Palvelupäällikkö Ursula Viron päivään kuuluu monenlaisia yhteistyöpalavereja sekä eksotelaisten että kolmannen sektorin kanssa. Kuva: Mikko Nikkinen

Palvelupäällikkö näkee työssään: Kuilu hyvinvoivien ja pahoinvoivien välillä kasvaa

Palvelupäällikkö Ursula Viro on erityisen huolissaan nuorista, joiden ongelmat vain pahenevat.

Jos palvelupäällikkö Ursula Viro on jotain esimiehenä oppinut, niin muutoksen johtamista. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) on elänyt muutoksessa perustamisestaan eli vuodesta 2010 asti. On ollut organisaatiouudistusta, palvelujen integraatiota ja jatkuvaa kehittämistä.

Aikuisten psykososiaalisen kuntoutuksen tulosyksikköä johtavan Ursulan yksi tärkeimpiä oivalluksia on se, että yksin ei kukaan selviä, vaan tehtäviä on delegoitava ja yhteistyötä tehtävä yli organisaatiorajojen.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Ja jotta muutos onnistuu, siihen on saatava mukaan koko henkilöstö. Ursula huomauttaa, että muutosvastarintaa voi olla alaisten lisäksi myös esimiesten joukossa.

– Vision on oltava kirkas ja kaikille selvä. Tarvitaan toistoa, toistoa, toistoa. On käytävä yhä uudestaan läpi sitä, mihin pyritään ja mitä on saatu aikaiseksi.

Aikuisten psykososiaalisen kuntoutuksen asiakkailla on monenlaisia haasteita. On päihderiippuvuutta, mielenterveysongelmia, autismikirjon häiriöitä ja haasteita arjen hallinnassa. Skaala on laaja: toisessa ääripäässä on ikääntynyt alkoholisti, joka asuu palvelukodissa, ja toisessa päässä vielä kotona asuva nuori, jonka elämänhallinta syystä tai toisesta lipsuu.

Asiakkaiden ikähaitari on 16 vuodesta 90 vuoteen. Erityisen huolissaan Ursula on nuorista ja nuorista aikuisista.

– Asiakkaiksi tulee aina vain nuorempia. Odotin kauhulla sitä, milloin kohtaamme -00 syntyneet. Nyt odotan sitä, milloin ovat vuorossa -01 syntyneet. Monilla nuorilla on suunta hukassa, eikä heidän elämässään ole sisältöä.

Ursula on nähnyt, miten ongelmat vain lisääntyvät, vaikeutuvat ja kohdistuvat yhä enemmän lapsiperheisiin.

– Resursseja on vähennetty vääristä kohdista. Enää ei pitäisi karsia yhtään neuvolan terveydenhoitajaa, kouluterveydenhoitajaa tai koulukuraattoria. Kun näistä palveluista leikataan, ongelmat kumuloituvat nuorissa aikuisissa.

Kuilu hyvinvoivien ja pahoinvoivien välillä on syventynyt entisestään.

– Päihdetukiasuntoa tarvitsevien alle 30-vuotiaiden määrä on meillä kahdessa vuodessa tuplaantunut. En syytä kouluja vaan rakenteita. Mikseivät päättäjät suostu näkemään ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä? Mitä tapahtui esimerkiksi koulujen mielenterveystyöntekijöille, merkkareille?

Palveluiden kehittäminen haukkaa palvelupäälliköiden työstä ison osan. Ursula on ylpeä muun muassa siitä, että vuonna 2014 aikuisten psykososiaaliseen kuntoutukseen otettiin mukaan työelämäosallisuutta tukevat (TEOT) palvelut. Ne tarjoavat kuntouttavaa pajatyötoimintaa työttömille työnhakijoille ja avotyötoimintaa asiakkaille, jotka tarvitsevat aktivointia ja psykososiaalista kuntoutusta. Yhteistyötä tehdään te-toimiston ja Työvoiman palvelukeskuksen kanssa.

Alussa kohderyhmänä oli yli tuhat päivää työttömänä olleet, mutta aikarajasta on nyt luovuttu.

– Työelämäyhteistyö on tuottanut tulosta. Pitkäaikaistyöttömiä on saatu ohjattua opiskeluun, työelämään ja kuntouttavaan työtoimintaan. Samalla työmarkkinatuen kuntaosuutta on saatu laskettua.

TEOT-palvelujen lisäksi psykososiaalisen kuntoutuksen tulosyksikön palveluihin kuuluvat kuntouttavat asumispalvelut, kuntouttava päivätoiminta, nuorten kuntoutumispalvelut ja liikkuva toiminta.

Liikkuva toiminta (LIITO) perustettiin, kun psykiatrian laitospaikkoja purettiin ja avohoitoon saatiin lisää henkilöstöresursseja. LIITO hoitaa ja kuntouttaa omassa asunnossaan tai tukiasunnossa asuvia asiakkaita. Toimintaan kuuluu vastaanotto- ja kotikäyntejä sekä tukiasuntokäyntejä.

– Kun liikkuva toiminta aloitti vuonna 2010, siellä työskenteli viisi työntekijää. Nyt heitä on jo 44.

Kun Eksoten aikuisten psykososiaalisen kuntoutuksen tulosyksikkö perustettiin vuonna 2010, ei vastaavaa ollut vielä muualla Suomessa. Lisäksi aikuisten psykososiaalisten palveluiden tulos­alueeseen kuuluvat mielenterveys- ja päihdepalveluiden avo- ja osastopalvelut sekä aikuisten sosiaalipalvelut.

Psykiatrisen sairaanhoitajan, psykoterapeutin ja terveystieteiden maisterin koulutuksen hankkinut Ursula tuli yksikköön palvelupäälliköksi vuonna 2011. Sitä ennen hän työskenteli osastonhoitajana aikuispsykiatrian suljetulla osastolla.

– Organisaatiouudistuksessa esimiesten määrää karsittiin ja vastuualueita laajennettiin. Romutimme vanhan lääkäri- ja hoitajajohtoisen jaon ja siirryimme yhden johtajan malliin. Asioita ei katsota enää hallintojohtoisesti vaan asiakkaan palvelutarpeen näkökulmasta.

Organisaatiorakenteeseen kuuluu nyt johtajien lisäksi palvelupäälliköitä, palveluesimiehiä ja tiimivastaavia. Osastonhoitajia ei enää ole.

– Henkilöstö on meillä valittanut sitä, että esimiehiä näkee liian vähän. Kannustan henkilöstöä luottamaan tiimivastaavaan, jolla on paras ymmärrys käytännön arjesta. Tiimivastaaville on myös delegoitu esimiesoikeuksia.

Palavereja Ursulan päivässä riittää. Eri aihealueita käsitteleviä kokouksia voi olla päivässä neljäkin – ja vieläpä eri yhteistyötahojen kanssa. Parhaillaan tulosalueella pohditaan muun muassa sitä, saataisiinko kaikki erilaiset digitaaliset työkalut yhdistettyä.

Työ vaatii paineensietokykyä ja sen hyväksymistä, että asioita jää aina kesken.

– Alkuaikoina reagoin sähköposteihin myös iltaisin ja viikonloppuisin, mutta sitten ymmärsin, että jaksaakseni minun on pantava sille stoppi. Viestivirtahan ei lopu ikinä.

Ursulalla on 134 alaista. Hän haluaa olla helposti lähestyttävä, yhteistyökykyinen, kehittämismyönteinen ja oikeudenmukainen johtaja.

– Raskainta työssäni on se, jos jossain yksikössä on ristiriitoja. Silloin koen epäonnistuneeni. Työpaikkakiusaamista en siedä lainkaan, vaan se kitketään heti pois.

– Parasta työssä on kehittäminen. Tulokset palkitsevat. Tämä liittyy tiiviisti johtamiseen: Kun henkilöstö voi hyvin, he myös onnistuvat. Tällöin myös asiakkaat voivat hyvin.

 

Selvittää, arvioi, sijoittaa

Vaikka Etelä-Karjalassa ollaankin, aikuisten psykososiaalisen kuntoutuksen tulosyksikkö Mie-SAS ei ole murteellinen ilmaus. Sen sijaan se viittaa mielenterveys- ja päihdeasiakkaille tarkoitettuun SAS­toimintaan (selvitä, arvioi, sijoita).

Tiimiin kuuluu Ursula Viron lisäksi kolme kuntoutuskoordinaattoria, sosiaalityöntekijä, vanhusten palvelujen työntekijä ja palvelusihteeri.

– Tiimissä selvitämme, mikä yksikkö olisi asiakkaalle sopivin tai voidaanko kotiin vietävää kuntoutusta lisätä. Meillä on neljä omaa ryhmäkotia, sata tukiasuntoa ja lisäksi käytämme ostopalvelua. Emme mieti pelkkää asumista, vaan asiakkaan kokonaistilannetta yhdessä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa.

Kun asiakkaalle on löytynyt paikka tai muu suunnitelma on tehty, tiimiläiset seuraavat kuntoutumisen edistymistä.

Mie-SAS perustettiin vuonna 2011. Silloin monet asiakkaat asuivat palvelukodeissa tilanteeseensa nähden liian raskaissa palvelurakenteissa. Alkoi iso perkaustyö.

– Olemme saaneet säästettyä toiminnalla kuudessa vuodessa 1,2 miljoonaa euroa. Kuntouduttuaan asiakkaat muuttavat palvelukodeista yhä itsenäisempään asumiseen ja elämään.

Teksti Tiina Suomalainen

Mainos
Mainos