Anna Blubaum (vas.), Heidi Virtanen, Tuula Airaksinen ja Neija Tarvainen ovat suorittaneet amk-tutkinnon. Kuvat: Lauri Rotko, Jussi Tuokkola ja Pentti Vänskä

Lähihoitaja jatkaa opintoja – neljä tehyläistä kertoo, miten he sen tekivät

Millaiset valmiudet lähihoitajan tutkinto antaa ammattikorkeakouluopiskeluun? Neljä opintojaan jatkanutta tehyläistä kertoo kokemuksistaan.

Sairaanhoitaja Heidi Virtanen, Oulu:

”Harjoittelussa kävi ilmi, että osaan jo”

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

”Olen vastavalmistunut sairaanhoitaja. Olen pienestä pitäen halunnut hoitajaksi ja nimenomaan sairaalaan töihin. Lähihoitajaopinnoissa suuntauduin juuri siksi sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Lähihoitajana ehdin työskennellä 11 vuotta.

Lähihoitajuus on antanut minulle arvokkaat pohjatiedot ja -taidot sosiaali- ja terveysalan työhön. Minulla on myös varmuus siitä, että olen oikealla alalla. Sairaanhoitajaksi halusin, koska minulla oli tarve osata ja tietää enemmän sekä saada työhön uusia näkökulmia. Sairaanhoitajana saan enemmän vastuuta ja opin koko ajan uutta lääkehoidosta ja tekniikasta.

Sain lapsen 2016. Vuosi sen jälkeen hain opiskelemaan sairaanhoitajaksi ja pääsin varasijalta sisään. Huusin riemusta, kun tieto opiskelupaikasta tuli. Opiskelemaan pääsy ei ole mikään itsestäänselvyys. Ammattikorkeakouluopinnot edellyttivät perheelliseltä uuden arjen rakentamista. Olin opintovapaalla, mutta kaikki lomat tein töitä. 

Meitä testattiin opintojen alussa, ja lähihoitajuuden ansiosta sain osan alkuopinnoista hyväksyttyä. Harjoitteluissa pystyin keskittymään uuden oppimiseen, kun perushoidon taidot tulivat selkäytimestä. En kertonut taustaani, mutta työpaikoilla huomattiin, että osaan jo.

Opiskelu ammattikorkeakoulussa on itsenäistä, joten opiskelutekniikoiden hallinta on tärkeää. Minulta se onnistui, sillä valmistuin vuotta aikaisemmin kuin alun perin piti.

Tekstien rakentaminen oli opintojen aluksi vaikeaa. Kirjoitin esseeseen yhden lauseen ja ihmettelin, miten tästä eteenpäin. Myös tiedonhaku ja erilaiset kirjoittamiseen liittyvät tekniset taidot, kuten lähdeviitteiden merkitseminen, oli opeteltava erikseen.

Yleissivistävien aineiden osuus lähihoitajaopinnoissa on aika pieni. Esimerkiksi ruotsin kielessä mentiin ammattikorkeakoulussa paljon syvemmälle. Minusta yleissivistävien aineiden osuutta ei kuitenkaan pidä kasvattaa ammattiopintojen kustannuksella. Hoitotyön opinnot ja ammatilliset taidot tuovat paljon varmuutta sairaanhoitajan ammattiin.”

Lähihoitaja 2009
Sairaanhoitaja 2020

Suuhygienisti Tuula Airaksinen, Siilinjärvi:

”En jäänyt ylioppilaiden jalkoihin”

”Opiskelu ammattikorkeakoulussa oli itsenäisempää kuin ammattioppilaitoksessa. Tekemistä oli enemmän. Opintokokonaisuuden rakentaminen ja opintojen eteneminen oli enemmän omalla vastuulla. En kuitenkaan kokenut vastuuta ylivoimaiseksi, vaikka kaksi lastani olivat tuolloin pieniä.

En ole koskaan ollut kovin hyvä vieraissa kielissä, mutta selvisin silti ammattikorkeakoulun kieliopinnoista. Matematiikka ja lääkelaskutkaan eivät tuottaneet vaikeuksia. Suomenkielisten esseiden kirjoittaminen oli minusta mukavaa. Aiheet olivat mielenkiintoisia, ja minulla oli kova halu oppia.

Olin luokallani harvoja, jolla ei ollut lukiota ja ylioppilastutkintoa takanaan. En kuitenkaan koe jääneeni mitenkään muiden jalkoihin tai olleeni erilaisessa asemassa. Kannustan jatkamaan rohkeasti opintoja ammattitutkinnon pohjalta.

Hammashoitajan tutkinto antoi vahvan osaamisen ja hyvän perustan suuhygienistiksi. Jatkan opiskelua edelleen. Tavoitteenani on ylempi ammattikorkeakoulututkinto.”

Hammashoitaja 2012 
Suuhygienisti 2017

Sairaanhoitaja Anna Blubaum, Espoo:

”Opiskelin anatomiaa Youtube-videoista”

”Lähihoitajataustalla pärjää hyvin ammattikorkeakoulussa. Sairaanhoitajaopinnoissa on enemmän teoriaa, lukemista ja esseiden kirjoittamista, mutta ihmisen hoitaminen ja kohtaaminen on ensisijaista ja sitä ei kirjoista opi.

Lähihoitajaopinnot antoivat hyvät perustiedot kansansairauksista ja taidon kohdata erilaisia ihmisiä ja tilanteita. Osasin arvioida, millaista apua ihminen tarvitsee. Osasin syöttää, pukea ja auttaa arjen toimissa. Olin työskennellyt lasten ja vanhusten kanssa sekä kohdannut kuolevia potilaita ja heidän omaisiaan. Minulla oli kokemusta myös sairaalamaailmasta, joten en jännittänyt harjoitteluja.

Lähihoitajaopinnoissa ei ollut niin paljon kirjoittamista, mutta esseiden tekemisestä oli kokemusta jo peruskoulusta. Se oli yllätys, miten paljon sairaanhoitajaopinnoissa piti kirjoittaa erilaisia innovaatio- ja projektitehtäviä. Ne kuitenkin kuuluvat korkeakoulussa asiaan.
Matematiikka ei ollut vaikeaa, mutta biologiaa ja anatomiaa lähihoitajaopintoihin voisi lisätä. Täydensin tietojani katsomalla muun muassa Youtube-videoita.”

Lähihoitaja 2012
Sairaanhoitaja 2019

Röntgenhoitaja Neija Tarvainen, Hollola:

”Lainasin kirjastosta fysiikan kirjoja”

”Ensimmäiset kuusi kuukautta ammattikorkeakoulussa olivat hankalia. Opettajat aloittivat usein luennon toteamalla, että tämän te opitte lukiossa. Minulle asiat olivat uusia, enkä ollut koskaan kuullutkaan esimerkiksi MAOLin taulukoista.

Lainasin kirjastosta fysiikan ja kemian oppikirjoja ja opiskelin iltaisin itsekseni saadakseni muut kiinni. Se oli aika rankkaa, mutta pääsin kärryille ja opiskelu alkoi sujua.

Luokallani oli muitakin, jotka eivät olleet käyneet lukiota. Meillä oli kuitenkin niin erilaiset lähtökohdat, että jokainen puursi itsekseen.

Jouduin opettelemaan myös tekstin rakentamista ja sitä, miten tekstissä säilytetään punainen lanka. Kirjoittaminen ei sinänsä ole minulle vaikeaa, mutta esseen rakenne ja kirjoittamisen tekniikat lähdeviitteineen piti opetella. Ensimmäinen esseeni tuli bumerangina takaisin. Opettaja auttoi onneksi ihanasti alkuun, mutta viime kädessä jouduin opettelemaan tekstin tuottamisen itse. Opinnäytetyön tekemisessä on tiukat säännöt, jotka piti opetella. 

Itsenäinen opiskelu oli uutta. Lähihoitajaopinnoissa opettaja oli läsnä ja tukena. Minä olin aloittaessani perus­koulun päättänyt 16-vuotias. Peruskoulussa olin keskitason oppilas. Ammattikorkeakoulussa ollaan jo aikuisia, joten siellä odotetaan, että opiskelija selviää opintojen suunnittelusta ja etenemisestä.

Hoitotyön opinnoissa lähihoitajataustasta oli valtavasti etua. Sain ensimmäisen hoitotyön kurssin hyväksyttyä. Kädentaidot ja näytöt sujuivat hyvin, ja ensimmäiset harjoittelut olivat helppoja. Osasin kohdata potilaat ja asiakkaat sekä arvioida heidän tarpeensa nopeasti. Sain hyvää palautetta.

Hoitoala on minulle se oikea. Lähihoitajan työ olisi kuitenkin käynyt minulle pidemmän päälle liian kuormittavaksi, koska sairastan reumaa. Siksi aloin jo opiskeluaikana pohtia, mihin hoitoalan ammattiin voisin jatkaa ja missä todennäköisimmin pysyisin työkykyisenä. Serkkuni opiskeli röntgenhoitajaksi. Pitkään hoitoalalla työskennellyt äitini oli sitä mieltä, että röntgenhoitaja olisi minulle sopiva valinta.

Hain heti lähihoitajaksi valmistumisen jälkeen uudelleen opiskelemaan, koska tiesin, että kynnys palata opiskelijaksi nousee, jos olen pitkään työelämässä ja totun säännölliseen palkkaan.

Opiskelemaan pääsy ei ollut mitenkään itsestäänselvää. Opinto-ohjausta oli, mutta siinä ei juurikaan puhuttu jatko-opinnoista: miten ammattikorkeakouluun ylipäätään haetaan, miten opinnot siellä etenevät ja mitä kannattaa ottaa huomioon. Selvitin itse kaiken, mikä oli aika työlästä.

Mielestäni lähihoitajaopiskelijoita pitäisi kannustaa jatko-opintoihin. Alku ammattikorkeakoulussa voi olla vaikeaa, mutta ei ylivoimaista. Sen jälkeen opiskelusta voi alkaa nauttia. Kannattaa pitää mielessä koko sote-alan ammattien kirjo: kaikkien ei ole pakko jatkaa sairaanhoitajaksi.
Mitä pidemmälle röntgenhoitajaopinnot etenivät, sitä innostuneempi olin. Nyt olen unelma-ammatissani.”

Lähihoitaja 2015
Röntgenhoitaja 2018

Julkaistu Tehy-lehdessä 1/2021.

Lue lisää: Lähihoitaja, harkitsetko opintoja ammatti­korkeassa?

18.1. klo 10.40 Jutun loppu siirretty erilliseksi jutuksi. 

Mainos
Mainos