Työuupumuksen kahdesti kokenut sairaanhoitaja: ”Usko minua, sinä toivut kyllä!”

Työturvallisuuslain mukaan työ ei saisi sairastuttaa, mutta työnantajat tuntevat vastuitaan huonosti.

Kuvateksti
Työolosuhteista vastaa viime kädessä aina työnantaja.
Kuva: Tilda Rose

Ensimmäisellä kerralla työuupumus vei sairaanhoitaja Marjo Mattilan, 61, voimat kolmeksi vuodeksi. Toisella kerralla piinaa kesti puolitoista vuotta.

”Olen oppinut paljon. Kivuliaasti, mutta silti.”

Mattila on kirjoittanut aiheesta vahvasti omakohtaisen kirjan Työuupumuksesta toiseen – Keinoja toipumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Kirjassa hän kertoo kokemuksistaan ja erilaisista keinoista, joilla työuupumusta voidaan tutkitusti ehkäistä ja hoitaa.

Ensimmäisen uupumuksensa Mattila koki 2010-luvun alkupuolella, jolloin hän työskenteli kolmivuorotyössä perhetukikeskuksessa. Vaikka työ oli innostavaa ja työyhteisö toimiva, työ oli samalla henkisesti kuormittavaa.

”Niinä vuosina tapahtui paljon. Kaupungissa aloitettiin sosiaalipäivystystoiminta, ja opiskelimme koko porukka sosiaalipäivystäjiksi. Opiskelin siinä sivussa myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon.”

Taustalla oli myös pitkään kasautunut kuormitus, joka oli saanut sytykkeensä työpaikkakiusaamisesta. Tuolloin Mattila oli työskennellyt vielä ensimmäisessä ammatissaan välinehuoltajana.

Unihäiriöt vaivasivat, päätä särki, itketti. Muut ihmiset tuntuivat rauhanhäiritsijöiltä.

Heinäkuussa 2010 Mattila kirjoitti päiväkirjaansa:

”Olen totaalisesti palanut loppuun, minulla on burnout, energiakriisi, millä nimellä tätä mustaa aukkoa nyt halutaankaan kutsua. Se on saanut minussa aikaan fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia muutoksia.”

Unihäiriöt vaivasivat, päätä särki, ärsytti, itketti. Liikkeelle lähtö tuntui vaikealta ja muut ihmiset rauhanhäiritsijöiltä. Itseinho oli voimakasta. Lääkäri totesi, ettei kolmivuorotyö tai henkisesti raskas työ enää sopinut Mattilalle.

Kun sairausloma oli ohi, Mattila koki jäävänsä yksin ja tyhjän päälle. Työnantaja ei alkanut etsiä hänelle uutta työtehtävää, vaikka uudelleensijoittamisesta oli sovittu kolmikantaneuvottelussa, jossa olivat mukana Mattilan lisäksi työnantajan ja työterveyshuollon edustajat.

”Kukaan ei ottanut minusta koppia.”

Nykyajan työtapaturma

Marjo Mattila pitää työuupumusta yhteiskunnallisena ongelmana, jonka ratkaiseminen vaatii sekä asennemuutoksia että konkreettisia tekoja. Työsuojeluun perehtynyt työyhteisöpedagogi Merja Karjalainen on samoilla linjoilla. Hän kutsuu työuupumusta nykytyöelämän työtapaturmaksi.

”Työturvallisuuslain mukaan työ ei saisi sairastuttaa henkisesti eikä fyysisesti. Työolosuhteista vastaa viime kädessä aina työnantaja.”

Merja Karjalaisella on aiheesta myös omakohtaista kokemusta. Hän sairastui edellisessä työpaikassa ollessaan työuupumukseen ja aivoverenkiertohäiriöön. Nyt hän on tohtorikoulutettavana Jyväskylän yliopistossa, jossa hän tutkii työsuojelun historiaa henkisessä työssä. Häneltä ilmestyi äskettäin päivitetty versio kirjastaan Jaksamisen rajat.

Karjalaisen mukaan työpaikkakiusaamisesta – eli virallisesti häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta – on puhuttu sen verran pitkään, että sitä osataan työpaikoilla jo jollain tavalla ratkoa. Muun psykososiaalisen kuormituksen hoitaminen on hänen mukaansa kehnompaa.

”Työsuojelu ei toimi lainkaan, jos työntekijä jää täysin yksin ja kohtalona on joko irtisanoutuminen tai sinnittely siihen saakka, että tulee fyysinen tai psyykkinen romahdus – tai molemmat yhdessä.”

Käytännössä työsuojelusta vastaa työpaikalla nimetty työsuojeluorganisaatio. Työsuojeluviranomaisen eli aluehallintoviraston tehtävä on valvoa, toteutuuko työsuojelu lain mukaisesti. Eniten yhteydenottoja työsuojeluviranomaiselle tulee psykososiaalisen kuormituksen vuoksi juuri sosiaali- ja terveysalan työpaikoilta.

Pitkä pimeä kausi

Marjo Mattilalla oli ensimmäisen työuupumuksensa aikaan kova huoli töiden jatkumisesta. Hän otti hätäpäissään vapaata vakituisesta työstään ja pestautui vastaavaksi hoitajaksi yksityiselle sektorille. Kun äiti kuoli seuraavan vuoden alussa, Mattila romahti.

”Muistan, kuinka olin NLP-koulutuksessa, mutten pystynyt muuta kuin itkemään koko viikonlopun.”

Työterveyslääkäri totesi vakavan työuupumuksen ja vakavan masennuksen ja passitti sairauslomalle.

Alkoi pitkä pimeä kausi, joka päättyi vasta keväällä 2013. Tuolloin Mattila pääsi työkokeiluun työpaikkaan, joka sopi hänelle hyvin. Hän eteni vähitellen neljän tunnin työpäivistä kahdeksantuntisiin.

”Hyvä minä!”, kirjoitti Mattila päiväkirjaansa helmikuussa 2014.

Uusi ote työsuojeluun

Lainsäädännön ideana on, että työsuojelun tulee olla ennaltaehkäisevää. Työnantajalla on lain mukaan tarkkailu- ja huolehtimisvastuu. Monesti työnantajat eivät Merja Karjalaisen mukaan kuitenkaan tunne omia vastuitaan. Edes työpaikkojen työsuojeluhenkilöstö ei välttämättä tiedä, miten työpaikalla tuetaan jaksamista.

Myös esihenkilöt ovat vastuussa työsuojelusta siinä ketjussa, joka alkaa työnantajasta.

”Mutta millä tavoin työnantaja on perehdyttänyt esihenkilöt työsuojeluvastuuseen ja miten he sitä arjessa toteuttavat?” Karjalainen kysyy.

Saanko työntekijänä todeta, etten tahdo jaksaa?

Työntekijällä on puolestaan vastuu kertoa esihenkilölleen, jollei hän tunne jaksavansa työssään.

”Tämä ei välttämättä toteudu. Tulemme laajempaan kulttuuriseen kysymykseen: Saanko työntekijänä todeta, etten tahdo jaksaa? Onko työpaikoilla oikeanlaista eli sallivaa ja avointa keskustelukulttuuria? Onko meillä kulttuuri, jossa syytä aletaan etsiä yksilöstä sen sijaan, että alettaisiin miettiä, kuinka yhdessä selviämme tästä?”

Merja Karjalainen uskoo, että suhtautuminen työn psykososiaaliseen kuormittavuuteen on vähitellen muuttumassa. Ylikuormittumisen ehkäisemisessä tarvitaan hänen mielestään uudenlaisia työnantaja- ja työyhteisötaitoja sekä modernia työsuojelun yhteistoimintaa. Niistä voi rakentua yhteisvastuullinen 2020-luvun yritys- ja organisaatiokulttuuri.

”Tiedän, että toipuisin”

Toinen työuupumus vei Marjo Mattilan sairauslomalle maaliskuussa 2017, jolloin hän teki töitä pitkäaikaistyöttömien parissa. Työpaikassa oli monta työuupumuksen riskitekijää: liian paljon töitä, rooliristiriitoja, vähän tukea esimieheltä, epävarmuutta työpaikan pysyvyydestä.

”Keho varoitti aina ensimmäisenä, että nyt alkaa olla liikaa kuormaa. Tuli jokin fyysinen vaiva. Mutta minä laitoin pökköä pesään. Ajattelin, että minulla on vain niin huono kunto, etten jaksa tätäkään tehdä.”

Työterveyslääkäri totesi työuupumuksen ja keskivaikean masennuksen. Unettomuuden lisäksi Mattilaa olivat alkaneet vaivata aiempaa vaikeammat selkäkivut, migreeni sekä hankalat suolistotulehdukset. Fibromyalgia oli todettu jo ennen ensimmäistä työuupumusta.

Vaikka työuupumus toistui, jotain oli silti paremmin. Nyt Mattilalla oli koeteltuja keinoja toipumiseen.

”Pääsin toipumisen alkuun ammattiavun turvin. Aluksi avainasemassa oli työterveyshoitaja, jonka jälkeen alkoivat käynnit psykiatrian poliklinikalla sairaanhoitajan luona.”

Ensimmäisenä oli tärkeää saada nukkuminen kuntoon ja syödä riittävästi. Myös sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen oli tärkeää, jotta pääsi kokemaan merkityksellisyyden ja hyväksytyksi tulemisen tunteita.

Työssä tapahtuneet asiat jäytivät mieltä, mutta anteeksiantoharjoitukset auttoivat, vaikka niiden tekeminen ei ollutkaan helppoa. Nyt Mattila ymmärtää harjoitusten merkityksen.

”Niissä oli kyse minusta, minun vapauttamisestani kaunasta, pettymyksistä, syyllisyydestä ja häpeästä. Sain takaisin arvon ihmisenä. Itsetunto ja hyväksytyksi tulemisen tunne alkoivat kasvaa pikkuhiljaa.”

Lisäksi Mattila muun muassa kuunteli paljon musiikkia, katsoi televisiosta toimintaelokuvia, hoiti kissojaan ja poikansa koiraa, oleskeli luonnossa ja luki. Toipumisessa oli kyse pienten asioiden yhteissummasta.

Viimein Mattila irtisanoutui silloisesta työstään kesäkuussa 2018.

Tällä hetkellä asiat ovat hyvin. Mattila työskentelee puolen vuoden mittaisen palkkatuetun työjakson jälkeen uusitussa pestissä. Työpaikalla pidetään tauot säntillisesti, työn määrä organisoidaan sopivaksi ja esimies tukee. Työyhteisö on hyväksyvä ja hauska.

”Jos sairastuisin vielä joskus työuupumukseen, tiedän toipuvani siitä.”

Tätä työuupumus tarkoittaa

  • Työuupumus on ylikuormituksen yksi ilmenemismuoto.
  • Yksityiselämän kriisit ja yksilölliset tekijät voivat yhdessä kuormittavien työolojen kanssa lisätä työuupumuksen riskiä. Työuupumus ei kuitenkaan aiheudu yksistään muun elämän kuormituksista.
  • Työuupumusoireisia on Suomessa pitkälti yli puoli miljoonaa. Vakava työuupumus painaa vähintään noin 50 000 suomalaista.

Lähde: Merja Karjalainen: Jaksamisen rajat – Psykososiaalinen kuormitus, työuupumus ja työsuojelu. Basam Books 2022.

Mitä tehdä, kun työuupumus iskee?

Työntekijä

  • Ota kuormittava tilanne puheeksi esihenkilösi kanssa.
  • Jos työkyky on heikentynyt, hae apua työterveyshuollosta.
  • Voit huolehtia omasta hyvinvoinnistasi monin tavoin. Perustan jaksamiselle luovat lepo ja rentoutuminen, vaihteleva ja virkistävä tekeminen, monipuolinen ravinto sekä itselle sopiva ulkoilu ja kuntoilu. Palautumisesta on syytä huolehtia päivittäin.
  • Työuupumuksesta voi toipua. Toipuminen vaatii muutosten tekemistä työssä ja omissa toimintatavoissa.

Esihenkilö

  • Jos työntekijä kertoo kuormittumisesta ja jaksamisongelmista tai huomaat itse hänen ylikuormituksensa, suhtaudu asiaan vakavasti. Työnantajan edustajana olet velvollinen huolehtimaan, ettei työ vaaranna työntekijän terveyttä.
  • Työssä kuormittavat tekijät tulee selvittää ja korjata. Ohjaa työntekijä tarvittaessa työterveyshuoltoon.
  • Pidä uupuneeseen yhteyttä mahdollisen sairausloman aikana.
  • Pohdi, edellyttääkö työhön paluu esimerkiksi työnkuvan muutoksia.
  • Tukea esihenkilötyöhön tulee saada työterveyshuollosta, työsuojeluhenkilöstöltä, henkilöstöhallinnosta ja ylimmästä johdosta.

Lähde: Työterveyslaitos