Uusi Käypä hoito -suositus korostaa empaattista kohtaamista keskenmenon hoidossa

Uuden Käypä hoito -suosituksen tavoitteena on yhdenmukaistaa keskenmenon kokeneiden valtakunnallisia tutkimus- ja hoitokäytäntöjä. Suositus korostaa potilaan empaattista kohtaamista, psyykkisen tuen tärkeyttä, riittävää kivun hoitoa sekä jälkitarkastusta neuvolassa.

On tavallista, että keskenmenon jälkeen koetaan surua, masennusta, vihaa tai muita vaikeita tunteita. Toipuminen on yksilöllistä ja voi kestää pitkään.

”Keskenmenon kokenut tulee kohdata empaattisesti ja kunnioittavasti. Hoitosuositus tarjoaa tähän ohjeita: lääketieteellisiä termejä, kuten ’raskausmateriaali’, on hyvä välttää ja antaa lupa tunteille niitä vähättelemättä. Sensitiivisyyden merkitystä ei voi liikaa korostaa,” sanoo Käypä hoito -suositustyöryhmän puheenjohtaja Maarit Niinimäki.

Jo yhden keskenmenon jälkeen neuvolassa tulee järjestää jälkitarkastus, jossa varmistetaan toipuminen, tuen tarve ja tarvittaessa ohjataan jatkotutkimuksiin.

Ensimmäisen keskenmenon jälkeen kartoitetaan elämäntapatekijät, joilla voi olla vaikutusta keskenmenon riskiin. Kahden keskenmenon jälkeen tutkimuksia perusterveydenhuollossa tarkennetaan riskitekijöiden osalta. Kolmen keskenmenon jälkeen käynnistyvät tarkemmat selvitykset erikoissairaanhoidossa.

Rutiininomainen keltarauhashormonihoito alkuraskaudessa ei pienennä keskenmenon riskiä, etenkään oireettomilla naisilla, joilla ei ole ollut aiempia keskenmenoja.

Keskenmenot ovat yleisiä: noin 10–15 prosenttia todetuista raskauksista päättyy keskenmenoon. Useimmiten se tapahtuu ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana.

Keskenmeno tarkoittaa raskauden keskeytymistä ennen 22. raskausviikkoa. Keskenmenon tyypillisiä oireita ovat verinen vuoto ja alavatsakipu. Joissakin tapauksissa keskenmeno voi olla oireeton ja tulla ilmi seulontatutkimuksessa.

Keskenmenoille on useita syitä, mutta suurin osa johtuu alkion kromosomipoikkeavuuksista.

”Noin 50–60 prosenttia johtuu kromosomipoikkeavuuksista, jotka ovat usein niin vakavia, ettei raskaus voi jatkua. Tällöin esimerkiksi keltarauhashormonihoito ei estä keskenmenoa. Onneksi valtaosa kromosomipoikkeavuuksista on yksittäisiä, eikä tilanne yleensä toistu seuraavassa raskaudessa,” Maarit Niinimäki kertoo.

Muita riskitekijöitä ovat ikä, elintavat, tietyt krooniset ja gynekologiset sairaudet sekä infektiot. Keskenmenon todennäköisyys kasvaa iän myötä: yli 40-vuotiaiden raskauksista yli puolet keskeytyy.