Ensihoitaja Henri Backman joutui tulitukseen Välimerellä – uhkaavat tilanteet varsinaisessa leipätyössä menevät silti enemmän ihon alle

Ensimmäiset laukaukset kuullessaan ensihoitaja Henri ”Henkka” Backman, 46, oli jo ehtinyt siirtyä avustuslaivan sisälle ja sitten vielä turvallisempiin tiloihin laivan alaosiin. Kaikki oli ohi noin puolessa tunnissa.

Laivan miehistö ja merestä pelastetut pakolaiset olivat kunnossa, mutta laiva sai niin paljon osumia, että se joutui telakalle. Laivan omistajan, ranskalaisen SOS Méditerranée -järjestön mukaan kaksi miestä Libyan rannikkovartioston aluksesta tulitti laivaa ja muun muassa laivan komentosiltaa 20 minuutin ajan rynnäkkökivääreillä. Rannikkovartiosto vaati pelastajia poistumaan alueelta. Tapausta tutkitaan.

Poikkeuksellinen välikohtaus sattui elokuussa Välimerellä. Tamperelainen Henri oli viime kesänä Suomen Punaisen Ristin delegaattina eli avustustyöntekijänä laivassa, joka pelasti merihätään joutuneita pakolaisia. Punainen Risti on puolueeton humanitaarinen toimija eikä ota julkisesti kantaa tapahtumiin.

Henrin kuuden viikon reissu alkoi Sisilian Syrakusasta. Hän kuului laivan lääkintätiimiin yhdessä ryhmänjohtajan, lääkärin ja kätilön kanssa. ”Aurinko paistoi, aallot olivat ystävällisiä. Pystyimme keskittymään töihin hyvissä olosuhteissa. Muutaman kerran kävimme maissa.”

Kuuden viikon pestin aikana laivaan poimittiin turvaan 137 ihmistä, jotka olivat kotoisin lähinnä Pohjois-Afrikan maista. He olivat liikkeellä kumiveneissä ja puuveneissä.

Henri arvioi, että pelastuneet olivat melko hyväkuntoisia – he eivät olleet merellä kovin pitkään. Omaisille ilmoitettiin, että ihminen on turvassa. Sitten lääkintätiimi tarkasti voinnin. Italian viranomaiset kertoivat, mihin satamaan pelastetut voi kuljettaa.

”Päivät olivat keskenään erilaisia kuten ensihoitotyössä. Ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan. Tärkeintä oli kohdata pelastetut turvallisesti ja ihmisinä.”

Avustusaluksia oli merellä useampia ja myös helikopteri etsi pelastettavia.

”Koin olevani turvassa”

Vaikka aseellinen välikohtaus oli yllättävä, se ei jäänyt vaivaamaan Henriä. Hän kouluttaa itsekin avustustyöntekijöitä turvallisuudesta. ”Koin olevani laivalla turvassa. Ensihoitajana mietin tietysti, miten mahdolliset haavoittuneet hoidetaan, mutta onneksi mitään ei sattunut.”

Tilanne purettiin heti laivalla purkukeskustelussa. Lisäksi kotiin palaavalla SPR:n avustustyöntekijällä on aina mahdollisuus käydä pestinsä päätteeksi psykologilla. Tulitukseen joutuminen ei vaikuttanut Henrin haluun toimia avustustyössä. Hän lähtee, jos kutsu käy ja omaan työhön löytyy sijainen.

Enemmän Henrin ihon alle ovat menneet ensihoitajan työssä saadut uhkaukset.

Miten ehdit kaiken?

Henri kutsuu itseään järjestöihmiseksi ja ikuiseksi opiskelijaksi. Hän ehtii hengästyttävän paljon. Jo nuoresta hän on ollut mukana Suomen Punaisen Ristin toiminnassa. Hän laskee, että tällä hetkellä hän kuuluu sen lisäksi ”vain” partiolaisiin, Vihreisiin ja Tehyyn. Tehyn yhdysjäsen hän on ollut viisitoista vuotta.

Siinä sivussa hän on myös esimerkiksi opiskellut maisteriksi ja toiminut Pirkanmaan aluevaltuuston jäsenenä ja Tampereen kaupungin varavaltuutettuna.

”Moni kysyy, miten ehdin kaiken, mutta nukun aina kahdeksan tunnin yöunet. Pidän viikossa yhden vapaapäivän, jolloin voin vaikka tuijottaa telkkaria. Omasta jaksamisestaan pitää huolehtia. Saan vapaaehtoistyöstä energiaa.”

Henri osallistui Linnan juhliin kaulassaan upeat puheenjohtajan käädyt.

Myös ensihoitajan työaika arkivapaineen mahdollistaa paljon.

Yhdistyksissä hän ei ole tyytynyt olemaan vain rivijäsen. Esimerkiksi kaksi vuotta Henri oli koko Suomen partiolaisten puheenjohtaja. Itsenäisyyspäivänä 2023 Henri osallistui Linnan juhliin kaulassaan upeat puheenjohtajan käädyt.

Juhlissa hän kävi moikkaamassa muun muassa Käärijää ja Kaija Koota. Henri kertoo olleensa lapsena ujo, mutta hänestä kasvoi sosiaalinen aikuinen. ”Aina voi mennä sanomaan moi ja juttelemaan. Jokainen on ihminen.”

Nollatoleranssi väkivaltaan

Henri työskentelee ensihoitajana Pirkanmaan hyvinvointialueella. Hän on saanut työssään kolme laitonta uhkausta. ”Voisiko sanoa, että kaikilla kerroilla kyse on ollut yli 50-vuotiaista humalaisista miehistä, joilla on mennyt äkisti kuin tv-kanavaa vaihtaen rähinävaihe päälle. Sitten on tullut huutamista, haukkumista ja uhkailua, ja paikalle on tarvittu poliisi.”

”Minulla on väkivaltaan nollatoleranssi. Teen kaikista tapauksista rikosilmoituksen. Työmme on auttaa ihmisiä, ei olla väkivallan kohteena.”

Hän on ollut tapausten vuoksi sairaus­lomalla, käynyt työpsykologilla terapiassa ja saanut tilanteet käsiteltyä.

Henri toimii myös käräjäoikeuden lautamiehenä, joten oikeusprosessi on hänelle sitäkin kautta tuttu. ”Monia työkavereita mietityttää, mitä rikosilmoituksen teon jälkeen tapahtuisi. Tehyn oikeuspalvelu on ihana. He ­hoitavat kaiken.”

Henrillä on työuraa takana 16 vuotta, ja hän on nähnyt työn muutoksen. ”Mielenterveysongelmat, päihteet ja ikäihmiset työllistävät ensihoitoa paljon. Sen sijaan hoitotasapaino esimerkiksi astmassa, sydämen vajaatoiminnassa tai diabeteksessä on nykyään monella hyvä. Toki on liukastumisia, auto-onnettomuuksia ja skuuttionnettomuuksia.”

Mielenterveys on aika erilainen hoidettava kuin vaikka murtunut jalka.

Pirkanmaalla pilotoitiin mielen­terveysambulanssia. Henri osallistui puolen vuoden kokeiluun ja tekee aiheesta nyt väitöskirjaa. Hän valmistui maaliskuussa hallintotieteiden maisteriksi. Hallintotieteet kiinnostivat jo siksikin, että niistä on hyötyä aluevaltuustossa ja kuntapolitiikassa.

Puolen vuoden aikana mielen­terveys­ambulanssi hoiti noin 1 300 potilasta. Joukossa oli esimerkiksi aggres­siivisia muistisairaita ja päihteisiin liittyviä tilanteita.

”Esimerkiksi Lontoossa mielen­terveysambulanssi on toiminut jo pitkään ja sillä on kansanterveydellistä merkitystä. Väitöksessä yritän saada esiin toiminnan vaikuttavuuden. Näen, että Pirkanmaalla tarvittaisiin mielenterveysambulanssi ja miksei koko Suomen laajuisestikin.”

Se vaatisi ensihoitajilta uudenlaista osaamista. ”Mielenterveys on aika erilainen hoidettava kuin vaikka murtunut jalka.”

Lapsia ja varttuneempaa väkeä

Henri näkee harrastuksissaan lasten ja ikäihmisten arkea. Hän toimii seikkailijoiden eli 10–12-vuotiaiden partiolaisten ryhmänjohtajana Tampereen Kotkissa.

”Tapaamme viikoittain. Saatamme vaikka leipoa tai opetan ensiapua. ­Haluan jakaa sitä osaamistani. On hienoa seurata lasten kasvua. Meillä on perinteenä osallistua valmistujaisjuhliin. Niihin on liikuttavaa osallistua, kun tuntee lapsen jo 10-vuotiaasta.”

Ehkä ihanimman kiitoksen Henri sai eräältä nuorelta, joka kiitti Henriä siitä, että tämä on ollut hänelle kuin huolehtivainen isoveli.

Partioon Henri liittyi vähän poikkeuksellisesti vasta aikuisena – solmut ja muuta partiotietoutta hän opetteli rinta rinnan lasten kanssa. ”Päätimme hyvän kaverini kanssa vaihtaa yhdistyksiä päikseen. Tai jäin kyllä itse SPR:ään ja kaverikin partioon.”

Partio on vienyt Henriä Linnan juh­lien lisäksi muihinkin unohtumattomiin paikkoihin. Hän vastasi terveydestä ja turvallisuudesta, kun Suomen partiolaiset tekivät vaellusreissun Nepaliin vuonna 2018. Noin 40 partiolaisen porukka kävi Annapurnan perusleirissä vähän yli neljässä kilometrissä.

”Maisemat olivat upeat. Mieleeni jäi, kun pesimme hampaita vuorten ympäröimänä tähtitaivaan alla. Vaelluksen jälkeen kuljimme kaksi päivää kumiveneillä pitkin koskea ja välillä uimme.”

Henri ohjaa SPR:ssä K60-toimintaa eli kerhoa yli 60-vuotiaille. Nuorempia ei mukaan huolita. Porukka tapaa joka toinen viikko. ”He päättävät, mitä tehdään, ja minä järjestän. Olemme käyneet esimerkiksi teatterissa ja Pirkkalan lennostossa katsomassa Hornetteja. Näistä jää mukavia muistoja ja hyvä mieli itsellekin.”

Rakas Tampere

Henri ei peittele rakkauttaan kotikaupunkiinsa Tampereeseen.

”Täällä olen syntynyt ja kasvanut. Tampereen keskustassa luonto on lähellä – Pyynikille on lyhyt matka. Koski halkoo keskustaa. Tämä on historiallinen, kaunis kaupunki, jossa on tehty rohkeita päätöksiä ja joka on kasvanut ja kehittynyt. Ja sitten on tietysti Tappara. Moni sanoo, että kiire loppuu Tampereen rautatieasemalla.”

Alun perin Henristä piti tulla lääkäri, mutta kun Tampereella alkoi vuonna 2004 silloisessa Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa ensimmäinen ensihoitajien koulutus, hän jäi sille tielle, eikä ole katunut. Siihen suuntaan ohjasivat kokemukset SPR:ssä ja armeijassa, jossa hän oli lääkintä-aliupseeri. Hänellä oli jo tuntumaa, mitä työ voisi olla.

”Ensihoitajan työ ei välttämättä ole eläkevirkani. Olen ohjannut paljon opiskelijoita ja esimerkiksi opiskelu ensihoidon opettajaksi voisi kiinnostaa. Uskon, että aina aukeaa uusia ovia.”

Muistot jäävät

Henri kuuluu Vihreisiin. Se oli luonteva valinta. ”Ilmasto, luonto ja yhdenvertaisuus ovat minulle tärkeitä arvoja. Politiikassa minulla on periaate, että voin käydä kahvilla minkä tahansa puolueen jäsenen kanssa. Haluan oppia ymmärtämään toista. Äärijutut eivät vie asioita eteenpäin.”

Aluevaltuustossa hän tahtoo nostaa esille heikommassa asemassa olevien ja henkilöstön asioita. Pientä tuskaa tuo, että ennalta ehkäisyn arvoa ei useinkaan nähdä.

”Jos rakentaa taloa, perustukset ovat tärkeät ja ne näkyvät. Ennalta ehkäisyssä niin ei ole. Hyvinvointi­alueet ovat vasta tiensä alussa. Ottaa aikansa ennen kuin toiminta vakiintuu. Onneksi Pirhan talous on suht hyvässä kunnossa.”

Partiolaisen ihanne on kehittää ­itseään ihmisenä. Vaikka jännittäisi, saatan sanoa, voin tulla.

Henri puhuu oman mukavuusalueen ulkopuolelle menosta.

”Partiolaisen ihanne on kehittää ­itseään ihmisenä. Vaikka jännittäisi, saatan sanoa, voin tulla. Tämä näkyy tekemisissäni.”

Joulua Henri viettää perheen parissa. ”Minulla on tapana leipoa karjalanpiirakat ja jotakin makeaa – joka vuosi jotakin erilaista. Jouluaattoon olisi osunut tänä vuonna työvuoro, mutta olen silloin lomalla.”

Arvot näkyvät myös jouluna. ”En lähetä joulukortteja, vaan lahjoitan järjestöille. En osta sisareni lapsille joululahjaksi tavaraa, vaan vien heidät elokuviin tai johonkin reissuun. Tavarat voivat mennä rikki, mutta muistot jäävät.”