Korona eristi opiskelijat: ”Kukaan ennen meitä ei ole joutunut aloittamaan opintojaan näin”

”Onneksi ehdimme hitsautua yhteen”

Sairaanhoitajaopiskelija Antti Kaskiluoto, 22, Vaasan ammattikorkeakoulu:

”Pääsin ilokseni ensiyrittämällä Vaasaan opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Vaasan ammattikorkeakoulussa on paljon muitakin meitä loimaalaisia. Syyskuussa oli opintoja normaalisti, mutta sitten opetus siirtyi yhtäkkiä kokonaan verkkoon.

Koulu pantiin kiinni. En ollut niiden joukossa, jotka joutuivat karanteeniin. Sain terveen paperit, joten lähdin kotiin Loimaalle. Otin tietokoneen mukaan ja opiskelin sieltä käsin.

Kukaan muu ennen meitä ei ole joutunut aloittamaan opintojaan tällä tavalla. Onneksi luokka ehti hitsautua yhteen syyskuun aikana. Kampuksen ollessa suljettuna olimme paljon yhteydessä toisiimme Snapchatin ja Whatsappin kautta. Yhteydenpito ei olisi onnistunut samalla tavalla, jos emme olisi ehtineet tutustua toisiimme.

Parityöskentelyyn olemme käyttäneet videopuheluita. Ne ovat olleet lähimpänä oikeaa tapaamista.

Marraskuun puolella tilanne helpotti sen verran, että pääsimme osallistumaan simulaatio-opetukseen koululla. Opin parhaiten tekemällä, joten minulla oli jo kova tarve päästä tekemään käsilläni. Simulaatiossa sai nähdä luokkakavereita edes vähän.

Ensimmäisten työharjoittelujeni pitäisi olla helmi-maaliskuussa. Opiskelusta kolmasosa on käytännön harjoittelua. Niin pitääkin olla. Jotta ammatin oppii, on pakko päästä tekemään. Mutta nyt eletään 1–2 kuukauden päähän tähtäävillä suunnitelmilla.

Hoitoala on ihmisläheinen ala, ja siksi on tärkeää päästä tekemisiin toisten kanssa oikeasti.”

”Sain koulun pakettiin syksyn aikana”

Bioanalyytikko-opiskelija Elise Juntunen, 31, Metropolia:

”Olen yhdistänyt koko opintojeni ajan työtä, opiskelua ja järjestötoimintaa. Olen tehnyt vähintään 50-prosenttista työaikaa, mutta viime syksynä tein 100-prosenttista.

Vielä vuosi sitten ajattelin, että valmistuisin vasta keväällä 2021. Aikataulu nopeutui, sillä tehtäväni opiskelijayhdistyksessä loppuivat koronan takia käytännössä kokonaan.

Syksyllä stressasin sitä, että jos sairastun, joudun olemaan pois töistä enkä saa opintojen hyväksi luettavaa työkokemusta. Sairastuminen olisi myös viivästyttänyt jo sovittuja harjoitteluita.

Aikaisemmin vietin paljon aikaa kavereiden kanssa, mutta kiireisen syksyn täyttivät työ ja opinnäytetyön tekeminen. Aikatauluja piti sumplia. Halusin saada koulun pakettiin. Olisin varmasti ahdistunut, jos olisin joutunut olemaan koronan takia vain yksin kotona eikä olisi ollut töitä.

Meidän alalla töitä on valtavasti. Meillä valmistuneilla bioanalyytikoilla on valinnan varaa.

Kun korona oli viime keväänä aivan uusi asia, silloisella työpaikallani kävi sekaannuksen vuoksi asiakas, jolla oli koronatartunta. Aluksi ihmisillä ei ollut tietoa, mihin mennä ja miten toimia. Se aiheutti hämminkiä. Olin karanteenissa, mutta minua ei testattu. Altistuin vielä toisenkin kerran. Silloin minut testattiin, mutta en ollut saanut tartuntaa.

Itse koronavirus ei minua pelota, sillä erilaisten bakteerien ja virusten käsitteleminen on osa ammattiani.”

 ”Ohjaajan saaminen oli epävarmaa”

Suuhygienistiopiskelija Ella Vainikka, 22, Metropolia:

”Viime kevät tuntui helpolta, sillä kaikki harjoittelu peruuntui ja tulevan syksyn teoria­opinnot siirtyivät keväälle. Kesällä odotin pääseväni erikoissairaanhoidon harjoitteluun, mutta pettymyksekseni se peruuntui. Se harmitti, koska toivon pääseväni valmistumisen jälkeen erikoissairaanhoitoon. Syyslukukauden alkupuoli meni töitä tehden ja etänä opiskellen.

Tein töitä hammashoitajana 10–20 tuntia viikossa ja opiskelin etänä. Mielialaan vaikutti ennen kaikkea se, että harjoittelujakson toteutuminen Helsingin terveysasemilla oli epävarmaa. Loppuun asti oli epätietoisuutta siitä, löytyykö minulle ohjaajaa. Aloitin Kannelmäessä ja Malminkartanossa ja sen ­jälkeen toisella ohjaajalla Pitäjänmäessä. Lisäksi suoritin harjoittelua meidän koululla suun­hoidon opetusklinikalla.

Työt hammashoitajana järjestyivät helpommin kuin harjoittelu suuhygienistina, sillä hammashoitaja työskentelee yhdessä hammaslääkärin kanssa. Suuhygienisti tekee töitä sen sijaan itsenäisesti, ja harjoitteluissa ohjaaja on välttämätön.

Kauppareissut teen maski päällä, mutta muuten en käy juuri missään. En uskalla lähteä ravintolaan syömään tai illalla bilettämään.

En halua altistua koronalle, sillä joutuisin karanteeniin ja jäisin opinnoissa jälkeen.”

Kuvat Mikko Lehtimäki ja Liisa Takala

Lue lisää:

Opiskelija, tervetuloa lateksin tuoksuiseen ihmiselämän vip-aitioon

Opiskelijat ilmiantoivat hyviä ohjaajia – lue konkareiden neuvot ohjaukseen