Sairaanhoitaja Marko Kaira työskenteli aiemmin ajojärjestelijänä. Kuva: Pia Inberg

Syöpäosastolta unelmatyönsä löytänyt Marko, 28: ”Nuorempana hoitoala ei tullut mieleenkään”

Logistiikka-alalla työskennellyt Marko Kaira halusi alalle, jolla hän voi auttaa ihmisiä konkreettisesti.

Kansainvälisen logistiikkayrityksen ajojärjestelijänä Marko Kaira, 28, koki olevansa kuin jättimäisen palapelin kokoaja. Suomeen saapui päivittäin tuhansia lähetyksiä. Markon tehtävä oli valvoa, että ne pääsevät perille oikeisiin osoitteisiin.

Hän seurasi pakettien liikkumista reaaliajassa, piti yhteyttä alihankkijoihin ja kuljettajiin, ratkoi ongelmia.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Isojen kokonaisuuksien hallinta ja palasten loksahtelu kohdalleen tuottivat Markolle suurta tyydytystä. Mutta vaikka logistiikka-alalla pääsi etenemään, hän halusi kehittää itseään enemmän ja auttaa ihmisiä toisella tavalla.

– Ruskeiden pahvilaatikoiden toimittamisen sijasta halusin kohdata ihmisiä ja ratkoa heidän ongelmiaan.

Marko oli kulkenut polveilevan tien logistiikka-alalle. Ensin hänestä piti tulla muusikko.

– Se oli ehdoton tavoitteeni, kun kävin yläastetta Lahdessa. Soitin rumpuja tosi innokkaasti ja ajattelin, että sitä olisi hauska tehdä ammatikseen. Opinto-ohjaaja vinkkasi minulle muusikon ammattitutkinnosta Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Hain ja pääsinkin sisään.

Opinnot olivat siinä mielessä pettymys, että Marko oli ainut suoraan peruskoulusta tullut nuori. Opiskelijakaverit olivat jo aikuisia. Opintojen aikana Marko alkoi myös pohtia, olisiko muusikon ammatti sittenkään sitä, mitä hän halusi. Hän toivoi perhettä ja säännöllisiä tuloja. Muusikon ammatissa leipä olisi palasina maailmalla.

Äitini mukaan olen ollut pienestä pitäen empaattinen.

Valmistuttuaan muusikoksi Marko vaihtoikin alaa. Hän lähti ystävän perässä töihin postiin ajamaan pakettiautoa. Kolmen postivuoden ja armeijan jälkeen hän aloitti logistiikkayrityksessä ensin pakettiauton kuljettajana, sitten asiakaspalvelussa ja lopulta ajojärjestelijänä. Työnteon ohessa Marko luki itsensä ylioppilaaksi.

Vaikka logistiikka-alan työ oli Markosta kiinnostavaa ja työkaverit mukavia, ajatus alanvaihdosta kypsyi hiljalleen. Hän haki sosionomian sekä kognitiotieteiden opintoihin, mutta ne eivät tärpänneet. Terveydenhoitajaksi opiskelevalta siskoltaan Marko kuuli hoitajaopinnoista pelkkää hyvää.

– Se toi varmuutta, että miksen minäkin kokeilisi. Nuorempana minulle ei ollut tullut mieleenkään, että hakeutuisin hoitoalalle. Äitini mukaan olen kuitenkin ollut pienestä pitäen empaattinen.

Työkaverit logistiikkayrityksessä olivat hieman ihmeissään, kun Marko kertoi heille irtisanoutuvansa ja lähtevänsä opiskelemaan sairaanhoitajaksi.

– He ihmettelivät, miksi haluan käyttää 3,5 vuotta siihen, että palkkani ei nouse.

Säännöllisen palkkatulon loppuminen ja opintotuilla eläminen ei pelottanut Markoa. Ennen opintojen aloittamista hän paiski töitä niin paljon kuin mahdollista, jotta sai rahaa säästöön. Opintojen aikana hän teki myös satunnaisesti töitä entisessä työpaikassaan.

– Olemme puolisoni kanssa opiskelleet vuorotellen. Kun toinen on opiskellut, toinen on ollut töissä.

Jo ensimmäiset kurssisisällöt Lahden ammattikorkeakoulussa vahvistivat sen, että alanvalinta osui nappiin. Opintojen loppuvaiheessa syntynyt esikoistytär toi lisäpontta opintoihin.

Marko teki kesätöitä muun muassa psykiatrisella osastolla Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Psykiatria oli hänestä mielenkiintoista, mutta alusta asti oli selvää, että hän suuntaa somaattiselle puolelle.

Sairaanhoitajan opinnot Marko sai valmiiksi keväällä. Hän pääsi heti töihin Husin Syöpäkeskukseen syöpäosastolle. Sitä voisi kuvailla Markon unelmien työpaikaksi, sillä työssä on mukana sekä psykiatria että somatiikka.

– Työ on osoittautunut erittäin kiinnostavaksi. Osastolle saapumisen ja kotiutumisen välillä voi olla suurikin palapeli ratkaistavana. Tilanne saattaa olla potilaalle uusi, pelottava ja henkisesti ja psyykkisesti raskas. On suuri kunnia saada olla näin vaikeassa elämänvaiheessa potilaan vierellä tukemassa ja auttamassa.

Tuntuu siltä, että maailma on avoin ja vain taivas on rajana.

Syksyllä Marko aloittaa hoitotieteen opinnot Kuopion yliopistossa. Ainakin ensimmäisenä vuonna opinnot hoituvat pääosin verkossa, joten Marko voi joustavasti suorittaa niitä Helsingistä käsin.

– Haluan ehdottomasti syventää osaamistani hoitotyöstä, onhan minulla vielä 40 vuotta työuraa edessä. Valitsin suuntautumisvaihtiehdoksi hoitotyön johtamisen. Esimiestyöhön sain kipinän opiskeluaikoina, kun toimin opiskelijakunnan puheenjohtajana.

Työsopimus Meilahdessa on alustavasti sovittu syyskuulle asti. Marko toivoo voivansa jatkaa työntekoa opintojen ohessa.

Edellisessä työssään Marko oppi isojen kokonaisuuksien hallintaa ja asioiden järjestelyä sekä tarkkuutta ja säntillisyyttä. Kaikki nämä taidot ovat hyödyllisiä myös sairaanhoitajan työssä

– Ehkä suurin saamani oppi oli rauhallisena pysyminen. Ajojärjestelijän työ saattoi olla hyvinkin hektistä, mutta oli vain tehtävä tyynesti asia kerrallaan. Sain jo sairaanhoitajaopintojen aikana palautetta siitä, että pysyn tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisena ja luotettavana. En säntäile enkä hätäile vaan ratkaisen yhden ongelman kerrallaan.

Nyt Marko kokee elävänsä elämänsä parasta aikaa.

– Tuntuu siltä, että maailma on avoin ja vain taivas on rajana. Olen hyvin onnekas, kun työllistyin heti valmistuttuani ja pääsin työhön, jossa opin koko ajan uutta ja tunnen kehittyväni.

Musiikkikin on edelleen mukana hänen elämässään. Elämäntilanteen takia rumpujen soitto on toistaiseksi jäänyt vähiin, mutta kitaraa Marko näppäilee tyttärelleen.

Teksti Tiina Suomalainen

Lue lisää:

Työttömyys olikin onnenpotku, sanoo ensihoitajaksi opiskeleva puuseppä

Suurkeittiöstä hammashoitolaan: ”Pieleen olisi mennyt, jos olisin helpompaa työtä etsinyt”

Mainos
Mainos