Helpotusta hiihtolomasta
Jo sata vuotta sitten Terveydenhoito-lehti pani merkille jokakeväisen ilmiön, kevätväsymyksen. Lehti oli huolissaan etenkin koululaisten väsymyksestä. Helpotukseksi väsymykseen keksittiin hiihtoloma, joka toteutui ensimmäisen kerran vuonna 1934.
”Jo tuolloin kevätväsymyksen arveltiin johtuvan D-vitamiinin puutteesta. Toki ruokavalio oli silloin puutteellisempi kuin nykyään.”
Helpotukseksi kevään myötä saapuvaan vetämättömään oloon lääkärit suosittivat, että ihmiset hakeutuisivat raikkaaseen ulkoilmaan. Suomen lumisissa talvissa oli luontevaa kannustaa hakeutumaan suksille.
”Se oli helppo ja halpa ratkaisu, joka oli jokaisen ulottuvilla.”
Hiihto säilyi pitkään ulkoilumuotona, jonka katsottiin sopivan nimenomaan suomalaisille. Tässä hengessä Suomen Latu järjesti vuonna 1975 Mielenterveyshiihdon.
”Myös nykyään masennuksen Käypä hoito -suositus tarjoaa liikuntaa yhdeksi hoitomuodoksi tai lääkkeiden vaihtoehdoksi”, Mannevuo muistuttaa.
Noin sata vuotta sitten myös maidon juonnin uskottiin torjuvan väsymystä.
Tieteellistä Aikakauskirja Duodecim -lehteä ja kansantajuista Terveydenhoito-lehteä päätoimittanut piirilääkäri Konrad ReijoWaara suositti kiireen katkaisijaksi halkojen hakkaamista. Hän oli selättänyt sillä oman uupumuksensa.
”Hän pohjasi ajattelunsa kristilliseen kulttuuriperintöön. Sunnuntain kuului olla lepopäivä. Luonnolliseen järjestykseen kuului, että ihmisen velvollisuus on pitää itsestään huolta ja levätä.”
Mitähän ReijoWaara ja hänen aikalaisensa olisivat sanoneet nyky-yhteiskunnasta?
”Sen voi kuvitella helposti. Varmasti he olisivat kauhistelleet tätä 24/7-elämää, jossa kaupat ovat aina auki ja ihmiset kuluttavat aikaansa television ja älylaitteiden ääressä.”
Väsymystä vaikea mitata
Toisen maailmansodan jälkeen tehtiin uraauurtavaa tutkimusta väsymyksestä etenkin Harvardin yliopiston väsymyslaboratoriossa Yhdysvalloissa. Siellä tehdyistä tutkimuksista haki vaikutteita Suomessa vastikään perustettu Työterveyslaitos, jossa oltiin kiinnostuneita ruumiillisen työn fysiologisista vaikutuksista.
Mannevuo muistuttaa, että fyysisen työn vaikutuksia on varsin helppo tutkia. Mitattavia tekijöitä ovat aika ja liike. Ihminen voidaan esimerkiksi laittaa tekemään hauiskääntöä käsipainolla tai marssimaan lisäpainojen kanssa.
”Jossain ajassa raja tulee vastaan ja jokainen väsyy siihen.”
Toista on, kun tarkasteluun otetaan väsymystä kuvaavat psyykkiset tekijät, kuten kyllästyminen tai epämääräisesti oireileva uupumus.
Työuupumus nousi keskusteluun 1980-luvulla. Sitä kuvattiin voimattomuudeksi, johon liittyy psyykkisten oireiden lisäksi somaattisia eli ruumiillisia oireita.
”Työuupuneella voi olla lääketieteellisesti kuvattavia oireita, mutta syitä niihin ei löydy.”
Myös Harvardissa myönnettiin, että ihmisen arki voi olla niin monimutkaista, ettei sitä voida tuoda mitattavaksi laboratorioon. Tämä asetti myös terveydenhuollon henkilöstön mahdottomalta tuntuvan tehtävän eteen.
”Jos uupuneella ihmisellä on liian kuormittava ja monimutkainen arki, miten lääkäri voisi lyhyen konsultaation aikana selvittää, mitä hoitoa potilas tarvitsee.”
Jotta työuupumuksesta voi saada sairauslomaa, lääkäri joutuu antamaan diagnoosin esimerkin ahdistuksesta tai masennuksesta.
Historian valossa väsymyksen syiden selvittely on ollut epävarmuudentäyteistä, Mannevuo sanoo.
”Ihmisillä on perustellusti vahva tarve luottaa lääketieteeseen, mutta väsymyksen osalta luottamus horjuu. Tutkijat ovat vuosikymmenestä toiseen juuttuneet kinasteluun, kun väsymyksen syitä ei ole pystytty selvittämään aukottomasti. Eri teorioissa syytökset ovat kohdistuneet yhteiskuntaan tai yksilöön itseensä, mutta konsensusta ei ole löydetty.”
Esimerkiksi juuri työuupumus on kiistelty käsite. Jotta työuupumukseen liittyvistä oireista voi saada sairauslomaa, lääkäri joutuu antamaan diagnoosin esimerkin ahdistuksesta tai masennuksesta.
”Työuupumus-käsite keskittyy yksilöön, vaikka uupumuksen taustalla on yleensä hallitsematon työkuorma eli liikaa työtä.”
