Leena muuttaa kesäksi saareen – työmatkaan kuuluva viiden minuutin merimatka onnistuu pilkkopimeässäkin

Diabeteshoitaja Leena Seppälä asuu vanhalle veneenrakentajan tilalla varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn.

Kuvateksti
Leena Seppälä hoitaa saaressaan hyötypuutarhaa. Kasvihuoneen kasvit vaativat helteisellä säällä kastelua neljästi päivässä.
Kuva: Pasi Leino

Paras hetki Leena Seppälän mielestä on, kun hän saapuu työpäivän jälkeen Rymättylän Teroksenrannan laiturille, siirtää kassit autosta veneeseen ja starttaa viiden minuutin merimatkalle kohti Koivusaarta. Siellä sijaitsee Ainola, satavuotias veneenrakentajan tila.

”Leipätyö häviää mielestä aivan saman tien.”

Naantalin terveyskeskuksessa diabeteshoitajana työskentelevä Leena, 55, on neljän vuoden ajan viihtynyt tilalla varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Mukana on kaksi koiraa ja kolme kissaa.

Leena kulkee saaresta myös töihin.

”Syyskuussa aamut alkavat olla pilkkopimeitä. Silloin suunnistan valojen mukaan, jotka vastarannalla asuva tuttava sytyttää taloonsa.”

Ainolan rannassa on kasvihuone, jonka avoimesta ovesta leijuu nenään huumaava tomaattien tuoksu. Omissa ruukuissaan valoon kurkottelevat myös chilit, salaatit, paprikat ja suippopaprikat. Ylempänä tontilla on hyötykasvitarha, jossa kasvaa perunoita, sipuleita, avomaankurkkuja, porkkanoita, herneitä ja punajuuria. Tarha on aidattu, jotta peurat eivät pääsisi herkuttelemaan ennen Leenaa.

Leenaa kiinnostaa, miten luonnonkasveilla on kautta aikojen hoidettu ihmisiä. Tänä kesänä hän on yhdessä miehensä kanssa kerännyt pakastimeen suuret määrät kuusenkerkkiä. Niitä voi käyttää sellaisenaan puuron päällä tai jogurttiin sekoitettuina.

”Kerkistä haudutetun teen sanotaan lievittävän keuhkosairauksien oireita, avaavan hengitysteitä ja edistävän liman irtoamista. Kerkät sopivat myös löylyveteen.”

Tontilla kasvaa myös siankärsämöä, ja siitäkin syntyy teetä. Siankärsämöjalkakylpy puolestaan rauhoittaa suonikohjujen vaivaamia jalkoja.