Jenny Belitz-Henriksson on toiminut muun muassa liikunnanohjaajana ja toimittajana. Kuva: Pia Inberg

Tehy-lehden uusi bloggaaja Jenny Belitz-Henriksson: ”Liikkuva työ pitää yllä liekkiä”

Jenny Belitz-Henriksson aloitti tänä syksynä ensihoitajan opinnot.

Oli vuosi 2014, kun helsinkiläinen Jenny Belitz-Henriksson, 44, puki ensimmäisen kerran sanoiksi halunsa opiskella uutta. Siihen mennessä Jenny oli tehnyt uraa kymmenen vuotta toimittajana, tuottajana ja erilaisissa kirjoittamiseen liittyvissä projekteissa.

”Olen aina tykännyt tehdä töitä ja yhdistää erilaista osaamistani. Aloitin työnteon 12-vuotiaana siivoamalla hotellia viikonloppuisin.”

Uutta opinpolkua etsiessään Jenny ehti haaveilla niin poliisin kuin nuoriso-ohjaajan työstä. Nämä haaveet jäivät kuitenkin taka-alalle, kun Jenny osallistui viime keväänä ensihoidon pääsykokeeseen ja sai opiskelupaikan ruotsinkielisestä ammattikorkeakoulu Arcadasta Helsingistä.

Vuosien mittaan Jenny on toiminut myös liikunnanohjaajana. Yrityksensä kautta hän on järjestänyt muun muassa juoksuvalmennusta ja pitänyt luentoja. Omaa hyvinvointiaiheista blogia hän on kirjoittanut kymmenen vuotta. Matkan varrella on kertynyt 14 000 Instagram-seuraajan joukko.

Jenny tunnustaa, että ensihoitajaopintojen taustalla on monelle nelikymppiselle tuttu syy – keski-iän kriisi. Hän haluaa tehdä merkityksellistä työtä.

”Olen auttanut ihmisiä kirjoittamalla ja liikunnan parissa, mutta sote- ja pelastusalan ammattilaiset asettavat itsensä likoon toisten vuoksi välillä todella haastavissa olosuhteissa.”

En ehtinyt valmistautua pääsykokeeseen oikeastaan mitenkään.

Jenny vertaa media-alan ja ensihoidon työolosuhteita, työvaatimuksia ja palkkaa.

”Media-alalla tein siistiä sisätyötä. Vaikka stressiäkin oli, välillä tuntui väärältä, että toisille maksetaan samaan aikaan niin matalaa palkkaa yhteiskunnallisesti merkittävästä työstä.”

Pääsykoe ensihoitajaksi kesti kaksi päivää. Pääsykoekirjoja ei ollut. Ensimmäisen päivän tehtävät koostuivat matematiikasta ja luetun ymmärtämisestä.

”En ehtinyt valmistautua pääsykokeeseen oikeastaan mitenkään, sillä työkiireet veivät keväällä aikani. Jouduin hieraisemaan silmiäni, kun huomasin päässeeni jatkoon.”

Toinen päivä alkoi fyysisillä testeillä. Jennyä jännitti, sillä kuntosalilla treenaaminen oli ollut tauolla koronarajoitusten takia. Normaalin juoksutreenin lisäksi hän oli tehnyt kotijumppaa.

”Siihen nähden kuntokoe meni todella hyvin. Sain kaikesta muusta paitsi puristusvoimasta täydet pisteet.”

Loppupäivän ohjelmaan kuuluivat ryhmähaastattelut. Jennyn ryhmässä oli kolme muuta hakijaa.

”Jälkeenpäin ajattelin, että otinkohan ryhmässä liikaa johtajan roolia, mutta ei siitä näköjään haittaa ollut. Eräs opettaja korosti, että yksi ensihoitajan tärkeimmistä ominaisuuksista on sosiaalisuus – ja sellainenhan minä olen. Olen myös kova puhumaan.”

Sekä toimittajan että ensihoitajan ammateissa pääsee lähelle toista ihmistä.

Puoliso, 11-vuotias tytär ja opiskelupaikkakunnilleen muuttaneet aikuiset tyttäret olivat innoissaan kuultuaan Jennyn opiskelupaikasta. Someseuraajia uutinen ei yllättänyt.

”Päinvastoin. Ihmiset kirjoittivat, että he niin näkevät minut ensihoitajana. Se yllätti.”

Toimittajana Jenny on ollut kiinnostunut eniten tavallisten ihmisten tavallisista jutuista. Sekä toimittajan että ensihoitajan ammateissa pääsee lähelle toista ihmistä.

”Kyse on pitkälti samasta asiasta, sillä ensihoitajan työstäkin vain pieni osa on ihmishenkien pelastamista. Tärkeää on, että kuuntelet ja autat. Toimittajana tekemissäni haastatteluissa on käynyt monesti niin, että haastateltava on avautunut ja halunnut kertoa minulle luottamuksellisia asioita, joita hän ei ole halunnut kuitenkaan juttuun.”

Opinnot alkoivat täydellä teholla elokuun lopulla. Ensimmäinen tentti käsitteli anatomiaa ja fysiologiaa. Nämä asiat ovat Jennylle osittain tuttuja valmentajan ammattitutkinnosta, jota hän on suorittanut Suomen urheiluopistossa. Tästä tutkinnosta hän saa paperit vuodenvaihteessa.

Ensimmäinen opiskeluvuosi kuluu perusasioiden opetteluun. Niiden parissa ollaan myös ensimmäisissä harjoittelupaikoissa. Loppuvuodesta Jenny tutustuu hoitotyöhön vanhuspalveluiden puolella.

”Ei kaikki ensihoidonkaan työ ambulanssissa tapahdu, mutta minua kyllä kiinnostaa liikkuva työ. Se pitää yllä liekkiä.”

Koronarajoitukset ottivat Jennyllä välillä koville.

”Olin alakuloinen ja varsinkin yrittäjän roolissa tunsin itseni yksinäiseksi. Sitten kun sain taas vetää livetreenit valmennettavalle, palasin kotiin ihan eri ihmisenä.”

Ensihoitajaopinnoissa alakulosta ei ole ollut tietoakaan. Jenny janoaa uutta tietoa.

”Aion ottaa koulusta kaiken irti. Vaikka opiskelun ja yrittämisen yhdistämisestä tulee rankkaa, koulutus avaa uusia mahdollisuuksia.”

Jennyllä on selvät tulevaisuuden suunnitelmat. Opiskelun ohella hän aikoo jatkaa työtään yrittäjänä. Sosiaalinen media on hänelle tulevaisuudessakin keskeinen kanava verkostojen luomisessa. Hän seuraa somessa myös ensihoidon työntekijöitä ja kartuttaa tietoa sitäkin kautta.

”Ensihoitajan pitkät työvuorot ja niitä seuraavat vapaat antavat minulle tulevaisuudessa mahdollisuuden yhdistää uutta ja vanhaa työtäni.”

Jennyn ajatuksia voit lukea Matkalla ensihoitajaksi -blogista.