Sukupuoltaan korjannut: Ymmärsin, etten voi elää näytelmää

Sairaanhoitajaopiskelija Elina Partanen aloitti uuden elämän täysin vieraalla paikkakunnalla.

Kuvateksti
Elina Partanen keikkailee sairaanhoitajaopintojensa ohella. Kuva Paula Myöhänen.

Minua ei pienenä poikana saatu koulussa pukuhuoneeseen. Kukaan ei osannut sanoa, miksi. En tiennyt syytä itsekään.

Vanhempani nujersivat haaveeni hoitoalasta käskyttämällä perimiehiselle uralle. Valmistuttuani it-ammattilaiseksi painelin ottamaan 100 000 euron lainan, perustin kaverini kanssa yrityksen ja ryhdyin sen toimitusjohtajaksi. Puskin konsulttina töitä hullun lailla.

Yritin samalla hukuttaa sukupuolikriisiäni, joka oli alkanut orastaa murrosiässä. Kuljin nahkaliiveissä – pitkäpartaisena ja kaljupäisenä.

Sisäinen ja ulkoinen maailmani ajautuivat täyteen ristiriitaan 2012. Olin polttanut itseni loppuun niin pahasti, etten kyennyt työntekoon. Onneksi ei ollut velkaa tai tullut konkurssia.

Lepäsin neljä kuukautta tekemättä mitään. Ymmärsin, että minun olisi elettävä omaa elämää, eikä mitään näytelmää. Tajusin, että minun on korjattava sukupuoleni naiseksi.

Ryhdyin käyttämään Facebookissa Elina-nimeä helmikuussa 2014. Terveydenhuollossa prosessin käynnistäminen oli huomattavasti mutkikkaampaa. Sain vasta kolmannelta yksityislääkäriltä asiallista kohtelua ja lähetteen transpoliklinikalle sukupuoli-identiteetin tutkimusjaksolle, vedottuani vuoden 2003 translakiin.

Eräänä päivänä lähdin ajelemaan pääkaupunkiseudulta Varkauteen tuttavieni luo. Tietyöt pakottivat vieraalle reitille – kaasuttelemaan Kangasniemen kautta. Keskellä metsää oli myynnissä vanha rintamamiestalo. Päähänpistosta ostin sen itselleni, käteisellä.

Niin aloitin uuden elämän, täysin vieraalla paikkakunnalla.

Uravalintapsykologin luona varmistui suunta hoitoalalle. Hain työkokeiluissa vahvistusta ja kokemusta kolmelta eri työpaikalta. Syksyllä 2015 pääsin maksimipistein Pieksämäen Diakonia-ammattikorkeakouluun, josta valmistun ensi vuonna sairaanhoitajaksi. Heitän opiskelujen ohella keikkaa muun muassa hoitolaitoksiin, joissa olen ollut harjoitteluissa.

Mediaan päädyin sattumalta. Osallistuin Elävä kirjasto -tapahtumaan, johon tulevilla oli mahdollisuus saada keskusteluseuraksi vähemmistöryhmään kuuluva ihminen. Siellä minua jututettiin paikallis- ja maakuntalehtiin. Artikkelien ansiosta Savon Setan puheenjohtaja pyysi ja sai minut vapaaehtoistyöhön.

Olen tahtonut puhua transsukupuolisuudestani, jotta tietous lisääntyisi. Sukupuolenkorjauksessa transihminen käy läpi lääketieteelliset ja juridiset toimenpiteet, joiden myötä hän voi elää identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa.

Kokemus siitä, mitä sukupuolen korjaaminen vaatii, vaihtelee yksilöllisesti. Parrankasvua voidaan estää laserhoidolla. Kaikki eivät kuitenkaan hakeudu esimerkiksi genitaalikirurgiaan. Itse joudun käyttämään loppuelämäni samoja lääkkeitä kuin vaihdevuosi-ikäiset naiset.

En ole katunut valintojani, vaikka elämän raiteille saaminen on vaatinut paljon. Katkaisin välit vanhempiini ja sisarpuoliini, joten minulla ei ole perhettä.

Tässä kerrottua enempää en halua puhua ajasta ennen vuotta 2012. Olen tuhonnut valokuvani lukuun ottamatta paria opetustarkoitukseen säästettyä. Avoimuudestani huolimatta saatan loukkaantua, jos minulta yritetään tivata entistä nimeäni. Pidän nimeä hyvin intiiminä osana identiteettiä.

Sukupuoleni sai juridisen vahvistuksen viime vuoden helmikuussa, kun henkilötunnukseni päivitettiin. Kesäkuussa 2016 Seta nimitti minut vuoden sateenkaarinuoreksi. Nyt pidän alueyhdistyksessä koulutuksia ja vertaisryhmiä.

Tahto edetä jalkautuvaksi päihde- ja mielenterveyshoitajaksi on voimakas. Olen valmis kantamaan painavan vastuun sekä työstä että ihmisestä.

Teksti Erja Taura-Jokinen

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
24.9.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
7.4.2021
Blogi
Julkaisupäivämäärä
16.5.2022