Valokuvat vievät syviin tunnekokemuksiin – kokeile näitä neljää harjoitusta

Sari Reiman käyttää kuvia itsetutkiskelun välineenä niin vapaalla kuin työssään asiakkaiden kanssa.

Kuvateksti
Sari Reiman (oik.) käy autiotalolla kuvaamassa yhdessä ystävänsä Satu Pasion kanssa.
Kuva: Pasi Leino

Melkein jokainen kantaa nykyään mukanaan kotialbumia – kulkeehan se puhelimessa kuin huomaamatta. Kuvia tulee myös otettua paljon enemmän kuin ennen.

Joihinkin kuviin katse jää ja niitä tekee mieli katsoa uudelleen. Miksi ne tuntuvat niin tärkeiltä?

”Valokuvat voivat viedä nopeasti syviin tunnekokemuksiin, nopeammin kuin sanat”, selittää Sari Reiman, 55.

Hän on psykiatrinen sairaanhoitaja, joka työskentelee Salon lastenpsykiatrian työryhmässä. Valokuvat ovat hänelle tärkeä työväline. Koulutukseltaan hän on myös psykoterapeutti, perheterapeutti ja työnohjaaja.

Äidin oma harrastus

Kulttuuri on kiinnostanut Saria aina, ja kuvaaminen on sille luontevaa jatkumoa. Lapsena hän oli lukutoukka, Viisikot ja Pieni runotyttö maistuivat. Nuorena hän kuului useampaan elokuvakerhoon, kävi teatterissa ja taidenäyttelyissä, kuunteli musiikkia. Kesätyörahoillaan hän osti Konica pop -kameran. Valokuvanäyttelyissä oli jotakin erityisen sykähdyttävää.

Ensimmäiselle valokuvauskurssille Sari meni kansalaisopistoon 15 vuotta sitten. Se oli hänelle perheen pikkulapsivaiheen jälkeen ensimmäinen oma kunnon harrastus. Aluksi kuvaaminen oli vastapainoa työlle.

Kun Sari päätyi valokuvaterapian kurssille Turun yliopiston Brahea-keskukseen, työ ja harrastus alkoivat kietoutua toisiinsa.

Kuva on kuin lahja, jonka ihminen tuo minulle.

Perheterapeuttina Sari saattaa nykyään pyytää perheenjäseniä tuomaan seuraavaan tapaamiseen jonkin merkittävän kuvan. Kuvien takaa löytyy hienoja tarinoita. Esimerkiksi lapsen valitsema kuva voi olla vahva viesti vanhemmalle.

”Usein kuvat ovat ihan tavallisista asioista. Sitä on tutkittukin: hyvä arki on sitä parasta.”

Valokuvien avulla ihminen voi muodostaa tarinaa elämästään.

”Kuva on kuin lahja, jonka ihminen tuo minulle. Sillä on tuplamerkitys: ensin ihminen on ottanut kuvan ja sitten hän valinnut sen näytettäväksi siinä hetkessä.”

Kaikilla Sarin asiakkailla ei ole paljoa kuvia elämästään. Esimerkiksi sijoitetun lapsen kuvat ovat usein hajallaan. Pakolaisperheen kanssa voidaan puolestaan katsoa kuvia entisestä kotiseudusta vaikkapa Google Mapsista.

Sarille on kertynyt vuosien varrella niin paljon osaamista valokuvaterapeuttisista menetelmistä, että hän kouluttaa aiheesta Muurlan opistossa. Hän toimii aktiivisesti myös Suomen valokuvaterapiayhdistyksessä.

Rinnakkain värikuva merimiessäkistä ja mustavalokuva miehestä laivan kannella.
Kun Sari opiskeli Muurlan opistossa valokuvausta, hän teki päättötyön, jossa valokuvasi suvun vanhoja esineitä ja yhdisti niitä vanhoihin perhealbumikuviin. Tässä Sarin isä nuorena merillä ja hänen merimiessäkkinsä, joka on Sarilla tallessa. Joulupukki on tuonut siinä Sarin lapsille lahjoja monina jouluina.

Valokuvaterapia ei ole itsenäinen terapiamuoto eikä valokuvaterapeutti-nimikettä käytetä Suomessa. Valokuvat ovat ammattilaiselle yksi menetelmä muiden joukossa. Käyttää voi asiakkaan kotialbumin kuvia, symbolisia kuvia tai uusia kuvia, joita asiakas ottaa tai hänestä otetaan osana terapiaprosessia.

”Kursseillani on ollut sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja, psykiatreja, sosionomeja, sosiaalityöntekijöitä, opettajia. Valokuvia voi käyttää työssä monella tavalla oman ammattinsa pohjalta.”

Pysähdy hetkeen

Korona-aikana Sari aloitti kuvausprojektin, joka jatkuu vieläkin. Hän käy kuvaamassa ystävänsä, ohjaustoiminnan artenomi Satu Pasion kanssa vanhaa autiotaloa eri vuodenaikoina.

”Kuulin isosta vanhasta maatalosta, joka on autio. Se on uskomaton, siellä on esimerkiksi käsinmaalatut tapetit. Matka taloon on samalla kuin matka itseeni.”

Talosta ottamiensa kuvien avulla Sari on kiteyttänyt omaa ammatillisuuttaan: miten järkeilystä ja suunnitelmallisuudesta voi hellittää otetta ja luottaa intu­i­tioon. Välillä on hyvä asettua ei-tietämisen tilaan. Kohtaaminen hetkessä riittää.

Valokuvat ovat Sarille pysähtymistä hetkeen, kuvat välittävät tarinoita ja niiden avulla voi löytää itselleen merkityksellisiä asioita. Kuvien avulla voi liikkua ajassa, etsiä eroja ja yhtäläisyyksiä.

”Narratiivinen suuntaus on minun juttuni. Kuvien kautta luodaan kertomuksia.”

Tiiliseinällä on kehystetty mustavalkokuva naisesta.
Lapsena Sari katseli mummonsa sängyn yläpuolelle kehystettyä kuvaa, jossa oli Kanneljärven kirkko. Vuonna 2019 Sari matkusti Karjalaan ja kävi kuvaamassa mummon kultaisissa kehyksissä kotikirkkonsa seinällä.

Sari on tutkinut kuvien avulla omaa perhetaustaansa. Hän esimerkiksi yhdistänyt oman kuvansa ja isoäitinsä kuvan, joissa he ovat samanikäisinä.

Sari huomauttaa, että kuvat saavat eri aikoina erilaisia merkityksiä. Siihen hän havahtui Ukrainan sodan alkamisen jälkeen, kun hän katsoi uusin silmin mummonsa kuvia Karjalasta, jonne tämä ei päässyt enää koskaan palaamaan.

”Helposti ajattelee, että sota on Suomessa kaukainen asia. Kun synnyin, sen päättymisestä oli kuitenkin vain 22 vuotta. Kuva voi kutistaa aikakäsitystä.”

”Sain juuri suvun ensimmäisen valokuvan, jossa on isoisän vanhemmat kuvattuna Karjalan kannaksella.”

Työnohjauksen apu

Sari käyttää kuvia apuna myös silloin, kun käy itse työnohjauksessa. Hän saattaa valita mukaansa itse ottamiaan kuvia ja myös muiden ottamia taidekuvia.

”Oma intuitio on hämmästyttävä. Valittujen kuvien kautta voi oivaltaa jotakin uutta, joka auttaa lukkiutuneisiin ajatuksiin. Juuri sitä työnohjauksessa haetaan.”

Kun Sari hiljan veti itse työnohjausta, hän pyysi osallistujia valitsemaan voimauttavan kuvan, jonka haluaa jakaa muiden kanssa.

”Kuvat olivat tosi hienoja. Siinä välittyy työkavereille myös jotakin henkilökohtaista. On kätevää, että nykyään kuvat kulkevat kännykässä aina mukana. Toisaalta osa katsoo maailmaa koko ajan kännykän kameran kautta, jolloin kokeminen ja hetkessä olo voivat kaventua.”

Uusia näkökulmia etsimässä

Sari nauttii uuden oppimisesta.

”Olen miettinyt, että voin joko alkaa laskeutua eläkkeelle tai uppoutua ­sellaiseen, mikä minua oikeasti sytyttää.”

Tällä hetkellä hän opiskelee Turun ammattikorkeakoulussa ylempää amk-tutkintoa kulttuurihyvinvoinnista. Koulutus on vielä melko uusi. Sari on mukana kolmannella vuosikurssilla, joka sitä opiskelee.

”Haaveenani on aina ollut yhdistää hoitajuus ja kulttuuri. Tämä on vastaus siihen.”

Osalla opiskelijoista tausta on sote-alalla, osalla taiteissa. Se tekee opiskelusta erityisen kiinnostavaa.

”Työ vie välillä mehut. Minua auttaa, kun keskityn vapaa-aikana johonkin muuhun ja menen boksini ulkopuolelle. Siitä on hyötyä myös psykiatrisessa hoitotyössä. Löydän uusia sanoja ja näkökulmia ja voin ymmärtää yhä paremmin muita ihmisiä.”

Lue lisää: Johanna Tanska ja Juha Tanska: Lempeä linssi: valokuvaus tienä läsnäoloon. Ulla Halkola ja muut: Valokuvan terapeuttinen voima.

Kuvakollaasi, jossa on keltainen aita, keltaisia kukkia ja keltainen vaahteranlehti.

Sarin suosittelemia valokuvaharjoituksia

1. Merkityksellisimmät hetket

Valitse viimeisen vuoden tai kuukauden kuvavirrasta merkityksellisimmät kuvat – ne, joihin katseesi pysähtyy. Kokoa kuvat kollaasiksi. Katsele kollaasia ja pohdi, mistä kaikesta merkityksellisimmät hetkesi koostuvat? Mitä haluat lisää elämääsi?

2. Valokuvapäiväkirja

Yhdistä kuvia ja kirjoittamista valokuvapäiväkirjan avulla. Ota vaikkapa päivittäin yksi kuva, joka on sinulle merkityksellinen. Voit käyttää esimerkiksi Day One -nimistä mobiilisovellusta. Valokuvapäiväkirja auttaa hahmottamaan maailmaa ja palauttaa mieleen tilanteita, ajatuksia ja tunteita. Kasvatustieteilijä Ari Rapo on kirjoittanut aiheesta nettioppaan.

3. Valokuvakävely ystävän kanssa

Lähde ystävän kanssa kävelylle. Pysähdelkää kuvaamaan asioita, jotka kiinnittävät huomionne ja tuntuvat tärkeiltä. Anna kaikkien aistiesi virittyä ympäröivään todellisuuteen – väreihin, muotoihin, yksityiskohtiin. Katselkaa kuvia yhdessä kahvikupin äärellä ja tutkikaa, miten monin tavoin näitte ja koitte matkan. Yllä olevat keltaiset kuvat ovat esimerkkejä tästä harjoituksesta.

4. Vuoropuhelua valokuvin

Käy kaverisi kanssa dialogia valokuvien avulla, ilman sanoja. Voitte lähettää kuvia toisillenne sähköpostilla tai luoda vuoropuhelua varten Instagram-tilin. Katsele kaverilta saamaasi kuvaa. Kytkeydy haluamaasi asiaan kuvassa, ja luo sen pohjalta oma kuvallinen vastauksesi. Sari Reiman käy ystävänsä kanssa kuvadialogia Instagram-tilillä dialoguewithphotos20.

Suosittelemme sinulle

Tehy
7.4.2021
Tehy
24.9.2021