Millariikka Rytkönen: En minä, mutta muut

Arvotatko ihmisryhmiä esimerkiksi ihonvärin, äidinkielen tai uskonnon perusteella? Mielessäsi ehdit jo vastaamaan: En tietenkään.

Jatketaan ajatusleikkiä. Näet työvuorolistalla uuden nimen. Se vaikuttaa ulkomaalaiselta. Mitä ajattelet? Oletatko hänen taitonsa tai kielitaidon tietynlaiseksi? Mietitkö, sopiiko hän työyhteisöösi kulttuuritaustansa vuoksi?

Työsyrjintä on Suomessa yksiselitteisesti kiellettyä, mutta silti esimerkiksi romanit törmäävät siihen jatkuvasti. Neljä vuotta sitten Diakonia-ammattikorkeakoulu järjesti testin, jossa neljä nimekästä yrittäjää – Tuomas Enbuske, Anne Kukkohovi, Jari Sarasvuo ja Meri-Tuuli Väntsi – lähetti yhteensä 54 työhakemusta oman alansa avoinna oleviin työpaikkoihin. He liittivät hakemuksiin aidot CV:nsä. Oman nimensä tilalle he vaihtoivat romanille tyypillisen nimen. Yksikään hakemus ei johtanut haastatteluun.

Kun Antti Rinne oli muodostanut neljä vuotta sitten hallituksen, hän järjesti seminaarin työmarkkina-asioista Säätytalolla. Siihen osallistui työmarkkinakeskusjärjestöjen, työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjen, toimialaliittojen ja ministeriöiden korkeinta johtoa. Omassa puheenvuorossani nostin esille anonyymin rekrytoinnin ja kerroin esimerkin, johon olin saanut luvan kollegaltani Fadumolta.

Olin työskennellyt Fadumon kanssa vuosia. Hänellä on tismalleen samat tutkinnot kuin minulla. Hän on lähihoitaja, kätilö ja sairaanhoitaja. Lisäksi hän on suorittanut minun laillani ylemmän korkeakoulututkinnon sote-alan johtamisesta ja kehittämisestä. Minusta oli tullut Suomen suurimman sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattijärjestön puheenjohtaja. Samaan aikaan Fadumo ei ollut saanut ainuttakaan haastattelukutsua esihenkilötehtäviin, vaikka alallamme on pulaa osastonhoitajista ja apulaisosastonhoitajista.

Kysyin seminaarissa pääministeri Rinteeltä, miten ihmeessä tämä on mahdollista Suomessa vuonna 2019? Siellä me sitten vakuutimme Säätytalolla kilvan muuttavamme suomalaista yhteiskuntaa. Mutta kuinkas kävikään?

Kysyin viime viikonloppuna Fadumon kuulumisia: mikään ei ollut hänen tilanteessaan muuttunut. Johtopaikat ja muut tärkeät tehtävät, joissa olisi mahdollista vaikuttaa maahanmuuttajataustaisten ihmisten asioihin, täytetään edelleen ihmisillä, joilta puuttuu syrjinnän kokemus. Kuten vaikkapa minulta.

Hyvä suomalainen työelämä. Me pystymme parempaan. Rasismiin ja syrjintään puuttuminen kuuluu meistä ihan jokaiselle.

Hoitajat kertovat työpaikkojen rasismista: ”Herjaa heitetään ja n-sanaakin kuuluu”