”On rikkaus olla kaksonen” – miten sote-ammattilaisten tulisi kohdata monikkoperheet?

”Aavistin aina, että saan kaksoset, sanoo varhaiskasvatuksen sosionomi Tuuli Pohjasniemi, 42. Kaksosraskaus ei ollut hänelle järkytys, sillä Tuuli on itsekin kaksonen.

”Tiesin, kuinka kivaa on olla kaksonen. Kaksosilla on aina toisensa – aina on leikkikaveri, jonka kanssa kokea uudet jutut ja joka puolustaa sinua. Se on rikkaus.”

Tuulin äiti osasi etukäteen varoittaa, että vastassa on aina liittouma.

”Kun laitoin toiselle taaperolle silmätippoja, jalalla piti sysiä toista kauemmas, kun hän päätteli, että teen jotakin pahaa ja tuli pelastamaan veljeä.”

Tuulin pojat Artturi ja Ilari täyttivät vapun tietämillä 10 vuotta, ja nyt voi jo huokaista. Arki on helpottunut. Tuuli epäilee, muistaako poikien vauva-ajasta ylipäänsä mitään. Tuuli on kotoisin Hyvinkäältä, ja siellä lähellä asuvat poikien kummatkin isovanhemmat. Heistä on ollut iso apu.

”En tiedä, miten muuten olisimme mieheni kanssa jaksaneet.”

Samassa kaupungissa asuu myös Tuulin kaksoissisar Viivi Pohjasniemi-Läntelä. Viivi on siskonsa tavoin lähihoitaja ja hänkin on työskennellyt pitkään lastenhoitajana päiväkodissa. Tällä hetkellä hän on henkilökohtainen avustaja.

Jos joku vieras moikkaa kaupungilla, Tuuli ei hämmästy. ”Hän todennäköisesti luulee minua Viiviksi. Moikkaan takaisin. Tunnemme työn kautta paljon ihmisiä.”

Pieni stressi päällä

Vauvojen odotuksessa oli tummiakin sävyjä. Toinen sikiöistä oli pienempi, eikä Tuuli uskaltanut täysin nauttia äitiydestä ennen kuin vauvat olivat syntyneet. Pojat syntyivät keskosina raskausviikolla 34. Äiti ja lapset olivat aluksi Naistenklinikalla Helsingissä ja sitten Hyvinkään sairaalassa yhteensä reilut kolme viikkoa.

”Raskausajan seuranta oli älyttömän hyvää. Naikkarilla ja Hyvinkään sairaalassa monikkous otettiin hyvin huomioon.”

Neuvolassa terveydenhoitaja vaihtui lähes joka kerta. Tutustuminen piti aloittaa aina alusta ja kerrottavaa oli kahden edestä. Tuuli ei kokenut saavansa sieltä juurikaan tukea.

Kun pojat olivat pieniä, päällä oli aina pieni stressi siitä, leviääkö pakka.

Tuuli kuuluu Hyvinkään seudun monikkoyhdistykseen. Vertaisilta saa hankaliin tilanteisiin erityisneuvoja, tukea ja kannustusta. Facebookin monikkoryhmässä vinkattiin esimerkiksi, että kaksoset voi kantaa näppärästi Ikean kassissa rappusia ylös neuvolaan, jos rattaat pitää jättää alas.

Yhdistyksen hallituksen kokoukset ovat Tuulille omaa aikaa, jossa osallistujat ymmärtävät toisiaan usein jo puolikkaasta sanasta. Monikkoyhdistykset järjestävät esimerkiksi omia perhevalmennuksia ja erilaisia tapahtumia.

Kun Tuulin pojat olivat pieniä, huomio kaksosia kohtaan oli välillä ylenpalttista. Kerran hän raahusti väsyneenä poikien kanssa vanhempiensa luo, ja vieras rouva alkoi jutella. Rouva kertoi, että hänelläkin on melkein kaksoset, koska hänen lapsillaan on ikäeroa vain puolitoista vuotta. Tuulin korvaan se ei kuulostanut ihan samalta.

”Kun pojat olivat pieniä, päällä oli aina pieni stressi siitä, leviääkö pakka.”

Vähän tutkittu aihe

Monikkoperheitä on tutkittu yllättävän vähän, kertoo monikkoperhetutkija, yliopistonlehtori Kristiina Heinonen Itä-Suomen yliopistosta. Itä-Suomen yliopistossa alkoi vuoden alussa ProMONI-hanke, joka on kansainvälisesti ainutlaatuinen. Tavoite on vahvistaa monikkoperheosaamista Pohjois-Savon hyvinvointialueella ja kouluttaa kätilöitä, sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia neuvoloissa ja erikoissairaanhoidossa.

”Vanhemmat ovat kiitollisia neuvolan ja synnytyssairaalan korkeatasoisesta hoidosta, mutta he kertovat, että heidät kohdataan kuten muutkin. Heitä ei vielä nähdä erityistä tietoa ja tukea tarvitsevina.”

Tietoa kaivataan esimerkiksi varhaisesta vuorovaikutuksesta, sillä monikkolasten yksilöllisyyden huomioiminen on tärkeää alusta lähtien.

”Äidit tunnistavat usein jo hyvin varhaisessa vaiheessa lasten äänet, erilaisen temperamentin ja tavan reagoida ympäristöön. Vaikka lapset näyttäisivät ulkopuolisen silmään samalta, vanhemmat saattavat nähdä eroja esimerkiksi ilmeissä, päänmuodossa ja kehon rakenteessa.”

Myös valtavasti onnea

Kaksosten tarpeet ensimmäisinä kuukausina ovat yhtäaikaisia ja limittäisiä. Päivä- ja yörytmi voi hävitä ja vanhemmat voivat joutua olemaan jatkuvasti varuillaan. Neuvolakäynti saattaa olla yhtä hässäkkää, kun tehtävänä on rutiinit kuten punnitukset ja rokotukset, mutta myös keskustelulle pitäisi jäädä aikaa.

”Esimerkiksi imetykseen kaivataan tukea. Uniasiat koetaan usein hankalimpina varsinkin, jos kaksoset ovat keskenään eri rytmissä: toinen valvoo ja toinen nukkuu. Odottajan psyykkinen kuorma ja synnytyksen jälkeisen masennuksen riski on monikkoperheessä selvästi suurempi kuin muilla”, Kristiina Heinonen toteaa.

Monikkoraskaus on aina riskiraskaus. 40–45 prosenttia kaksosista syntyy ennenaikaisina.

”Vaikka vauva-aika on rankkaa, se sisältää tutkitusti myös valtavasti onnea ja eteenpäin menemisen tunnelmaa – olen tutkinut myös yh-vanhempia ja myös he kokivat näin. Kun lapset kasvavat, heillä on paljon seuraa toisistaan.”

Samalle vai eri luokalle?

Tuulin pojista Artturi syntyi minuutin aiemmin kuin Ilari. Tuuli kuvailee Artturia huolehtivaiseksi isoveljeksi. Hän on utelias ja haluaa olla aina eka. Ilari on reipas ja joustava, kaikki käy. Pieninä pojilla oli oma yhteinen kieli, jota vain he ymmärsivät. Kaksivuotiaina he osasivat vasta muutamia sanoja, koska heillä ei ollut kiire oppia muuta.

”Pojat ovat vilkkaita. Meillä täytyy olla jämptit säännöt. Kaksi saa aina enemmän aikaan kuin yksi. Toisaalta heistä on esimerkiksi kouluaamuina turvaa toisilleen, kun vanhemmat joutuvat lähtemään aikaisemmin töihin”, Tuuli kertoo.

Pojilla oli pieninä samanlaiset tai samantyyliset vaatteet usein käytännön syistä – oli helppoa ostaa kerralla useampia vaatekappaleita. Nyt isompana tyyli on yksilöllisempi.

Tuuli ja Viivi olivat samalla luokalla lukion loppuun saakka. Tuulin pojat menivät eskarissa eri ryhmiin ja käyvät koulua eri luokilla.

”Minua taisi jännittää koulun aloittaminen eri luokilla enemmän kuin poikia. Vaikka kaikki on mennyt hyvin, olisin toivonut, että valinnasta olisi keskusteltu vanhempien kanssa kuten eskarissa tehtiin. Minusta kaksosuuttakin pitää tukea.”

Kun pojat aloittivat koulun, Tuuli jäi opintovapaalle ja alkoi opiskella aikuiskoulutustuella sosionomiksi. Monimuoto-opiskelu antoi arkeen väljyyttä. Tuuli on hoitanut kaksosia myös työssään päiväkodissa. Hänestä hyvä ratkaisu päiväkodin alkuun voisi olla, että kaksoset ovat samassa ryhmässä, mutta eri pienryhmissä.

Ottaako toinen puheroolin?

Varhaiskasvatuksessa kaksosten yksilöllisyyttä voi tukea jo sillä, että kutsuu heitä omilla nimillään eikä puhu vain kaksosista. Ei myöskään kannata puhua aina molemmille yhtä aikaa, jotta kummallekin jää tilaa ilmaista itseään.

Monikkotutkija Kristiina Heinonen kertoo, että vanhempien yleisin kysymys on: sama vai eri luokka? Sitä pohditaan jo päiväkotiryhmien kohdalla. Yksiselitteistä vastausta ei ole. Hän muistuttaa, että vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten. On myös tärkeää, että lapset saavat kertoa mielipiteensä.

”Jos kaksoset ovat tottuneet olemaan aina yhdessä, kannattaa pohtia, onko päiväkodin tai koulun alku oikea hetki erottaa heidät. Lapsen näkökulmasta silloin tapahtuu kaksi isoa muutosta.”

Yksilöllisiä valintoja voi tukea myös kummankin kaksosen omalla harrastuksella. Kaksosten suhteeseen tuo rikkautta, jos toinen pääsee välillä yksin vaikka kylään mummolaan.

”Kaksosilla on erityinen suhde ja sisar pysyy mielessä. He raportoivat usein tarkasti toisilleen, mitä ovat kokeneet, kun toinen ei ole ollut läsnä.”

Tutkimusten mukaan kaksosista toinen saattaa ottaa puheroolin eli puhua kummankin puolesta. Niin sanotulla johtavalla kaksosella voi olla paineita, että hän on vastuussa heistä kummastakin. Verbaalisesti pidemmällä oleva voi ikään kuin tulkata toisen kaksosen puheita aikuiselle. Myötäilevämpi kaksonen voi kärsiä heikosta itsetunnosta, hermostuneisuudesta tai masentuneisuudesta. Kaksosten välinen suhde voi sisältää myös riippuvuutta ja kilpailua.

Jos kaksosten suhde on hyvin tiivis, murrosiässä voi tulla vaikeuksia, jos toinen haluaa irtautua ja toinen ei.

Yksilöllisyyttä kannattaa tukea jo varhain: saavatko kaksoset olla äänessä tasaveroisesti, onko heillä omia kiinnostuksen kohteita ja ystäviä ja jääkö kummallekin kahdenkeskistä aikaa vanhemman kanssa? Myös arjen valinnat, kuten samanlaisiin vaatteisiin pukeminen, voivat vahvistaa käsitystä kaksosista yhtenä pakettina. Kun synttärit ovat samaan aikaan, kummallekin voisi järjestää omat nimpparijuhlat.

”Ympäristön paine pukea kaksoset samalla lailla voi olla suuri. Sote-ammattilainen voisi herätellä vanhempaa purkamaan auki, miten vanhempi itse haluaa toimia.”

”Jos kaksosten suhde on hyvin tiivis, murrosiässä voi tulla vaikeuksia, jos toinen haluaa irtautua ja toinen ei.”

Osa minua

Tuuli arvioi, että yläasteen lopun ja lukion alun välissä oli vaihe, jossa he hakivat siskon kanssa erillisyyttä. Toisen seura ei niin paljoa kiinnostanut, lähinnä ärsytti. Sittemmin tilanne tasoittui.

Viivi kertoo, että hän lähti lukion jälkeen opiskelemaan artesaaniksi, mutta valmistumista seuraavana päivänä hän oli jo päiväkodissa sijaisena.

”Olemme Tuulin kanssa tosi samanlaisia. Varhaiskasvatus on tullut meille veressä ja luonteessa. Äiti on lastentarhanopettaja. Myös mieheni on lastentarhanopettaja, joten sukujuhlissa puhutaan paljon varhaiskasvatuksesta.”

Nykyään siskokset ovat tekemisissä joka päivä.

”Saatan soittaa, oletko jo käynyt ruokakaupassa vai mennäänkö yhdessä tai lähtisitkö kirpparille. Salaisuuksien kanssakin on vähän niin, että Viivin kanssa tulee jaettua paljon niitäkin. Hän on osa minua”, Tuuli sanoo.

Esimerkiksi poikien nimiä ei kerrottu ennen kastetta kenellekään, paitsi tietysti Viiville.

Tuuli sanoo, että siskosta tunnistaa heti, jos jokin on pielessä. Tunnetilat tarttuvat niin hyvässä kuin pahassa.

”Siskon kanssa on sikakivaa, koska tunnet toisen niin hyvin ja naurat samoille asioille. Toisessa on aina turva, sitä sanon pojillekin.”