Pirjo Kivijärvi on yksi Kainuun kouluissa työskentelevästä kolmesta miekkarista eli koulun psykiatrisesta sairaanhoitajasta. Kuva: Hannu Huttu

Matalan kynnyksen apua – miekkari on siellä missä nuoretkin

Koulun psykiatrisen sairaanhoitajan puheille pääsee ilman läheterumbaa, kertoo Pirjo Kivijärvi.

Pirjo Kivijärvi työskentelee koulun psykiatrisena sairaanhoitajana eli kainuulaisittain miekkarina Suomussalmen, Hyrynsalmen ja Ristijärven yläkouluilla sekä Suomussalmen lukiolla. Työnantaja on Kainuun soten perhepalvelut ja työympäristönä koulumaailma.

Kainuun kouluissa työskentelee kolme miekkaria. He tarjoavat perustason mielenterveyspalveluita yläkoulua ja lukiota käyville nuorille.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

– Me miekkarit olemme siellä missä nuoretkin eli kouluilla. Alun perin työn ajateltiin olevan ennaltaehkäisevää ja ihan luokkatasoista työskentelyä. Käytäntö on osoittanut, että yksilölliselle keskustelutuelle on enemmän tarvetta. Työmme on siis myös hoitavaa ja korjaavaa, Pirjo kertoo.

Miekkarit aloittivat työnsä Kainuun kouluissa vuonna 2010, ja työtapa on vakiintunut osaksi koulujen arkea. Tarkoituksena on tarjota matalan kynnyksen paikka, jonne nuoren on helppo tulla ilman läheterumbaa.

Pirjon työhön kuuluu paljon yksilötapaamisia tukea tarvitsevien nuorten kanssa. Yhteistyö opettajien, kuraattorin, koulupsykologin, koululääkärin, kouluterveydenhoitajan, lastensuojelun ja Kainuun soten nuorisopsykiatrian kanssa on tiivistä.

– Päiväni alkavat sähköpostin ja Wilma-viestien lukemisella. Sen jälkeen vaihdan muutaman sanan työkavereiden kanssa. Ensimmäinen asiakas tulee yleensä kello 9, kun koulu alkaa. Varaan asiakkaalle aikaa aina yhden oppitunnin verran.

Päivän aikana vastaanotolla käy neljästä seitsemään nuorta.

Lisäksi työhön kuuluu hoitoneuvotteluja nuorisopsykiatrian poliklinikalla Kajaanissa ja oppilashuollon palavereja. Valtaosan työajastaan Pirjo on Suomussalmella. Hyrynsalmella hän työskentelee päivän viikossa ja Ristijärvellä yleensä päivän kuukaudessa.

Autossa joutuu istumaan paljon, sillä Kainuussa välimatkat ovat pitkiä. Jonkin verran hoitoneuvotteluja käydään etäyhteyden välityksellä.

Nuorilla on normaaliin nuoruuteen liittyviä itsetunto-ongelmia, itsetuntemukseen liittyviä pulmia, kaverisuhteiden vaikeuksia ja käyttäytymisen pulmia. Myös huono koulumotivaatio voi aiheuttaa vaikeuksia. Nuori saattaa reagoida vanhemman päihdeongelmaan ja tarvita tukea. Voi olla univaikeuksia, masennusoireita, pakko-oireita tai ahdistuneisuutta. Opiskelupaineita on erityisesti lukiolaisilla.

Some-maailma näkyy Pirjon työssä paljon.

– Some hallitsee nuorten itsetuntoa: sieltä haetaan hyväksyntää, ja siellä on vaarana tulla hyväksikäytetyksi. Erityisesti tytöt kokevat seksuaalista väkivaltaa netissä, mutta harva kertoo siitä aikuisille.

"Nuoren ongelmia ei saa missään nimessä vähätellä."

Kainuulaisnuorten vaikeudet ovat kouluterveyskyselyn perusteella samaa tasoa kuin muuallakin maassa.

– Usein puhumme nuoren arjesta: miten hän selviytyy koulussa, kotona, kavereiden kanssa. Mietimme yhdessä keinoja siihen, kuinka nuori pääsisi eteenpäin. On tärkeää kuulla nuorta aidosti, eikä missään nimessä vähätellä. En voi ajatella, että jokin on pieni asia, koska se voi olla nuorelle todella iso ja merkittävä.

Pirjo on työskennellyt miekkarina reilut kahdeksan vuotta. Sitä ennen hän työskenteli vuosia nuorten aikuisten huumekuntoutuksessa. Siellä käytetty ratkaisukeskeinen työote näkyy nykyisessäkin työssä.

– Ei keskitytä liikaa nuoren ongelmiin, vaan mietitään niiden avulla tavoitteita ja keinoja niihin pääsemiseksi.

Nuoruusiän normaaliin kehitykseen voi kuulua monenlaista.

– On tärkeää jotenkin normalisoida niitä asioita. Jokainen yksilö kulkee omaa polkuaan. Jos oireista on nuorelle haittaa arjessa, niin häntä autetaan ja mietitään ehkä myös lääkitystä.

Ongelmat eivät katoa yhdessä yössä, vaan muutokset tapahtuvat hitaasti.

– Nuoria pitää muistuttaa, ettei semmoista temppua tai menetelmää ole, jolla asiat saataisiin noin vain muutettua. On äärettömän tärkeää, että nuori ottaa apua vastaan ja sitoutuu työskentelyyn.

Hankalinta on, kun aikuiset näkevät, etteivät asiat ole hyvin, mutta nuori kieltäytyy tuesta.

– Asiat eivät mene aina sillä kaavalla, että tule tänne ja keskustellaan, niin olo helpottuu. Joillekin nuorille ehkä sopisi paremmin vaikkapa pajatyyppinen työskentely, Pirjo miettii.

Miekkarit käyvät työnohjauksessa kahden viikon välein. Työssä jaksamista auttaa myös hyvä työyhteisö ja tasapaino omassa elämässä.

– On tärkeä huolehtia siitä, että tekee vapaa-ajalla itselle tärkeitä juttuja, Pirjo sanoo.

Hän saa voimia erityisesti neljän suomenlapinkoiransa kanssa puuhailusta, luonnossa liikkumisesta ja geokätköilystä. Lapinkoiriin liittyy myös haave eläinavusteisen työskentelyn opiskelusta ja omien koirien kouluttamisesta menetelmään.

Muutamia vuosia sitten Pirjo kouluttautui seksuaalineuvojaksi. Sitä työtä hän tekee osan työajastaan aikuisasiakkaiden parissa.

– Tykkään miekkarin työstä niin paljon, että koskaan ei harmita lähteä töihin. Nuorten kanssa on mukava työskennellä: useimmilla ongelmat ratkeavat, kun nuoruusiän kehitys menee eteenpäin. Itsetunto kehittyy ja nuori huomaa pärjäävänsä.

 

Pirjon työvälineet

Tunteiden tunnistamisen avuksi

1”Nuoren voi olla vaikea kertoa sanallisesti, mikä ahdistaa tai mitä hän ylipäätään ajattelee itsestään. Usein levitän ensimmäisellä tapaamisella Mun stoori -kortit lattialle ja pyydän nuorta ensin nostamaan ne kortit, jotka kuvastavat häntä. Toisella kierroksella pyydän nostamaan ne kortit, jotka kertovat siitä, millainen nuori ajattelee olevansa muiden mielestä. Kortit ovat keskustelun tuki. Puhumme siitä, mitä valitut tarkoittavat nuorelle.”

2 ”Nuori voi piirtää, kirjoittaa tai muovailla muovailuvahalla, jos se tuntuu puhumista helpommalta. Samalla saattaa tulla sitten puhuttuakin.”

3 ”Hehku-tunnepalikoiden tunteet ovat myönteisiä. Siksi en ota niitä käyttöön masentuneen nuoren kanssa ensimmäisellä kerralla. Palikat ovat hyvä harjoite ryhmille ja yksilöille tunnetilojen tunnistamiseen. Saatan rakentaa palikoista nuoren kanssa huojuvan tornin. Vedämme palikoita tornista vuoron perään ja kerromme, mitä ajatuksia palikan tunteesta tulee.”

 

Työn suola: ”On hieno hetki, kun nuori, jonka kanssa olen tehnyt töitä kolme tai neljä vuotta, tulee kauppareissulla juttusille ja kertoo, että opiskelut sujuvat ja asiat elämässä ovat hyvin. Se on se juttu.”

Teksti Anne Seppänen

Lue lisää:

Fysioterapeutti koululla: Apua keholle ja mielelle

Kätilö tahtoo muuttaa maailmaa

Palveluohjaaja amiksessa: Näen paljon sitä, että nuori on jätetty oman onnensa nojaan

 

Mainos
Mainos