Se, että kolmen kollegan puukotusta työvuorossa vähätellään, vaikka hengenvaara oli ilmeinen.
Se, että työnantaja on lopettanut kahvin tarjoamisen tauolla eikä työnantajan piikkiin saa edes maitotilkkaa.
Se, että kesälomat pilkotaan pieniin osiin eikä työvuorojen suunnitteluun pysty enää vaikuttamaan. Ja saman alan eri ammattiryhmän opiskelijat saavat harjoitteluistaan palkkaa, johon myönnetään viisi ja puoli kertaa suurempi korotus kuin varhaiskasvatuksen lastenhoitajille.
Se, että työn epäkohdista kielletään puhumasta ääneen. Ja se, että oman äänen löytyminen ja rohkeus käyttää sitä julkisesti tuomitaan syyksi alamme kriisiytymiseen.
Kun itse valmistuin kätilöksi, vain pari meidän ryhmästämme pääsi kätilön työhön. Työvoimatilanne oli hyvin toisenlainen, samoin resurssit työpaikoilla. Me pinkeät vappupallot olimme täynnä odotusta työstä, jota varten olimme opiskelleet neljä ja puoli vuotta.
Vuodet kuluivat ja osastonhoitajavuosinani aloin huomata, että tulevien kollegoiden mehut oli imetty jo opiskeluvuosina. Koulutusleikkaukset alkoivat näkyä, samoin alamme muuttunut arki.
Nykyään kaikki valmistuvat opiskelijat eivät aio hakea laillistusta Valvirasta, koska eivät aio jäädä alalle. Meidän alamme on rikki. Vappupallot ovat tyhjiä jo ennen työväen juhlaa.
Hallitustunnustelija Petteri Orpo on paljon vartijana. Meidän alamme on mahdollista pelastaa. Mutta kaasua säästelemällä saamme aikaan ainoastaan valmiiksi tyhjiä vappupalloja.
