Hoitajan tulee tunnistaa ja ohjata vanhempia tunnistamaan keskosen tarpeita, sanoo Outi Manninen. Kuva Jari Lifländer.

Keskosten hoitaja: Pienikin väärä sana voi aiheuttaa vanhemmille mielipahaa

Lastensairaanhoitaja Outi Manninen toimii tulkkina vanhemman ja tehohoitoa vaativan vauvan välillä.

Onnea uudesta perheenjäsenestä! Vai voiko vanhemmille sanoa näin, kun vauva on hengenvaarassa? Kyllä voi ja pitää, sanoo lastensairaanhoitaja Outi Manninen.

Tampereen yliopistollisen sairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosastolla onnitellaan jokaista vanhempaa.

– Vauva on odotettu ja toivottu, ja sellaisena hänet myös otetaan vastaan – oli vauvan tila mikä tahansa. Onnittelut tekevät vauvasta vanhemmalle enemmän olemassa olevan, mikä vaikuttaa jopa lapsen tulevaisuuteen.

Vastasyntyneiden teholla eli VTO:lla hoidetaan erityistä tarkkailua tai hoitoa vaativia vastasyntyneitä, kuten kirurgista hoitoa tarvitsevia ja infektioita sairastavia vauvoja. Valtaosa potilaista on ennenaikaisesti syntyneitä vauvoja – niinkin varhain kuin 23. ja 24. raskausviikolla syntyneitä keskosia. Nämä vauvat eivät haurautensa vuoksi vielä pötköttele äidin rinnalla, vaan keräävät voimia keskoskaapissa hengityskoneeseen tai ylipainehoitolaitteeseen kytkettyinä.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Outin potilaat saavat äidinmaitonsa aluksi siihen kastetusta pumpulipuikosta tai nenä-mahaletkusta. Osalle annetaan ravintoliuosta suonesta keskuslaskimoon uitetun katetrin eli syvävenan kautta. Osa saa sinivalohoitoa keltaisuuden vuoksi. Mittarit, anturit ja hälytyslaitteet valvovat vauvaa hoitajan apuna.

Vierailijalle tulee tunne, että vastasyntyneiden teholla hoitajalla on oltava myös insinöörin koulutus.

– Ei vauvoja pelkällä tekniikalla hoideta. Tärkein työväline on hoitajan persoona, jolla autetaan yhtä lailla vauvoja kuin vanhempia, Outi vastaa ihmettelyyn.

Keskoskaapeissa lepäävät vauvat ovat hauraita, ja usein pehmeän karvoituksen peitossa. Vielä kehittymätön, ennenaikaisesti syntynyt vauva ei vastaa vanhempien odottamaa pulleaposkista palleroa. Kun lapsi ei tunnu omalta, kiintymyssuhteen muodostuminen voi viedä aikaa.

– Ellei kiintymyssuhde ja varhainen vuorovaikutus toimi, vauvan kehitys voi häiriintyä. Tällä saattaa olla pitkäaikaisiakin vaikutuksia vauvan elämään. Osastollamme tuetaan ja rakennetaan vuorovaikutusta vanhemman ja vauvan välillä kaikin keinoin, Outi sanoo.

Hoitajat kannustavat vanhempia olemaan vauvan luona ja hoitamaan häntä mahdollisimman paljon itse. Piuhoilla laitteisiin kytketyn vauvan helliminen ja hoitaminen voi tuntua vanhemmasta kuitenkin vaikealta.

– Vauvalle voi aina jutella. Isän ja äidin puhe tuo lapselle turvaa, sillä heidän äänensä ovat vauvalle kohdusta tuttuja.

Muistutukseksi puheäänen sopivasta voimakkuudesta osaston seinällä on korvanmuotoinen äänen voimakkuuden mittari. Jos meteliä on liikaa, mittariin syttyy punainen valo.

– Kovat, äkilliset äänet häiritsevät ennenaikaisia ja sairaita vauvoja. Pienikin häiriö voi aiheuttaa vauvalle stressiä ja kiihdyttää haitallisesti elintoimintoja.

Mitä nopeammin vanhemmat saavat koskettaa omaa lastaan, sitä parempi. Ihokontakti herättää vanhemmassa hellyyden tunteita ja auttaa kiintymään vauvaan.

– Vauvaa voi koskettaa, vaikkei hän vielä kestäisi siirtoa syliin. Se onnistuu laittamalla kädet keskoskaappiin vauvan ympärille kapaloksi, Outi näyttää.

Outi pyrkii painottamaan vanhemmille, mitä heidän pienokaisensa jo osaa. Hän ohjaa vanhempia kiinnittämään huomioita niihin piirteisiin, jotka tekevät vauvasta omanlaisensa – eikä näitä piirteitä tarvitse hakemalla hakea. Kahta samanlaista vauvaa ei ole, ei edes monikkoperheissä.

Täällä työskentely vaatii erityistä hienovaraisuutta. Ennenaikaisen lapsen syntymä on vanhemmille sokki.

Toisin kuin parikymmentä vuotta sitten, enää Outi ei vahingossakaan ota puheeksi vauvan ja vanhemman yhdennäköisyyttä, sillä entistä useampi vauva on saanut alkunsa luovutetuilla sukusoluilla.

– Täällä työskentely vaatii erityistä hienovaraisuutta. Ennenaikaisen lapsen syntymä on vanhemmille sokki, ja pienikin väärä sana voi aiheuttaa heille mielipahaa.

Vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosaston hoitaja ei aina poistu työpaikaltaan, vaikka työvuoro olisi kellon mukaan ohi.

– Vai voisitko sinä jättää hätää kärsivän vanhemman kysymyksineen yksin? Outi kysyy.

Osa vanhemmista on vastasyntyneiden teholla aamusta iltaan, osa juoksee kotona olevien perheen muiden lasten ja sairaalan väliä. Välillä hoitajat muistuttavat vanhempia huolehtimaan omasta jaksamisestaan lepäämällä ja syömällä. Ketään ei kuitenkaan passiteta kotiin.

– Vanhemman halu olla lapsensa vierellä viestii kiintymyksen voimakkuudesta. Kaikki mikä ruokkii tätä kiintymystä, on hyväksi, Outi painottaa.

Äidiksi kypsyminen vie yhdeksän kuukautta, ja ennenaikaisen lapsen äidillä tuo kypsyminen on vielä kesken. Vanhempi ei välttämättä uskalla kiintyä lapseensa, sillä menettämisen pelko ja epävarmuus ovat koko ajan läsnä: tarkkailuosastolle teholta siirretty vauva voi koska tahansa palata takaisin lähtöpisteeseen.

Kerromme perheille aina huonotkin uutiset, sillä tietämättömyys lisää tuskaa ja vähentää luottamusta hoitohenkilökuntaan.

– Pienikin muutos vauvan voinnissa herättää vanhemmissa valtavan hädän. Osa vanhemmista keskittää sairaalassa kaikki voimavaransa vauvan hoitoon ja selviämiseen, jolloin hätä purkautuu psyykkisinä oireina perheen kotiuduttua. Tämä tahtoo jäädä perheitä hoitavilta tahoilta huomaamatta.

Vauvasta eroon joutuminen on äidille aina katastrofi. Jo se, että vauva viedään toviksi toisaalle tutkimuksiin herättää huolen.

– Kerromme perheille aina huonotkin uutiset, sillä tietämättömyys lisää tuskaa ja vähentää luottamusta hoitohenkilökuntaan.

Monesti vanhemmat soittavat osastolle kotoaan juuri ennen nukkumaanmenoa kysyäkseen, mitä vauvalle kuuluu juuri sillä hetkellä. Puhelinliikenne kulkee tarvittaessa myös toiseen suuntaan, sillä kenenkään etu ei ole, että vanhempi valvoo yönsä epävarmuudessa.

Kun pitkään osastolla ollut vauva lähtee kotiin, Outi on yhtä aikaa haikea ja helpottunut.

– Kun vauva ja vanhemmat eivät enää tarvitse minua, olen onnistunut työssäni. Voin luottaa siihen, että he pärjäävät kotona.

Teksti Virve Järvinen

Mainos
Mainos