaan mahdollinen tai edes tarpeellinen. Tärkeintä on pysähtyä arjessa ja vaellella omassa mielessä. Tunnustella, mikä olo minulla on juuri nyt.”
Vessaan kävelyn voima
Kirjassaan Voimana toivo Maaret Kallio kertoo tapauksesta, jossa lapsi keksi itselleen turvapaikan välitunnilla syntyneen riidan jälkeen. Lapsi meni säikähtäneenä vessaan ja hengitti siellä syvään kymmenen kertaa. Hetken päästä hän pystyi palamaan luokkaan tyyntyneenä. Hän oli myös tehnyt päätöksen kääntyä vanhempiensa tai opettajan puoleen, jos ongelmat jatkuvat.
Vessassa rauhoittumisen aikana lapsi oli huomannut oman kurjan olonsa ja osannut nimetä sen peloksi ja jännitykseksi.
”Tunteiden nimeäminen on yksinkertainen mutta merkittävä tunnesäätelyn taito”, Maaret Kallio sanoo.
Vastaavanlainen etäisyydenotto ja mielen rauhoittaminen toimii myös aikuisten työpaikoilla – ja elämässä ylipäätään. Kun levoton mieli uhkaa ottaa syystä tai toisesta vallan, voi tehdä kuten pieni koululainen ja rauhoittua vaikka vessassa.
”Sote-alan työt ovat usein hektisiä, jolloin keho ja mieli lähtevät automaattisesti mukaan erilaisiin tilanteisiin. Silloin kannattaa lähteä kävelemään käytävää ja tehdä mielenharjoitus”, sanoo Mindfulness-MBSR-kouluttaja Leena Pennanen. Hän toi mindfulness-menetelmän Suomeen 2000-luvun alussa.
Mindfulness on hyväksyvää, tietoista läsnäoloa, joka parantaa rentoutumiskykyä ja stressinhallintaa. Vaikka jotain ikävää olisi tapahtunut tai tapahtumassa, mielen ei tarvitse heittäytyä mukaan negatiiviseen tilaan ja kierteeseen. Sen sijaan voi tehdä vaikkapa kolme minuuttia kestävän kävelyharjoituksen.
”Kävely saa olla hidasta tai nopeaa, kunhan sen tekee kehoa aistien. Kävelyn aikana voi harjoittaa mieltään tekemällä havaintoja esimerkiksi jalan nostosta ja kehon asennosta. Silloin siirrytään ajattelusta aistimiseen – päästetään irti ajatuskarusellista”, Leena Pennanen sanoo.
Paikanvaihdos auttaa viemään huomion pois kielteisistä tuntemuksista.
”Mindfulnessin avulla oppii erottamaan tuntemansa aistimukset siitä, mitä itse olet. Tunnetila ei ole sama kuin mitä itse olet.”
Pennanen muistuttaa, että mindfulness-harjoittelun pitää olla säännöllistä, jotta saavuttaa tuloksia.
”Parin viikon harjoittelu ei riitä. Lisäksi etenkin alkuun pääsyssä tarvitaan ohjausta. Ilman ohjausta mieli lähtee helposti vanhoille radoilleen.”
Apua koko työyhteisölle
Mindfulness-harjoittelu lisää itsetuntemusta, mistä voi olla Leena Pennasen mielestä hyötyä koko työyhteisölle. Esimerkiksi työpaikan turvattomuuden tunne saattaa syntyä siitä, että joitakin työntekijöitä pyritään eristämään.
”Harjoittelu ei poista huonoja työyhteisöjä, mutta sen avulla voi nähdä selkeämmin, mitä työpaikalla todella pitää tehdä asioiden korjaamiseksi. Siitä voi saada voimaa muuttaa työyhteisöä.”
Mindfulness-ajatteluun kuuluu Pennasen mukaan myös armollisuus itseään ja muita kohtaan. Töissä tämä tarkoittaa vaikkapa riittävää taukojen pitämistä.
”Jokainen meistä tarvitsee taukoja. Niiden ei pitäisi olla keneltäkään pois – päinvastoin.”
Työkaverin kuulumisia on kannattaa kysyä kiireenkin keskellä.
Pennanen ymmärtää sote-alan luonteen: esimerkiksi kävelylenkille ulos ei ole useinkaan mahdollista lähteä. Silti taukoihin pitäisi pystyä kaikilla työpaikoilla.
”Ennen ruokailua kannattaa pysähtyä 60 sekunniksi. Meillä ihmisillä on aina ollut olemassa tämä mielenkyky. Se vain pitää ottaa uudelleen käyttöön.”
Vaikka työtehtäviä olisi paljon, muullekin kuin työnteolla kannattaa raivata aikaa. Työkaverin kuulumisia on syytä kysyä kiireenkin keskellä.
”Aito yhteys muihin luo turvaa. Ja juuri se luo edellytyksiä työnteolle silloinkin, kun sitä on paljon.”
Säännöstele katastrofeja
Pandemia, sota, talousvaikeudet. Viime vuosien yllättävät tapahtuvat ovat lisänneet monien turvattomuuden tunnetta. Leena Pennasen mukaan on kuitenkin mahdollista oppia säätelemään sitä, kuinka paljon katastrofiajatuksilla antaa valtaa.
”Mindfulness-harjoitukset eivät poista näitä ajatuksia, mutta niiden avulla voi tiedostaa, mitkä ajatukset vievät huomiota. On myös hyvä tiedosta, mikä on hyvin tässä hetkessä. Se rauhoittaa.”
Kun Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alkoi vuosi sitten, Maaret Kallio kirjoitti kolumnin, jossa hän ohjeisti säännöstelemään uutisten ja sosiaalisen median käyttöä. Hänen neuvonsa on edelleen sama: sotatapahtumia ei kannata seurata hetki hetkeltä.
”Seuraaminen on koukuttavaa, mutta ei järkevää. Asioista pitää olla totta kai perillä, mutta on realismia tajuta, että voi tulla vaikeampia aikoja, jolloin henkisille voimavaroille on entistä suurempi tarve.”
Mielensä kannattaa ankkuroida siksi arkeen ja tavalliseen tekemiseen.
