Millariikka Rytkönen: Miten näkymätön voi olla liian iso?

Kunpa olisin tiennyt 18-vuotiaana, että paino ei määrittele ihmistä, kirjoittaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

”Minua stressaa jo valmiiksi terkkariksi valmistuminen, sillä yksi lääkäri totesi mulle, että sä tuut kokemaan paljon ennakkoluuloja ja oletuksia ton kokoisena terveydenhoitajana.”

Sain tämän viestin yhdeltä teistä muutama viikko sitten, kun olin kertonut Instagramissa omasta elämästäni omassa kehossani tässä yhteiskunnassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Kerroin, että painoni on tuntunut aina määrittelevän minut muiden silmissä. Ei omissani. Kehoni paino on tuntunut olevan kaikille muille suurempi ongelma kuin minulle.

Painoni oli niin neuvolassa kuin koulussa alituinen tarkkailun kohde. Muistan edelleen, miten ylitseni puhuttiin. Sen, miltä tuntui olla läsnä huoneessa. Näkymättömänä, mutta silti liian isona. Muiden mielestä. Ei minun.

Kolmasluokkalaisena minut laitettiin laihduttamaan. Kun katselen tuon ajan kuvia, näen niissä normaalipainoisen tytön, pienen naisen alun. Mutta tuon kolmannen luokan jälkeen syömiseni ja kehonkuvani ei ollut ennallaan.

Kasvurauhaani ei turvattu ja lopulta kasvoin aikuiseksi, jonka jokainen terveydenhuollon sanelu alkaa sanoilla ”obeesi nainen”. Se on haluttu alleviivata minusta ensimmäisenä, olenpa ollut vastaanotolla sitten olkapääkivun, poskiontelotulehduksen tai vaikka unettomuuden vuoksi. Obeesi 44-vuotias nainen.

Ymmärrän hyvin viestin lähettäneen terveydenhoitajaopiskelijan stressin. Pelot eivät ole aiheettomia.

Vuonna 2019 julkaistun monitieteellisen suomalais-yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan palkka laskee 6,9 prosenttia, kun painoindeksi nousee yhden yksikön. Tulosten mukaan ylipaino laskee palkan lisäksi myös työllistymisen todennäköisyyttä.

Usein huono kohtelu ja syrjintä haittaavat ylipainoisen elämää enemmän kuin terveysongelmat. Tämä kävi ilmi Helsingin Sanomien vuonna 2016 tekemästä laajasta kyselystä, johon vastasi yli 17 000 suomalaista.

Huolta toisen painosta voidaan käyttää tekosyynä häpäisevälle puheelle, fat shamingille. Esteettinen inho voidaan verhota moraaliseen huoleen. Itse sain kokea tämän Twitterissä viime vuonna erään julkkiskokin toimesta.

Twitterissä kiersi kysymys: ”Minkä yhden neuvon antaisit 18-vuotiaalle itsellesi, jos voisit?” Vastasin haluavani kertoa, että paino ei määrittele ihmistä. Halusin kertoa ihmiselle, joka kamppailee kivun ja ruoan ja painon kanssa, että Sinä riität. Sinä kelpaat. Ja Sinä pystyt. Ihan mihin ikinä itse haluat! Julkkiskokki tuli vastaamaan minulle: ”Jopa diabetekseen.”

Kunpa olisin tiennyt 18-vuotiaana, että paino ei määrittele ihmistä. Paino ei koskaan määritellyt sitä, että pääsin niihin kouluihin, joihin halusin. Paino ei ole määritellyt sitä, että minua on rakastettu. Paino ei ole määritellyt sitä, että olen saanut kaksi lasta. Eikä sitä, että minulla on ystäviä. Eikä sitäkään, että olen saanut suuren kunnian edustaa muita ihmisiä erinäisissä luottamustoimissa.

Toivon sinun tunnustelevan sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisena, millaisia ajatuksia kirjoitukseni herättää ja mistä ne kumpuavat.

Ja juuri sinun toivon muistavan, että sinä riität. Sinä kelpaat. Ja sinä pystyt!

Lue lisää:

”Hoida, älä moralisoi” – ylipainosta on turha puhua, jos ei ole aikaa auttaa

Mainos
Mainos