Millariikka Rytkönen: Rankan kutsumuksen kallis hinta

”Työmme itsessään ei ole ongelma. Olosuhteet ovat ne, jotka saavat meidät väsymään. Jopa sairastumaan”, kirjoittaa Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.

Kesän alussa sairaanhoitaja Hanni Harjula julkaisi blogitekstin, jota ei ollut aikonut julkaista lainkaan. ”Viime viikolla myönsin lopulta tarvitsevani apua. Soitin työterveyteen. Istuin alas pitkäaikaisen esimiehen kanssa. Myönsin, etten enää jaksa.”

Luin pysäyttävää ja henkilökohtaista blogipostausta surullisena, mutta ymmärsin kollegaa ja tunnistin tilanteen. ”Kannan sylin täydeltä tavaraa kerralla välttyäkseni useammalta keikalta hoitotarvikevarastoon. Ja ehkä se juuri on tämän tilanteen konkreettisin kuva. Minulla on syli, kädet ja mieli täynnä. Niin täynnä, etten enää näy sen tavarakasan takaa.”

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Samoihin aikoihin kaksi ikäistäni kollegaa kertoivat julkisesti sairastuneensa rintasyöpään. Ikänsä kolmivuorotyötä tehneet kätilöt. Vaikka tiedän hyvin vuorotyön terveysriskit, uutiset järkyttivät, koska ne tulivat lähelle.

Kun puhun julkisuudessa vuorotyötä tekevien palkoista, käytän aina termiä ”haittalisä” – hyvästä syystä. Yötyön haitat terveydelle ja hyvinvoinnille ovat kiistattomat.

Psykiatrian erikoislääkäri Timo Partosen artikkeli Epäsäännöllinen työaika ja vuorotyö Lääkärikirja Duodecimissa (2020) on karua luettavaa. ”Yötyötä sisältävän vuorotyön mahdollisena terveyshaittana välittömän väsymyksen ohella on vähitellen sairastuminen sydän- ja verisuonisairauksiin: sepelvaltimotautiin, verenpainetautiin tai aivohaveriin. Yötyötä sisältävä vuorotyö kasvattaa riskiä paitsi ylipainolle ja tyypin 2 diabetekseen sairastumiselle, myös vähentää hedelmällisyyttä ja lisää riskiä raskauden keskenmenolle. Maailman terveysjärjestön kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) on luokitellut (luokka 2A) vuorokausirytmejä häiritsevän vuorotyön todennäköiseksi karsinogeeniksi. Yötyötä sisältävä vuorotyö lisää ihosyövän, paksu- ja peräsuolisyövän, rintasyövän, eturauhassyövän ja ruoansulatuskanavan syövän riskiä.”

Tampereen yliopistossa on käynnissä Flexlife-niminen tutkimusprojekti, jossa tutkitaan muun muassa päivätyöstä poikkeavien työaikamuotojen vaikutusta perhe-elämään. Yksi alustavista löydöksistä on se, että avioerot ovat vuorotyötä tekevillä yleisempiä kuin muilla palkansaajilla. Työryhmää johtava sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti kertoi (HS 20.5.2018), että ”erityisen todennäköistä eroaminen näyttää olevan niillä vuorotyöntekijöillä, jotka viettävät puolisonsa kanssa niukasti aikaa”.

Monet meistä kokevat ammattinsa maailman parhaaksi. Hinta siitä on melkoinen. Kaarina Davis kirjoitti 2007 kirjan Rankka kutsumus – sairaanhoitajan päiväkirja. Hän sanoi, että ”tämä kirja on kirjoitettu, jotta hoitajat oppisivat pitämään puolensa ja sanomaan ei”.

Minä haastoin sinua kesän alussa viettämään sopivan itsekkään kesän. Onnistuitko? Uskalsitko katsoa, mitä tapahtui, kun jätit työasiat töihin ja poistuit kaikista työpaikan some-ryhmistä? Siivositko vapaa-ajaltasi pois kaiken työhön liittyvän? Oletko oppinut sanomaan ”ei”?

Työmme itsessään ei ole ongelma. Olosuhteet ovat ne, jotka saavat meidät väsymään. Jopa sairastumaan. Milloin päättäjät uskaltavat katsoa kohti teitä, alamme uskomattomia ammattilaisia? Mikä on arvonne ja mitä olemme siitä yhteiskuntana valmiita maksamaan? Mikä on hinta mittaamattoman arvokkaasta työstä? Olisiko meidän syytä kysyä se yhdessä ensi kevään neuvottelukierroksella?

Mainos
Mainos