Töissä keuhkohoitajana: Vakavasti sairas kaipaa rauhallista kohtaamista

Sairaanhoitaja Helena Isoniemi pystyy olemaan tyyni silloinkin, kun on kiire. Se on tärkeää vaikeista keuhkosairauksista kärsiville.

Kuvateksti
Helena Isoniemeä on perehdytetty hyvin joka yksikössä, mutta hän on myös havainnoinut tarkkaan toisia. Monessa eri paikassa työskentely on tuonut näkemystä siitä, miten monella tavalla työtä voi tehdä. Kuva: Kristiina Kontoniemi

Keski-Suomen keskussairaalassa työskentelevällä keuhkohoitajalla Helena Isoniemellä on rauhallinen aamupäivä. Hän on varannut etukäteen aikaa haastattelua varten.

Kesken toimittajan tapaamisen puhelin soi. Lääkäri soittaa teholta ja pyytää Helenaa aloittamaan potilaalle kaksoispaineventilaattorihoidon saman päivän kuluessa.

Vartin päästä puhelin soi uudestaan. Toinen lääkäri soittaa sisä- ja keuhkotaudeilla olevasta potilaasta, joka tarvitsisi happirikastinta niin ikään tänään.

Tällaiset hetket ovat tyypillisiä. Helena ja kaksi muuta hoitajaa työskentelevät keuhkosairauksien päiväsairaalassa, mutta heitä voidaan tarvita yllättäen myös muualla. Osastotapaamiset on tänäänkin mahdutettava päivään, vaikka yhdeltä Helenalla on oma potilas. Kuvaavaa on sekin, että Helena pysyy rauhallisena, vaikka hänen työpäiväänsä tuli kaksi tehtävää lisää.

– Oman pääni sisällä ei välttämättä ole rauhallista, mutta kiire ei saa välittyä potilaille. Rauhallisuus on pitkälti ammattirooli, Helena sanoo.

Tuskin on potilasta, josta ei olisi mukava rupatella hoitajan kanssa kiireettä, mutta keuhkosairauksien päiväsairaalassa tyyni tunnelma on erityisen tärkeää. Sinne ohjataan vaikeimmista keuhkosairauksista kärsiviä potilaita.

Usein potilas voi joutua paniikinomaiseen tilaan, joka voi johtua keuhkosairaudesta, psyykkisestä tilasta tai molemmista. Helena neuvoo sopivaa hengitysasentoa ja -tapaa, mutta myös oma esimerkki merkitsee.

– Omalla rauhallisuudellani voin rauhoittaa potilasta. Meidän työssämme on lievitettävä myös henkistä hätää.

Se voi olla suurta, sillä useimmat yksikön potilaista ovat iäkkäitä ja elämänsä loppuvaiheessa. He kärsivät esimerkiksi keuhkosyövästä, keuhkoahtaumasta tai keuhkofibroosista. Nuoremmilla hengittämistä vaikeuttavat myös vakavat lihassairaudet, kuten ALS. Helena keskustelee potilaiden kanssa paljon hoitotahdosta ja kuolinhetkeen liittyvistä huolista, kuten tukehtumisesta.

Vaikka potilaat kohtaavat henkistä ja fyysistä kärsimystä, kohtaamiset keuhkosairauksien päiväsairaalassa ovat kuitenkin toiveikkaita.

Helena nauttii siitä, että pystyy omalla osaamisellaan lievittämään potilaiden oireita. Moni saa apua esimerkiksi kotona käytettävästä happirikastimesta. Sen ansiosta potilas jaksaa taas liikkua enemmän, vaikka sitten vain makuuhuoneesta keittiöön.

Pisimmät hoitosuhteet kestävät vuosia.

– Siinä ehtii puhua muustakin kuin sairaudesta ja kuulla monta elämäntarinaa. Minua ihastuttaa vanhuksissa se, miten he ovat säilyttäneet positiivisen asenteen ja hyväksyneet tilanteensa. Niillä mennään, mitä on.

Vaikeaksi Helena kokee sen, jos potilas ei sopeudu laitehoitoon tai jos hänen oloaan ei muista syistä saada lievitettyä. Pienen kehitysvammaisen tyttärensä omaishoitajana Helenaa voi huolestuttaa myös potilaiden läheisten jaksaminen.

– Omaishoitajien kohtalot jäävät välillä pyörimään mielessä. Miten palapeli toimisi niin, etteivät he itse sairastuisi?

Helena on mieleisessä työssä. Hän sai toivomansa siirron keuhkosairauksien päiväsairaalaan vuosi sitten, kun tarvitsi elämäntilanteensa takia päivätyön.

Keuhkohoitaja Helenasta tuli sattumalta. Valmistuessaan sairaanhoitajaksi vuonna 2006 hän suuntautui mielenterveys- ja päihdetyöhön. Jyväskylään muuton jälkeen hän on työskennellyt niin hengityskoneyksikössä kuin sydän-, keuhko- ja ihotautien osastoilla. Helena kiinnostui keuhkosairauksista heti alettuaan työskennellä niiden parissa. Kiinnostus on säilynyt, vaikka hän oli välillä yksiköiden sulkemisten takia muissa töissä.

Potilaiden kohtaamisen lisäksi keuhkohoitajan työn yksi mieluisimmista puolista ovat siinä käytettävät laitteet. Aikanaan hengityskoneyksikössä Helena aloitti laitteisiin tutustumisen aivan alusta, eikä olisi voinut kuvitella nauttivansa niiden käytöstä.

– Enää laitteet eivät pelota. Ne ovat hallittavissa ja tykkään niistä.

Mieleistä on sekin, että työpäivät ovat sopivasti erilaisia. Helenaa tarvitaan päiväsairaalan ja eri osastojen lisäksi kotikäynneillä ja terveyskeskuksen vuodeosastolla. Kotikäynnit syventävät osaamista, sillä niillä näkee, miten ihminen on ymmärtänyt päiväsairaalassa saamansa ohjeet.

– Olen huomannut, ettei yksi päivä riitä opettamaan iäkkäälle ihmiselle jonkin laitteen käyttöä. Vaikka tekninen laite tuntuisi itselle kuinka päivänselvältä, niin ei se potilaalle ole sitä.

Helenaa motivoi vastuullisuus. Keuhkohoitajana on päätettävä yksin esimerkiksi se, milloin on aika konsultoida lääkäriä. Päiväsairaalaan voi tulla potilaita, jotka on ohjattava nopeasti päivystykseen.

Työ vaikeasti sairaiden potilaiden parissa on kirkastanut Helenalle, mitkä asiat ovat elämän loppuvaiheessa tärkeitä. Hän iloitsee, että kotisairaala tuo vaativan erikoissairaanhoidon potilaiden kotiin ja että saattohoitoa kehitetään yhä enemmän myös Keski-Suomessa.

Keuhkosairauksien päiväsairaalalle hän toivoo jatkossakin riittäviä resursseja. Väestön vanhetessa keuhkosairaudet yleistyvät. Sijaisia ei saa, sillä työ vaatii erityisosaamista, kuten laitteiden hallintaa ja lupaa valtimoverinäytteen ottoon.

– Yksikkömme on haavoittuva. Jos hoitaja sairastuu, päivän potilaat saatetaan joutua perumaan.


Lukuisia laitteita

1 Happirikastin poistaa ilmasta typen. Rikastetun hapen hengittäminen auttaa potilasta, jonka veri ei hapetu kunnolla. Potilaalle kiinnitetään happiviikset, lääkäri määrää happivirtauksen tason ja hoitajat säätävät sen. Potilas käyttää laitetta vähintään 16 tuntia vuorokaudessa, jotkut koko ajan. Joidenkin laitteiden kanssa voi liikkua kotona ja kodin ulkopuolella.

2 Kaksoispaineventilaattoria käytetään hengitysvajauksen hoitoon. Laite tukee potilaan omaa hengitystä ja parantaa keuhkotuuletusta. Potilas asettaa suun ja nenän eteen maskin, josta lähtee letku laitteeseen. Laitetta käytetään nukkuessa.

3 Valtimoverinäytevälineillä selvitetään veren happi- ja hiilidioksidipitoisuus. Ne kertovat tärkeää tietoa keuhkojen toimivuudesta. Valtimoverinäyte pitää ottaa juuri oikealla tavalla ja viedä saman tien laboratorioon. Näytteenotossa hoitaja vie pienen neulan potilaan valtimoon. Veri tulee ruiskuun sykäyksittäin, sillä valtimossa on kova paine. Näytteeseen ei saa jäädä yhtään ilmaa.

4 Sentec-laite mittaa korvalehdestä veren hiilidioksidipitoisuuksia ja veren happisaturaatiota. Laitetta käytetään kotikäynneillä ja sairaalassakin, jos valtimoverinäytettä ei saada otettua tai jos tarvitaan pitkäaikaista seurantaa.

 

Mukavin työtehtävä

"Tykkään laitehoidon aloittamisesta, oli kyseessä sitten happirikastimen tai kaksoispaineventilaattorin opastus. On joka kerta sopivalla tavalla vaikeaa osata opastaa asiat selkeästi ja olla ryöpsäyttämättä kaikkea tietoa kerralla. Kun potilas saa hyvän avun, tulee itsellekin hyvä mieli."

Teksti Marika Lehto