Suorien vatsalihasten välissä sijaitsee jännesauma, johon voi raskauden jälkeen jäädä erkauma.
Vatsanpeitteet ja suorien vatsalihasten välissä sijaitseva jännesauma eli linea alba venyvät erityisesti viimeisen raskauskolmanneksen aikana.
Yleensä vatsalihasten erkauma eli diastaasi palautuu synnytyksen jälkeisinä kuukausina, mutta kaikkiaan vatsalihasten palautuminen kestää noin vuoden. Pieni vatsalihasten välin leventyminen kuuluu asiaan raskauksien jälkeen. Kahdesta kolmeen senttiä leveä erkauma ei yleensä heikennä elämänlaatua tai aiheuta oireita.
Aina vatsalihakset eivät kuitenkaan palaudu riittävästi. Jännesauman heikkous ja erkauma saattavat vaikeuttaa vartalon hallintaa sekä aiheuttaa vartalon väsymistä sekä ulkonevan vatsan muodon. Tällöin voi olla vaikea seistä tai kävellä pitkään, tehdä fyysistä työtä tai harrastaa liikuntaa, jossa tarvitaan keskivartalon hallintaa. Ylimääräinen tai virttynyt iho voi aiheuttaa myös kosmeettista haittaa.
Ensisijaisesti vatsalihasten erkaumaa ja jännesauman heikkoutta hoidetaan fysioterapialla ja kuntoutuksella.
Äitiysfysioterapeutti voi ohjata keskivartalon lihasten tunnistamista ja hallintaa. Hän arvioi keskivartalon kykyä jännittyä ja ohjaa keskivartaloa kuormittavia harjoitteita. Harjoitteet eivät aina kuro mahdollisia erkaumasenttejä umpeen, mutta ne palauttavat voimaa keskivartaloon.
Jännesauman tehtävä on välittää voimaa ylä- ja alavartalon sekä kehon oikean ja vasemman puoliskon välillä. Raskauden aikana jännesauman kyky välittää voimaa heikkenee. Voima voi heikentyä, vaikka varsinaista erkaumaa ei olisikaan.
”Olennaista on palauttaa jännesauman toimintaa ja kykyä jännittyä”, sanoo fysioterapeutti Marjaana Koivuranta.
Fysioterapeutti voi myös ohjata käyttämään syvää poikittaista vatsalihasta, koska sen käyttäminen jännittää samalla jännesaumaa.
Jos vatsalihasten käyttö huolestuttaa, äitiysfysioterapeutin vastaanotolla kannattaa käydä jo raskausaikana.
Koivurannan mukaan äitien tietämys erkaumasta on lisääntynyt viimeisten 5–10 vuoden aikana, kun äitiysfysioterapia on yleistynyt.
”Tieto on samalla lisännyt tuskaa, ja monesti naiset pelkäävät liikkua ja kuormittaa vatsalihaksia erkauman pelossa.”
Koivuranta neuvoo käymään äitiysfysioterapeutin vastaanotolla jo raskausaikana, jos vatsalihasten käyttö huolestuttaa.
”Yksi ohjauskerta riittää siihen, että äiti oppii vahvistamaan vatsalihaksia turvallisesti. Enemmän hallaa tulee siitä, että lihaksia ei harjoita.”
Jos kuntoutus ei riitä ratkaisemaan ongelmia, apua voi saada leikkaushoidosta.
Leikkaus tehdään sen jälkeen, kun lapsia ei ole enää suunnitteilla. Viimeisestä raskaudesta ja imetysajasta on pitänyt kulua vähintään vuosi, jotta kudokset ovat ehtineet palautua. Potilailta edellytetään tupakoimattomuutta, jotta haavat paranevat hyvin. Myös painoindeksin on oltavat lähellä normaalipainoa. Leikkauksen edellytyksiin kuuluu myös se, että äiti on treenannut syvää vatsan tukea fysioterapiassa.
”Leikkaustekniikan valinnassa huomioidaan ihon laatu, aiemmat arvet, ihon ja ihonalaiskudoksen mahdollinen ylimäärä ja erkauman ominaisuudet. Useimmiten on poistettava myös ylimääräistä ihoa, jotta tulos olisi kosmeettisesti hyvä”, sanoo plastiikkakirurgi Reetta Tuominen Husista.
Leikkaus korjaa fyysisen erkauman, mutta ei lihasten toimintaa.
Yleisimmin käytetään leikkaustekniikkaa, jossa avataan alavatsaa ja iho- ja rasvakudosta irrotetaan kolmionmuotoiselta alueelta kohti ylävatsaa. Napa istutetaan uudelleen tekemällä sille uusi aukko vatsanpeitteisiin. Jännesauma palautetaan ompelemalla suorien vatsalihasten sisäreunat yhteen.
”Leikkaus parantaa yleensä hyvin elämänlaatua, mutta odotuksissa on oltava toki realismia.”
Leikkaukseen liittyy infektion, verenvuodon ja kudosnesteen lammikoitumisen eli serooman riski. Ihon tuntohermojen katkeaminen aiheuttaa lähes aina jonkinlaista vatsan tunnottomuutta. Myös pitkittynyt kipu saattaa huonontaa elämänlaatua.
Keskivartalolihaksia pitää harjoittaa myös leikkauksen jälkeen.
”Leikkaus korjaa fyysisen erkauman, mutta ei lihasten toimintaa”, muistuttaa Marjaana Koivuranta.
Lähteet: Duodecim, Helsingin yliopisto, Terveyskylä
Vinkit antoi fysioterapeutti Marjaana Koivuranta.
