Syöpä jättää jälkensä myös seksuaalisuuteen

Petri Mäkynen huomasi vakavan sairastumisen muuttaneen miehisyyttään. Toipilasaika antoi sysäyksen opiskella seksuaaliterapeutiksi.

Kuvateksti
Petri Mäkynen löysi sielunmaisemansa pohjoisesta. Kuvat: Kaisa Siren

Vartalo tuntui syöpäleikkauksen jälkeen runnellulta. Hävetti.

Kehoon oli kajottu, enkä uskaltanut katsoa itseäni peilistä puoleen vuoteen, tunnustaa Petri Mäkynen.

Seksuaalisuus on meissä jokaisessa ja muovautuu läpi elämän. Syövällä on siihen vaikutuksensa. Omassa kehonkuvassa riitti sulateltavaa.

Psykiatrinen sairaanhoitaja alkoi perehtyä seksologiaan sairauslomallaan, syöpäleikkauksesta toipuessaan. Viime vuonna hän valmistui työnsä ohella ­erityistason seksuaaliterapeutiksi (NACS).

– Ajatus seksuaalisesta kanssakäymisestä vaivasi minua, vaikka en eläkään parisuhteessa. Alkaisiko mahdollinen kumppani kysellä, mistä arvet ovat peräisin? Sattuisiko rintaani, jos olisimme kiinni toisissamme? Uusi tilanne oli kohdattava ja työstettävä läpi – myös se, miten koen itseni miehenä.

Asia oli yllättävän laaja-alainen ja monisäikeinen. Petri jutteli aiheesta psykiatrin kanssa. Myös seksologian alan opintoihin kuuluvasta voimaut­tavan valokuvauksen opiskelusta oli apua.

– Aluksi suhtauduin menetelmään epäilevästi, mutta sitten heittäydyin mukaan. Se kannatti. Olen kertonut hyvistä kokemuksistani muillekin isoja leikkausoperaatioita läpikäyneille miehille.

Oudon voimakkaat yskänpuuskat alkoivat häiritä Petrin elämää töissä ja kotona syksyllä 2014. Niitä ehti jo ­ihmetellä muutama työkaverikin, kunnes mies hakeutui lääkärin vastaanotolle.

Kun lääkkeet eivät joulun tienoilla auttaneet, hän päätyi ct-kuvaukseen.

– Olin auton ratissa, kun lääkäri soitti tulokset. Kyseessä oli aggressiivinen keuhkosyöpä. Ohjasin auton tien sivuun ja puhalsin. Siinä hetkessä elämä kulki päässä nopeutettuna filminä ja mietin, että kohta se varmaan loppuu.

Onneksi syöpä oli koteloitunut eikä etäpesäkkeitä löytynyt.

Tämä kaikki tapahtui Pohjois-Norjassa, missä Petri on työskennellyt sairaanhoitajana vuodesta 2006 lähtien.

– Pääsin leikkaukseen kahden kuukauden kuluttua diagnoosista. Mitään muuta kuin puukkoa ei annettu, Petri summaa.

Vuoden päästä oli aika palata töihin.

– Norjassa on yleistä, että työnantaja, terveydenhuolto ja sikäläinen Kela eli NAV pitävät yhteispalavereita työntekijän kanssa. Arvelen, että Norjassa ollaan tässä pidemmällä kuin Suomessa. Tällaisiin palavereihin minäkin osallistuin. Päätettiin, että minun kannattaa aloittaa 28 prosentin työajalla.

Työhön paluusta ei tullut helppoa. Leikkaus oli herkistänyt Petrin hajusteille. Vajaateholla toimivat keuhkot ärsyyntyivät parfyymeistä, deodoranteista, hiustuotteista sekä tekstiilien pesu- ja huuhteluaineista.

– Vaikka olin kertonut tästä esimiehelleni ja asia otettiin puheeksi henkilöstökokouksessa, asia ei mennyt perille. Työkaverit unohtivat hajustekiellon tämän tästä, ja minä kärsin. Välillä pisti vihaksi. Sadattelin lääkärilleni, että pitäisikö minun käyttää työaikana valekipsiä tai rollaattoria, jotta vajaavaisuuteni muistettaisiin.

Leikkauksen jälkeiset rajoitteet ovat olleet työhaluiselle vaikea pala nieltäväksi.

– Voimat eivät vain riitä. Heikko keuhkokapasiteetti vaikuttaa hengityksen lisäksi lihaksistoon, joka kärsii hapen puutteesta. Jaksan peräkkäisinä päivinä korkeintaan kolme täyttä työvuoroa.

Vuoden 2018 lopulla Petri tekikin lääkärinsä suosituksesta puolikasta työaikaa vanhainkodin dementiayksikössä Hattingenin kylässä, Pohjois-Norjassa. Hajustehaitat ovat vähäisimpiä yövuorossa, joten hän on tehnyt lähes yksinomaan niitä.

Reilu vuosi sitten Petri kutsui syöpädiagnoosin saaneita miehiä vertaisryhmään Leville, mutta vain yksi käväisi paikalla. Petri olisi mielellään keskustellut aroista asioista miesten kesken.

– Uskon, että moni miettii, mikä on normaalia ja mikä ei, ja miten syöpähoidot vaikuttavat erektioon ja miehisyyteen. Harmittavan harvoin edes syöpäpotilasta hoitava lääkäri ottaa puheeksi potilaan seksuaalielämän. Olisi tärkeää, että hän tiedustelisi, miten makuukammarissa sujuu.

Petri muistuttaa, ettei seksuaalisuus ole elämässä irrallinen asia. Siitä ylipäätään pitäisi puhua paljon nykyistä enemmän. Vaikka vertaisryhmää ei syntynytkään, Petri sai sen tiimoilta sosiaalisessa mediassa toistakymmentä yhteydenottoa.

– Nyt pidän P. Mäkynen Oy:ssä sek­suaaliterapeutin vastaanottoa myös ­Skypen ja videon avulla. Siinä on paljon hyviä puolia. Asiakas voi puhua arasta asiastaan kotoisassa ympäristössä. Aika ja paikka ovat aina joustavasti sovittavissa.

Omasta sairastumisesta on ollut työssä hyötyä – asiakkailla on ollut mietittävinä paljon samansuuntaisia asioita.

– Yhdessä olemme pohtineet, millainen on oma käsitys miehisyydestä ja miten seksielämä muuttuu esimerkiksi prostatasyöpähoitojen jälkeen.

Jos parisuhde ja seksi ovat ennen leikkausta toimineet, on siihen jatkossakin hyvät edellytykset, jos kumppanit pystyvät avoimeen ja rehelliseen vuorovaikutukseen.

– Seksuaalineuvojan roolissa tuon esille vaihtoehtoja seksielämän toteuttamiseen ja rikastuttamiseen. Seksuaaliterapiassa puolestaan keskityn yksilön tarpeisiin ja ajatusmallien uudistamiseen edellistä pitkäjännitteisemmin ja syvällisemmin. Myös kumppanit ovat olleet aktiivisia ja kyselleet neuvoja seksielämän ylläpitämiseen uudessa elämäntilanteessa.

 

Aroista asioista puhuttaessa voi olla hyväkin, että asiakas saa puhua seksuaalisuudestaan omassa, kotoisassa ympäristössä, Petri miettii.

 

Seksuaalisuuden pohdiskelu toipilasvaiheessa oli Petrille tärkeä kokemus.

– Huumorilla olen heittänyt, että se oli tarpeellinen selibaattijakso elämässäni. Eheydyin ja löysin itseni uudelleen.

Petri asustelee Norjassa reilun 30 neliön asunnossaan, Kittilässä kotina on vanha talo. Hän myös vuokraa paria loma-asuntoaan Levillä. Tulevaisuuden toiveena on hyödyntää aiempaa monipuolisemmin seksuaalineuvojan ja -terapeutin osaamista.

Mies on viisikymppisten lähestyessä avoimella mielellä.

– Viihdyn pohjoisessa, missä voi kuulla hengityksensä ja sydämensä lyönnit. Loppuvuodesta saan osa-aikaeläkkeen, ja sen oheen rakennan itselleni sopivan työkuvion. Olen oppinut myymään osaamistani. Sitä suosittelen muillekin.

 

"Kielen kanssa oli kovaa"

Petri valmistui 1990-luvun alussa mielenterveyshoitajaksi. Sen jälkeen hän pätevöityi psykiatriseksi sairaanhoitajaksi. Hän asui pääkaupunkiseudulla, missä työ oli hektistä. Yksin elävää aneltiin aina töihin, tekemään tupla- ja triplavuoroja sekä vaihtamaan vapaapäiviä. Hän päätti vaihtaa maisemaa.

Kielitaidon puute ei ollut norjalaiselle rekrytoijalle ongelma.

Petri luki norjalaisia lehtiä ja katseli televisiota. Töissä hän käytti sanakirjaa ja kysyi ja kysyi. Kahden viikon kielikurssilla hän kävi kolmena peräkkäisenä kesänä.

– Kielen kanssa oli kovaa. Itku pääsi muutaman kerran, mutta nyt se on historiaa.

Petri on työskennellyt Norjassa kuudessa eri työpaikassa, määräaikaisissa viroissa.

– Töistä ei ole ollut pulaa. Olen mennyt sinne, missä on maksettu eniten ja missä työedut ovat olleet parhaimmat.

Teksti Erja Taura-Jokinen