Sisututkija: Mieti, onko sisukkuutesi rakentavaa vai rikkovaa

Terveydenhuollossa näkyvästä sisusta ei jaeta prenikoita, sanoo Emilia Lahti.

Kuvateksti
Juostessaan Uuden-Seelannin läpi Emilia Lahti oppi myöntämään oman rajallisuutensa. Kuva: Johanna Merenheimo

1. Teet väitöskirjaa sisusta. Mistä sait idean?

Kävin elämässäni läpi traumaattisen parisuhdeväkivaltakokemuksen. Se ohjasi minut kysymään, mikä voisi auttaa vastaavaan tilanteeseen joutuneita. Miksi toinen selviää ja toinen ei?

Lähdin opiskelemaan soveltavan positiivisen psykologian maisteriopintoja Pennsylvanian yliopistoon. Törmäsin siellä gritiä eli sinnikkyyttä tutkivaan Angela Duckworthiin. Se innosti miettimään meille suomalaisille tuttua sisua. Huomasin, ettei sitä ole tutkittu juuri lainkaan ja koko käsite on epämääräinen.

2. Miksi juoksit Uuden-Seelannin halki osana sisututkimusta?

Halusin mennä sisälle aiheeseen oman kokemuksen kautta. Juoksu kesti 50 päivää ja matkaa kertyi 2 400 kilometriä. Sisussa yhdistyvät kehollinen, psykologinen ja mentaalinen voima.

3. Mitä sisu on?

Se on jokaisen ihmisen sisällä olevaa energiaa, joka auttaa selviämään äärimmäisistä tilanteista. Kun virta vetää syvemmälle, sisu on kuin räjähtävä hetki, moottori, joka auttaa pyristelemään irti virtauksesta.

Paljon on myös arjen sisua. Terveydenhuoltoalalla se näkyy varmasti päivittäin. Vaikka jaksaminen on koetuksella, jostakin löytyy voimia jatkaa. Tällaisesta sisusta ei jaeta prenikoita tai päästä sankareina lehtien palstoille.

4. Onko suomalainen sisu myytti?

Ei suinkaan. Suomalaiset ovat todella sisukkaita. Ponnistamme kulttuurista, jossa jokaisen odotetaan pärjäävän yksin. Apua on vaikea pyytää. Tämän pitäisi muuttua. Tarvitsemme lisää yhteisöllisyyttä.

Juuri sinä voit olla se, joka auttaa toista löytämään oman sisunsa hetkellä, jolloin hän tarvitsee sitä kipeimmin. Kun ihminen kokee turvallisuutta ja hyväksyntää, hän pystyy ottamaan paremmin käyttöön kognitiiviset kykynsä: ratkaisemaan ongelmia sekä olemaan rohkea ja periksiantamaton.

Yksinäisyys on joka puolella ongelma. Liikkuessani maailmalla järjestän paikallisten ihmisten kanssa Sisu not silence -hengessä tilaisuuksia, joissa ihmisiä rohkaistaan puhumaan vaikeista asioista, puolustamaan heikompia ja toimimaan epäkohtien poistamiseksi.

5. Voidaanko sisua käyttää väärin?

Kyllä, liian sisukas ihminen on usein armoton niin itseään kuin muita kohtaan. Hän polttaa ennen pitkää itsensä loppuun. Työyhteisössä tällaisen ihmisen lähellä on paha olla. Hän ei siedä virheitä ja luo turvattoman ilmapiirin. Hän puskee toisia suorituksiin, joihin he eivät ole vielä valmiita.

Tasapainoisen sisun löytäminen vaatii tilannetajua, itsereflektointia ja rohkeutta pitää itsestä huolta. On usein helpompaa tehdä asioita kivun kautta kuin olla itselleen armollinen.

6. Miten sisuaan voi kasvattaa?

Tiedosta ja muista, että sinussa on paljon enemmän voimaa kuin luuletkaan. Monia kahlitsevat mielen kuiskutukset, jotka sanovat, ettet pysty siihen. Näin et uskalla edes yrittää.

Tee päivittäin pieniä asioita, jotka tuntuvat hieman haastavilta. Kokeile aluksi vaikkapa jotakin fyysistä kokemusta, pitkää kävelyä tai juoksua, joogaa tai meditaatiota. Vähitellen uskallat ottaa isompia askeleita.

7. Miten sisu on opettanut sinua?

Nykyään uskallan sanoa rehellisesti, mitä ajattelen. Yritän myös olla lempeä ja kunnioittava jokaista kohtaan, olipa hän satunnainen vastaantulija tai läheinen ihminen. Toivon, että väitökseni johtaisi ihmisiä miettimään, onko heidän sisunsa rakentavaa vai rikkovaa ja miten jokainen voi auttaa itseään ja muita eteenpäin.

 

Emilia Lahti, 36

  • Tohtorikoulutettava Aalto-yliopistossa, puhuja ja Sisu not silence -kampanjan alkuunpanija.
  • Tekee väitöskirjaa sisusta, ohjaajana professori Esa Saarinen. Yhteiskuntatieteen ja soveltavan positiivisen psykologian maisteri, MAPP.
  • Asuu Helsingissä, mutta matkustaa paljon ympäri maailmaa.
  • Harrastaa kirjallisuutta, runoutta, musiikkia ja aikidoa.

Teksti Merja Perttula