Kulttuurituotannon opiskelija Alexander Katter, 33, kyllästyi artistien kohtuuttomiin vaatimuksiin ja lähti opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Musiikki on ollut kitaransoittoa harrastavalle Alexander Katterille aina iso osa elämää.
Nuorena aikuisena Alexander oli mukana järjestämässä Porvoon jazzfestivaalia. Siitä tuli hänelle yksi vuoden kohokohdista, ja festivaalia järjestävistä ihmisistä sukeutui hänelle kuin toinen perhe. Ja sitä se on edelleen.
”Koska olin nähnyt ja kokenut musiikkitapahtumia monessa eri roolissa, tahdoin kouluttautua kulttuurituottajaksi. Viihdyin tapahtumien sykkeessä.”
Alexander ilmoittautui opiskelemaan alaa ruotsinkielisen Arcadan avoimeen ammattikorkeakouluun. Vuotta myöhemmin hän hakeutui ja pääsi tutkintoa suorittavien ryhmään.
”Siellä minulle alkoi vähitellen paljastua, ettei leivän saaminen kulttuurialalta olekaan kovin helppo juttu. Minulla ei ollut luontaisesti sellaista verkostoitumishalukkuutta kuin menestymiseen olisi vaadittu. En kokenut myöskään riittävää paloa sosiaalisessa mediassa tehtävään markkinointiin.”
Harjoitteluissa Alexander huomasi ärsyyntyvänsä esiintymään tulevien artistien toiveista ja vaatimuksista. Ne tuntuivat toisinaan erikoisilta ja työläiltä, kohtuuttomiltakin.
”Niinä hetkinä ajattelin vammaisia nuoria ihmisiä, joita auttelin heidän opiskelupaikkansa asuntolassa. Se oli palkkatyötä, jota tein kulttuurituottajan opintojeni ohella. Heidän toiveisiinsa vastaaminen tuntui paljon tärkeämmältä ja merkityksellisemmältä.”
Tuon oivallettuaan Alexander suunnitteli keskeyttävänsä opintonsa ja lähtevänsä saman tien tavoittelemaan paikkaa sairaanhoitajakoulutuksesta.
”Mutta opettajat onnistuivat taivuttelemaan minut suorittamaan tutkintoni loppuun”, hän naurahtaa.
Alexander valmistui kulttuurituottajaksi juuri koronapandemian puhjettua keväällä 2020.
”Maailmanlaajuinen kriisi syöksi tapahtumien järjestäjät ja esiintyvät taiteilijat ahdinkoon. Se sinetöi päätökseni alanvaihdosta.”
Vastavalmistunut aloitti heti seuraavana syksynä sairaanhoitajaopinnot samassa ammattikorkeakoulussa, Arcadassa. Lukiomenestys takasi pääsyn opintoihin ilman pääsykoetta.
Olihan se epäluonnollista, että aloimme opiskella ihmisläheiseen ammattiin etäyhteyksin.
Aivan alun perin Alexander oli saanut kipinän hoitoalalle fysioterapeuttina työskentelevältä äidiltään.
”Hänen rohkaisemanaan olin auttanut siviilipalveluksessa vammaisia nuoria. Se oli antoisa kokemus.”
Koronasta johtuvat poikkeusolot vaikuttivat myös sairaanhoitajaopintoihin.
”Olihan se epäluonnollista, että aloimme opiskella ihmisläheiseen ammattiin etäyhteyksin. Kotona näyttöruudun ääressä ei voinut mitenkään saada sellaista oppia, mitä olisimme tarvinneet. Käytännöt etäopetuksen järjestämiseen olivat vielä hioutumattomia”, Alexander toteaa.
Harjoittelujaksot oikeissa töissä ovatkin tuntuneet täysin korvaamattomilta.
”Valtaosa osaamisestani on tullut sitä kautta.”
Alexander arvelee valmistuvansa sairaanhoitajaksi joulukuussa 2023.
Nyt arkeen kuuluu opiskelun lisäksi palkkatyötä Töölön sairaalan neurokirurgisella vuodeosastolla.
”Kolmen päivän työjaksoa seuraa aina kaksi vapaapäivää. Pidän vuorotyöstä, eivätkä yötkään tunnu raskailta.”
Olen tuntenut nahoissani, miten pula hoitotyön ammattilaisista vaikuttaa työyhteisössäni.
Alexander on huomannut pitävänsä siitä, että tarkkailun alla on yhden vuoron aikana useita potilaita.
”On antoisaa olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Esimerkiksi leikkaussalissa on erilaista. Siellä huomio kohdistuu kerrallaan ja kohtuullisen pitkänkin aikaa yhteen potilaaseen.”
Sairaalan arki on pakottanut Alexanderin kantamaan välillä yllättävääkin vastuuta.
”Olen tuntenut nahoissani, miten pula hoitotyön ammattilaisista vaikuttaa työyhteisössäni. Olen joutunut ja saanut tarttua sellaisiin hoitotehtäviin, joista en vielä ole saanut oppia enkä kokemusta.”
Yleensä ympärillä on ollut itseä pätevämpiä, joilta on voinut kysyä neuvoa.
Alexander myöntää jo hieman väsähtäneensä vuosien opiskelurupeamaan.
Virkistävää vapaa-aikaa on onneksi riittävästi. Alexander soittelee omaksi ilokseen kitaraa, viettää aikaa tyttöystävänsä kanssa sekä lenkkeilee talvimaisemissa. Vakioreitin kääntöpaikalla on avanto, jossa hän käy pulahtamassa ennen paluuta kotiin päin.
Kokemusta musiikkitapahtumista ja muusta kulttuurituotannosta pystyy Alexanderin mielestä osittain hyödyntämään sairaanhoidossa. Vastuunkantajalla täytyy olla kummallakin alalla kirkkaana mielessä, mitä milloinkin tehdään ja missä järjestyksessä.
”Suuressa yleisötapahtumassa on valtavasti tekijöitä, joiden pitää toimia ja onnistua. Tämän monta kertaa koettuani tiedän, että pystyn tekemään sairaalan kiiretilanteessa priorisointeja ja työskentelemään tehokkaasti.”
