Terve näläntunne on monella kateissa, sanoo Katri Mikkilä. Kuva: Kristiina Kontoniemi

Ravitsemuksen asiantuntija: Itseään pitäisi pystyä katsomaan peilistä hyväksyvästi

Keho on hyvä sellaisenaan, sanoo Katri Mikkilä.

1 Olet sairastanut syömishäiriön. Miten sairastuit ja paranit?

Sairastumiseen vaikuttivat monet asiat, mutta laukaiseva tekijä oli teini-iän akne. Kuulin paljon puheita, että akne johtuu rasvaisen ruoan syömisestä. Huolestuin, että muut ihmiset ajattelevat minun syövän epäterveellisesti, joten aloin karsimaan ruokavaliostani erityisesti rasvaa. Olin lähtötilanteessa normaalipainoinen, mutta yli 170 senttiä pitkä. Koin olevani liian iso.

Lopullisesti paranin vasta yli parikymppisenä ravitsemustieteen opiskelijana. Tajusin, että syömishäiriöisen ajatusmaailman tuntomerkit sopivat minuun edelleen, vaikka paino oli palannut normaaliksi vuosia aiemmin. Kun ymmärsin asian, aloin käsitellä sitä. Opin hyväksyntää itseäni kohtaan ja toivuin.

2 Miltä terveydenhuollon elämäntapaohjaus näyttää?

Terveydenhuollon ravitsemusosaaminen on aika mekaanista. Menin vastavalmistuneena ravitsemusterapeuttina töihin keskussairaalaan ohjaamaan elämäntaparyhmiä. Ryhmissä oli ollut tapana pelotella ihmisiä kalorimäärillä, punnita ja mitata vyötärönympärystä.

Mittaamisen ja pelottelun sijaan pitäisi ohjata etsimään syömisen ja liikunnan iloa, vaakalukemasta riippumatta. Punnitsemisen sijaan voi puhua siitä, miltä vaa’alla käyminen tuntuu. Ihmisten on tärkeää olla myös mieleltään hyvinvoivia.

3 Pitääkö ammattilaisen työstää omaa kehosuhdettaan, jotta voi auttaa muita?

Pitää. Vähintään täytyy tunnistaa mahdolliset oman kehosuhteen ongelmat. On parempi tarjota vertaistukea kuin viestiä, että minä olen hoikka ja onnistunut.

4 Mistä tietää, että kehonkuvassa on ongelmia?

Kehosuhde ei ole kunnossa, jos kokee jatkuvasti tarvetta pahoitella kehoaan tai toistelee, kuinka pitäisi tsempata tullakseen toisenlaiseksi. Itseään pitäisi pystyä katsomaan peilistä hyväksyvästi vähissä vaatteissa.

Fysioterapeuttina huomasin, että moni pahoitteli kehoaan automaattisesti, kun vastaanotolla piti riisua. Kuitenkin jokainen keho on hyvä sellaisenaan.

Syyllistävä puhe syömisestä on tavallista erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten lounaspöydässä. Ihmiset sanovat, että tätäkään ei pitäisi syödä tai nyt voi syödä, kun on urheillut.

5 Miten ylipainosta pitäisi puhua vastaanotolla? Vai pitäisikö ollenkaan?

Lihava tietää kyllä oman kokonsa ja senkin, että suklaassa on paljon kaloreita. Sen sijaan, että nöyryyttää ihmistä käyttämällä hänet vaa’alla ja laskemalla, kuinka monta kilometriä pitää kävellä suklaalevyn kuluttaakseen, kannattaa kysyä, mikä potilaan mielestä häiritsee eniten hänen hyvinvointiaan.

Ammattilaisen pitäisi nähdä ihminen lihavuuden takana. Ylipainossa on kyse paljon muustakin kuin siitä, että ihminen on syönyt liikaa ja liikkunut liian vähän.

6 Millaiset kauneusihanteet ovat hyviä?

Toivon, ettei olisi mitään yhtä normia, johon ihmisten pitäisi sopia. Parasta on olla puhumatta kenenkään ulkonäöstä arvostelevasti. Aikuisen ei kannata soimata omaa kehoaan lasten tai nuorten kuullen. Jos ulkonäköä kommentoi, on paras sanoa, mitä hyvää toisen kehossa on.

Oma lähipiirini arvosteli lapsuudessani muiden lihomista. Perheessäni kaikki ovat hoikkia. Arvostelevasta puheesta heräsi pelko, että mitä jos en pysykään hoikkana.

Teksti Emmi Oksanen