Sari Vehkamaa on sydänsairaita hoitava sydänpotilas, joka osaa jo hieman hiljentää tahtiaan.
Kun Sari Vehkamaa, 52, oli seitsemän vuotta sitten pätevöitymissä sairaanhoitajaksi, hän osallistui harjoitukseen, jossa opiskelijat ottivat toisiltaan ekg:n.
Sarin sydämessä ilmeni rytmihäiriö.
”Opettaja näki viisaimmaksi lähettää minut ensiapuun. Siellä varmistettiin, ettei hätää ollut.”
Käänne oli yllättävä, mutta tarpeellinen, sillä siitä lähtien Sari ymmärsi tarkkailla sydänoireitaan. Rasituskokeeseen hän pääsi vielä samana vuonna. Siinä välähti sydämen vasemman kammion haarakatkos. Sepelvaltimot olivat kunnossa, mutta Sarin täytyi aloittaa verenpainelääkitys.
Saatuaan opintonsa päätökseen Karelia-ammattikorkeakoulussa Joensuussa Sari muutti Lahteen ja työllistyi Päijät-Hämeen keskussairaalaan. Työpaikka oli kardiologisella osastolla, joten sydänasioista tuli hänelle jokapäiväistä arkea myös töissä.
Kun Sari oli omassa vuorotyötä tekevien vuositarkastuksessa, hän tuli ihmetelleeksi lääkärille ääneen, miten rasittavalta koiran ulkoiluttaminen ja portaiden nousu tuntuvat. Lääkäri kehotti laihduttamaan ja aloittamaan kuntosaliharjoittelun.
Sari teki töitä käskettyä. Paino putosi viitisen kiloa, mutta se ei auttanut jaksamaan nousuissa ja ylämäissä.
Seuraava käännekohta oli yövuoro, jonka aikana Sari huomasi sydämensä tykyttelevän kiihkeästi.
”Leposyke nousi 120:een, enkä saanut sitä mitenkään laskemaan. Työkaverit patistivat minut päivystykseen. Jatkotutkimukset paljastivat, että vasen haarakatkos oli koko ajan näkyvissä.”
Vuonna 2021 Sarin sydämeen asennettiin iskevä vajaatoimintatahdistin. Diagnoosiksi tuli sydäntä laajentava kardiomyopatia.
Uppoudun hyvillä mielin kotisohvaan katselemaan kivoja sarjoja suoratoistopalveluista.
Nykyään Sari käyttää verenpaineeseen, sydämen vajaatoimintaan ja nesteenpoistoon neljää eri lääkettä. Hän pyrkii pitämään hyvää huolta kunnostaan ja syömään terveellisesti.
”Vähitellen alan jo ymmärtää suhtautua itseeni ja tekemisen tahtiin armollisesti. Jos tilaisuus tulee, saatan ottaa kotona päivänokoset. Ja kotisohvaan uppoudun ihan hyvillä mielin katselemaan kivoja sarjoja suoratoistopalveluista.”
Vielä sairaanhoitajaksi opiskelun aikana elämänrytmi oli kiihkeä. Sari teki koulupäiviensä ohessa töitä joensuulaisessa Validia-talossa ja ajoi öisin taksia.
”Jos ajoja ei tullut, tein autossa läksyjä.”
Nykyään Sari on vuorotöissä Pohjois-Karjalan keskussairaalan Sydänkeskuksessa.
”Sydänkeskuksen sisällä on viisi eri yksikköä: sydänpoliklinikka, toimenpideyksikkö, sydänvalvonta, vuodeosasto ja potilasvalvonta, joista kolmessa viimeksi mainitussa teen töitä vaihtelevasti.”
Työpaikan ilmapiirissä voi aistia Sarin mielestä lämpöä, vilpitöntä auttamisen halua sekä iloisesti kuplivaa huumoria. Kerran Sari liimasi lääkärin kaksi näyttöruutua täyteen keltaisia post it -lappuja ennen tämän viimeisen työpäivän alkua. Lapuissa oli kiitoksia, hyväntahtoisia kiusoitteluita ja evästyksiä vastaisuuden varalle.
”Olisin mielelläni nähnyt hänen ilmeensä jäynän paljastuttua, mutta koska en ollut silloin vuorossa, jouduin utelemaan reaktioita työkavereilta. Iloisen yllättyneet ne olivat kuulemma olleet.”
Tuplavuoroja harkitsen jaksamiseni vuoksi joka kerta tarkasti.
Jaksamisen kannalta rankimpia ovat aamuseitsemältä alkavat työvuorot, joita edeltää edellisenä iltana kello kahdeksalta päättynyt vuoro.
”Yöuneni jäävät silloin yleensä vain 3–4 tuntiin, koska rauhoittuminen ottaa aikansa.”
Sosiaali- ja terveydenhuoltoalaa piinaava työvoimapula näkyy Sydänkeskuksessakin.
”Toisinaan olen tehnyt tuplavuoroja, mutta jaksamiseni vuoksi harkitsen niitä aina tarkasti. Rutiineihini kuuluu joka tapauksessa aina pieni lepohetki töistä paluun jälkeen.”
Vapaa-ajallaan Sari harrastaa monenlaista liikuntaa.
”Pidän zumbasta todella paljon, mutta viihdyn myös muilla ryhmäliikuntatunneilla.”
Sulan kelin aikaan Sari pyöräilee noin kuuden kilometrin pituisen työmatkansa ja säästää näin 45 euron suuruisen kuukausiparkkimaksun sairaalan pysäköintihallissa.
”Olen pikku hiljaa kasvattanut sään kestävää varustustani. Hiljattain ostin sadetta sietävän repun. Vain housut ovat enää alttiit vettymiselle”, Sari naurahtaa.
Keilausta Sari harrastaa myös kilpailumielessä. Joensuun kuntokeitaan keilaradoilla hän on urheilukavereidensa kanssa tuttu kasvo.
”Kuulun kotiseuramme naisten joukkueeseen. Se on menestynyt valtakunnallisella tasolla miesten joukkuetta paremmin. Pääsy Suomen mestaruuksista mittelevään sarjaan on pitkään ollut ihan hilkulla.”
❶ Zumba. ”Nautin rytmistä ja tanssillisesta liikunnasta. Käyn zumbassa joka viikko vähintään kerran, työvuorojen salliessa kahdestikin.”
❷ Keilailu. ”Kilpailen keilailussa sekä yksin että naisjoukkuessa. Kilpaileminen on jännittävää, ja harjoittelemaan voi lähteä aina, kun itselle sopii.”
❸ Työmatkapyöräily. ”Ulkoilma virkistää ennen ja jälkeen työvuoron ja samalla tulee säästettyä auton parkkimaksuista sairaalan pysäköintihallissa.”
❹ Lauta-, kortti- ja palapelit. ”Rentoudun lähes joka viikko läheisteni kanssa pelien ääressä. Niistä pitävät kaikenikäiset, myös mieheni äiti.”
❺ Oma sohva. ”Kun olen oppinut arvostamaan lepoa ja suomaan itselleni armollisen arjen tahdin, olen alkanut tykätä omasta, upottavasta sohvastani!”
