Sophie muutti avioeron jälkeen Ruotsiin hoitamaan hermojaan. Hoidoksi tarjottiin muun muassa työterapiaa. Hän päätti lähteä 35-vuotiaana Englantiin opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Suomeen palattuaan Sophie Mannerheim aloitti työt Tenholassa imusolmuketuberkuloosia sairastavien lasten kesäparantolassa. Sieltä hän otti hoivattavakseen Porvoon kotiinsa kaksi vammaista lasta Arne Ahlgrenin ja Väinö Villgrenin. Hän oli lasten elämässä loppuun saakka. Väinö kuoli 32-vuotiaana, ja Sophie kirjoitti hänestä kaunokirjallisen teoksen nimeltä Väinö: elämäntarina.
Myöhemmin toimiessaan jo ylihoitajana hän alkoi kasvatusäidiksi luutuberkuloosia sairastavalle Mimmi Davidssonille, jonka kuolema nuorella iällä oli Sophielle raskas paikka.
Sophie valittiin 1904 kirurgian klinikan ylihoitajaksi ja Helsingin yleisen sairaalan sairaanhoitajatar-koulutuksen johtajattareksi. Sophie oli ruotsinkielinen ja hänen piti sparrata suomeaan ylihoitajana. Täydellistä siitä ei tullut koskaan.
Sophie asui sairaalan tiloissa, jotta oli koko ajan tavoitettavissa.
Aikalaiset kuvailevat Sophie Mannerheimiä voimakastahtoiseksi, tunnolliseksi, täydellisyyteen pyrkiväksi ja varsinkin vanhemmiten jähmeäksikin persoonaksi.
Hän asui vaatimattomasti sairaalan tiloissa, jotta oli koko ajan tavoitettavissa. Hän osallistui osastojen päivittäiseen arkeen. Hän perusti sairasapukassan palveluskuntaa varten ja osti kesähuvilan Sairaanhoitajatar-yhdistyksen virkistyskäyttöön.
Sairaanhoitajien koulutuksesta tuli Sophien vaikutuksesta englantilaisen esikuvan mukainen. Ammattikunnasta kasvoi vastuuntuntoinen, ammattitaitoinen ja valveutunut.
Sairaanhoitajia oli koulutettu Suomessa jo 15 vuotta, kun Sophie aloitti koulun johtajattarena. Sophie kehitti koulutusta Helsingissä niin, että se piteni vähitellen puolesta vuodesta kolmivuotiseksi ja käyttöön otettiin virallinen opetussuunnitelma. Oppilaat toimivat ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen työelämässä ”alihoitajattarina” puolen vuoden ajan. Myöhemmin aika piteni vuodeksi.
Sophie uudisti työvuorojärjestelmää ja erityisesti yövuoroja.
Muualla Suomessa muutoksien aikaansaaminen kesti kaikkiaan 25 vuotta – koulutuksen yhtenäistäminen oli yksi Sophien iso tavoite.
Sophie uudisti työvuorojärjestelmää ja erityisesti yövuoroja. Aiemmin yöhoitaja oli valvonut yhden yön, mutta nyt hän valvoi 1–3 kuukautta. Alihoitajattaret valvoivat kolme kuukautta ja oppilaat kuukauden jaksoja. Näin hoitajat tottuivat valvomaan yöt ja nukkumaan päivät, jolloin potilasturvallisuus parani. Uudistukseen suhtauduttiin aluksi karsaasti, mutta vähitellen käytäntö levisi.
Yhteisöllisyys hoitajien kesken oli yksi Sophien tavoite. Hänet valittiin kaksikielisen Suomen Sairaanhoitajatar -yhdistyksen johtokuntaan 1905. Pian hänestä tuli puheenjohtaja. Kautta varjosti kieliriita suomen- ja ruotsinkielisten välillä. Maahan perustettiin 1925 suomenkielinen järjestö, johon valtaosa hoitajista siirtyi.
Sophiella oli hyvät yhteydet ulkomaille. Hän toimi kansainvälisen sairaanhoitajatar-liiton puheenjohtajana ja osallistui moniin konferensseihin maailmalla.
Kansalaissodan aikana Sophie pysyi Helsingissä työpaikallaan eikä Helsinkiä hallinnut punainen hallinto kohdellut häntä vihollisena, vaikka hänen veljensä oli valkoisten ylipäällikkö.
Juuri itsenäistyneen Suomen lapset voivat huonosti ja lapsikuolleisuus oli Pohjoismaiden suurin. Vastasyntyneet kuolivat käsiin ja imeväiskuolleisuus läheni sisällissodan jälkeen jo 14 prosenttia. Kuolleisuuden syyt – kulkutaudit ja ripulit – olisi voitu helposti estää.
Sophie otti lainaa, osti Helsingin Kalliosta talon ja perusti Lastenlinnan. Siitä kehkeytyi lastenhuollon monipuolinen keskus. Aluksi se oli myös äitien ensikodin tapainen turvapaikka ja orpokoti.
Sophie Mannerheim oli monessa ylilääkäri Arvo Ylpön yhteistyökumppani. Suomalaisia sairaanhoitajia lähetettiin Ylpön kontaktien kautta Saksaan harjoittelemaan lastenhoitoa, sillä Suomessa ei ollut alalle erityiskoulutusta. Näiden oppien pohjalta Lastenlinnassa kehitettiin alan koulutusta ja syntyi esimerkiksi terveyssisarten ja lastenhoitajien koulutus.
Sophie sai ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen Punaisen Ristin Florence Nightingale –mitalin.
Sophie oli myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton perustajajäsen. Liitto nimettiin aluksi Sophien veljen mukaan Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitoksi. Nimi aiheutti kiistaa, mutta muun muassa Arvo Ylppö uskoi kenraalin nimen auttavan varojen keruussa.
Lastenlinna siirtyi pian Mannerheimin Lastensuojeluliiton haltuun. Toimintaa alettiin painottaa kaikkien sairaiden lasten hoitoon. Suurimpia potilasryhmiä olivat keskoset ja kehityshäiriöiset lapset. Lastenlinnaan perustettiin myös maan ensimmäinen neuvola. Tilat kävivät Kalliossa liian pieniksi, ja vuonna 1948 Lastenlinna muutti Taka-Töölöön. MLL myi osansa siitä 105 kunnan muodostamalle Helsingin Lastenlinnan kuntainliitolle vuonna 1967.
Sophie sai ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen Punaisen Ristin Florence Nightingale -mitalin vuonna 1925. Myöntämisen syy oli hänen elämäntyönsä sairaanhoidon parissa.
Hän oli osallistunut SPR:n toimintaan jo ensimmäisen maailmansodan aikoina, jolloin hän työskenteli sairaalatoiminnan johdossa ja järjesti väliaikaisia sotasairaaloita venäläisille potilaille.
Sophie Mannerheim oli palaamassa kongressimatkalta Pariisista, kun hän joutui Ruotsissa auto-onnettomuuteen. Hän sai selkärankamurtuman, josta ei enää toipunut ennalleen. Seuraavana vuonna hän kuoli ankaran kuumeilun jälkeen.
Sophie Mannerheim 1863–1928
- Kirurgisen sairaalan ylihoitaja, sairaanhoitajatar-koulutuksen johtajatar, Suomen Sairaanhoitajatar-yhdistyksen puheenjohtaja.
- Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheimin isosisko.
- Metropolia amk:n Hoitotyön koulutuksen museossa on muun muassa Sophie Mannerheimin ylihoitajan puku. Museo on tällä hetkellä suljettu.
Lähteitä:
Heidi Epäilys ja Aura Hannu: Sophie Mannerheim – henkilökuva ja elämäntyö suomalaisen sairaanhoidon kehittäjänä. Metropolia amk, opinnnäytetyö 2015. Linkki julkaisuun.
Arno Forsius: Sophie Mannerheim, suomalaisen sairaanhoidon uranuurtaja. Suomen Lääkärilehti 1997.
Aura Korppi-Tommola: Sophie Mannerheim ja Lastenlinna. www.ylppo.fi
Tehy-lehti osallistuu Suomen juhlavuoteen liittyvään 100 tasa-arvotekoa -kampanjaan tällä historiasarjalla.
