Kissoja pelastavat sairaanhoitajat: ”On ihmeellistä, kun kovia kokenut kissa oppii luottamaan”

Lääkkeiden anto eläimille ja hoitotoimenpiteet sujuvat Satu Väisäseltä ja Mia Kolehmaiselta rutiinilla. Sairaanhoitajan tarkka silmä huomaa pienetkin muutokset eläimen voinnissa.

Kuvateksti
Satu Väisänen ja Mia Kolehmainen lääkitsevät Nyyti-kissaa, joka asuu Etelä-Kymenlaakson eläinsuojeluyhdistyksen eläintalossa Kotkassa.
Kuva: Marja Seppälä

Nyyti-kissan on aika saada astmalääkitys, ja kaksi kokenutta sairaanhoitajaa hoitaa homman ammattitaidolla.

Mia Kolehmainen kietaisee kissan pyyhkeen sisään ”burritoksi” ja kuuntelee samalla sen hengityksen. Satu Väisänen pyyhkii silmät ja antaa lääkkeen.

Käytössä on ihmisvauvoille tarkoitettu inhalaattori. Lääkkeetkin ovat ihmisten lääkkeitä: ensin avaavaa Ventolinea ja viiden minuutin kuluttua hoitavaa Flixotidea.

Nyyti tuli kesällä Etelä-Kymenlaakson eläinsuojeluyhdistyksen Kotkassa sijaitsevaan eläintaloon luurangonlaihana ja hengitystieoireisena.

Nyt kissa on saanut lihaan luidensa ympärille, mutta hengitystiet oireilevat edelleen. 

Mia työskentelee Husin Diagnostiikkakeskuksen Kotkan-toimipisteessä osastonhoitajana ja Satu Kymsoten päivystyksessä sairaanhoitajana.

Etelä-Kymenlaakson eläinsuojeluyhdistys ja sen suojissa olevat eläimet ovat heidän yhteinen vapaa-ajan harrastuksensa. Satu on puheenjohtaja ja yksi yhdistyksen perustajista. Mia on hallituksen ja varainkeruutiimin jäsen. Rakkaus eläimiin, erityisesti kissoihin, täyttää molempien vapaa-ajan.

Eläinsuojelu ei kuitenkaan ole vain söpöjen eläinten paijaamista, vaan siinä joutuu kohtaamaan ihmisen laiminlyöntejä, välinpitämättömyyttä ja jopa suoranaista julmuutta.

Palkinto on uusi koti

Mikä eläinsuojelussa antaa virtaa? 

”Kissojen voinnin kohentuminen ja uuteen kotiin pääseminen”, Mia sanoo.

Palkitsevaa on myös omistajaltaan karkuun päässeen kissan löytyminen.

Juttelemme ja itkemme yhdessä niin kauan, ettei enää itketä.

Joskus etsintä on melkoista salapoliisityötä. Satu on ollut etsimässä kissaa, joka oli valjaineen juuttunut terassin alle.

”Kissaa ei näkynyt lämpökamerassa, mutta päättelimme, että sinne sen on täytynyt mennä. Terassia purettiin, ja sieltä kylmettynyt karkulainen löytyi.”

Virtaa antaa myös vertaistuki. Eläinsuojelijat kokoontuvat purkamaan ikäviä tapahtumia ja tunteita yhteisen pöydän ääreen. 

”Vihaa ja surua saa purkaa. Juttelemme ja itkemme yhdessä niin kauan, ettei enää itketä”, Mia sanoo.

Kissoista kakaduihin

Eläintalossa käy vapaaehtoisia ”kissakuiskaajia”, jotka totuttavat arkoja kissoja ihmisen läsnäoloon ja kosketukseen sekä kuntouttavat niitä leikittämällä. Myös kesyt kissat kaipaavat ihmisen ­seuraa.

”On ihmeellistä seurata, miten kovia kokenut ja ihmisiä pelkäävä kissa kesyyntyy ja oppii luottamaan ihmiseen”, Mia sanoo.

Tällä hetkellä yhdistyksen eläintalossa ja sijaiskodeissa on nelisenkymmentä kissaa. Yhdistyksen huomassa on ollut myös koiria, kaneja, kilpikonnia ja yksi kakadu.

Eläintalossa järjestetään tapahtumia, joihin ihmiset voivat tulla tutustumaan eläimiin ja toimintaan. Yhdistyksen aktiivit kohtaavat ihmisiä myös kirpputoreilla, myyjäisissä ja messuilla.

Varainkeruu kehittää mielikuvitusta ja kädentaitoja, sillä kansalaisten lahjoitusvaroista kilpailevat muutkin eläinsuojeluyhdistykset. 

”Pitää keksiä uusia tuotteita, joita muilla ei vielä ole. Hittimme on kymmenen euroa maksava purkki pesupommeja, joilla taatusti tulee puhdas vessanpönttö”, Mia sanoo.

Paha kissakriisi

Suomessa on Mian ja Sadun mukaan kissakriisi.

”Kriisi johtuu siitä, että ihmiset eivät leikkauta kissojaan ja päästävät ne vapaasti liikkumaan ja lisääntymään”, Satu sanoo.

Leikkaamattomuus johtuu eläinsuojelijoiden mukaan siitä, että ihmiset eivät halua käyttää kissoihin rahaa. Jotkut myös luulevat, että esimerkiksi navettakissa menettää leikkauksessa metsästysviettinsä. 

Vapaasti lisääntyvät kissat ovat sisäsiittoisia, sairaita ja aliravittuja. Tällaisen kissapopulaation purku on eläinsuojelijoille sekä henkisesti että fyysisesti kovaa työtä, jota tehdään yhteistyössä valvontaeläinlääkärin, poliisin ja sosiaaliviranomaisten kanssa.

Kissojen loukuttajana toimiva Satu on hakenut kissoja kamalista olosuhteista ja kohtaloista.

”Joskus paras palvelus eläimelle on eutanasia. Toki se itkettää, mutta silloin tietää, että kärsimys päättyy.”

Pahimmassa Sadun kohtaamassa paikassa oli yli neljäkymmentä kissaa. Niistä yhdistys pystyi pelastamaan vain seitsemän, muut jouduttiin lopettamaan. Yksi emo synnytti myöhemmin pennut sijaiskodissa.

Päivystyksen sairaanhoitaja ei ­helpolla hätkähdä, mutta kohde järkytti Satua myös siksi, että siellä asunut ­ihminen oli avun tarpeessa siinä missä kissatkin.

”Tilanteen paljastumisen myötä myös ihminen sai tarvitsemansa avun.”

Hoitajasta on moneksi

Sairaanhoitajan ammattitaidosta on hyötyä sekä eläinten hoidossa että ihmisten kohtaamisessa.

Lääkkeiden anto ja hoitotoimenpiteet sujuvat rutiinilla, ja sairaanhoitajan tarkka silmä huomaa pienetkin muutokset eläimen voinnissa.

En edes tiennyt olevani kissaihminen ennen kuin tuli ekat sijaiskotilaiset.

Sadun pitkä päivystyskokemus on kehittänyt ihmistuntemusta. Siitä on hyötyä, kun kotiaan kissalle tarjoava ihminen ottaa yhteyttä.

”Pystyn nopeasti puhelun aikana arvioimaan, millainen koti soittajalla on tarjota.”

Sekä Mia että Satu ovat pitäneet sijaiskotia, jossa kissa voi totutella kotielämään ennen pääsyään lopulliseen kotiinsa.

Sadun kodissa on asunut vuosien varrella yli 200 kissaa. Mia puolestaan kiintyi sijaiskotilaisiinsa niin, että kaikki seitsemän jäivät lopulta hänelle.

”En edes tiennyt olevani kissaihminen ennen kuin tuli ekat sijaiskotilaiset.”

Nyyti-kissa sai kaverinsa Sepon kanssa yhteisen kodin tammikuussa.

Ihminen puhdistaa kissan silmiä.

Sadun ja Mian voimanlähteet

1. ELÄIMET. On palkitsevaa saavuttaa kovia kokeneen, kaltoin kohdellun tai hylätyn eläimen luottamus.

2. IHMISET. Vaikeissa ja kuormit­tavissa tilanteissa eläinsuojelijat­ ­tukevat toisiaan. Kansalaiset arvostavat eläinsuojelutyötä.

3. YHTEISTYÖ. Yksin on vaikea puuttua eläinten laiminlyönteihin ja kaltoinkohteluun tehokkaasti, mutta yhdessä voi saada muutosta aikaan.

4. TUNTEET. Eläinsuojelija saa tuntea vahvasti. Tunteettomasta ihmisestä ei eläinsuojelijaksi ole.