Ensimmäisen epileptisen kohtauksen jälkeen lääkärissä käynti on aina tarpeen. Yleensä potilas saakin lähetteen neurologille.
– Esimerkiksi juhannuksen jälkeen saamme paljon lähetteitä. Valvominen ja runsas alkoholinkäyttö on huono yhdistelmä, sanoo neurologian erikoislääkäri Salla Lamusuo.
Epilepsiakohtaukset jaetaan kahteen ryhmään: suoraan yleistyviin ja paikallisalkuisiin kohtauksiin.
Suoraan yleistyvässä kohtauksessa sähköisen toiminnan purkaukset lähtevät aivojen keskiosasta ja etenevät koko aivoston yli. Yleisin tämän epilepsiakohtaustyypin kliininen ilmentymä on tajuttomuuskouristuskohtaus. Suoraan yleistyvät epilepsiakohtaukset alkavat yleensä alle 25-vuotiailla.
Paikallisalkuisessa epilepsiassa kohtaukset alkavat vain toisessa aivopuoliskossa. Kohtaukseen voi liittyä ennakkotunne, sen jälkeen tajunnan hämärtyminen, raajan jäykistyminen tai nykiminen tai pään kääntö. Kohtauskuva riippuu siitä, missä kohtaa aivoissa purkauksellinen toiminta tapahtuu.
Epilepsia voi kehittyä esimerkiksi monen vuoden päästä aivovammasta.
Epilepsian ilmeneminen on suurinta varhaislapsuudessa ja yli 60-vuotiailla, jolloin paikallisalkuisen epilepsian ilmaantuvuus lisääntyy huomattavasti. Tämä johtuu siitä, että ikääntyessä aivoverenkiertohäiriöt ja rappeuttavat aivosairaudet lisääntyvät.
Aivojen rakenteellinen muutos aiheuttaa vuosien myötä herkästi myös sähköisen toiminnan häiriintymisen aivosoluissa ja siten epileptisen kohtauksen. Epilepsia voi kehittyä esimerkiksi monen vuoden päästä aivovammasta. Myöhemmällä iällä alkanut epilepsia saadaan tavallisesti kuriin lääkkeillä.
Neurologi tekee epilepsiadiagnoosin erikoissairaanhoidossa. Diagnoosi edellyttää, että potilas on saanut vähintään kaksi epileptistä kohtausta ilman merkittävää altistavaa tekijää ja kohtausten välillä on ollut yli 24 tuntia. Joissain tapauksissa yksittäinen kohtaus riittää, jos tutkimuksissa löytyy heti jokin kohtauksille altistava tekijä.
Suomessa on 56 000 epilepsiadiagnoosin saanutta ihmistä. Miehiä on jonkin verran enemmän kuin naisia.
Diagnoosi etenee silminnäkijän kohtauskuvauksen tarkistamisella. Kohtauskuvaus on erittäin olennainen diagnoosia tehtäessä. Siksi on tärkeää, että esimerkiksi hoitaja kirjaa mahdollisimman tarkasti ylös, mitä kohtauksessa tapahtui: Mitä potilas teki sen aikana ja kuinka kauan kohtaus kesti? Liittyikö siihen pään tai käden nykimisiä? Pystyikö potilas puhumaan kohtauksen aikana? Minkälainen potilas oli kohtauksen jälkeen?
– Raajojen jäykistelyä voi esiintyä hetkellisesti esimerkiksi verenpaineen äkillisestä alentumisesta johtuvan pyörtymisen yhteydessä. Tällaisesta potilas virkoaa nopeasti, kun taas epileptiseen kohtaukseen liittyy usein jälkisekavuus ja väsymys, Lamusuo selventää.
Diagnoosin varmistamiseksi ja epilepsiatyypin selvittämiseksi tehdään aivosähkökäyrä (eeg) ja aivojen kuvantamistutkimus. Paikallisalkuisessa epilepsiassa yleisin oireyhtymä on ohimolohkoepilepsia. Yleistyneiden kohtauksien tavallinen oireyhtymä on nuoruusiän myokloninen epilepsia. Epilepsiaoireyhtymiä on kymmeniä, ja syitä sairauden puhkeamiseen on paljon.
Diagnoosia tehtäessä pyritään myös selvittämään epilepsian syy, mutta joskus sitä ei löydy ensitutkimuksissa.
Epilepsiaa hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä. Tavoitteena on kohtauksettomuus ilman merkittävää lääkityksestä johtuvaa haittaa. Kaikki epilepsian hoitoon tarkoitetut lääkkeet ovat täysin Kela-korvattavia.
Lääkkeet vaikuttavat aivoissa joko kiihdyttäviin tai estäviin välittäjäaineisiin. Noin 65 prosenttia epilepsiadiagnoosin saaneista hyötyy jo ensimmäisestä kokeillusta lääkkeestä. Lääkkeiden yleisiä sivuvaikutuksia ovat väsymys, huimaus ja painon vaihtelu.
Parissa vuodessa tiedetään, hyötyykö potilas lääkkeistä vai ei. Jos lääkkeistä ei ole apua, vaikeahoitoisessa, paikallisalkuisessa epilepsiassa kuuluu arvioida epilepsiakirurgian mahdollisuus. Vaikeahoitoiseen epilepsiaan voidaan käyttää hoitona myös niin sanottua vagushermostimulaatiota.
Epilepsialeikkauksessa poistetaan alue, joka synnyttää kohtaukset.
Kirurgiaa edeltävissä tutkimuksissa pyritään ensin paikantamaan tarkasti kohtauksen lähtökohta. Sen jälkeen poistetaan alue, joka synnyttää kohtaukset. Epilepsialääkitystä jatketaan leikkauksen jälkeen. Erityisesti ohimolohkoepilepsiassa leikkaushoidolla on saatu hyviä pitkäaikaistuloksia.
– Nykyään epilepsian hoito on kokonaisvaltaisesti potilasta huomioivaa eikä pelkästään kohtausten lääkitsemistä. Sairauteen voi liittyä myös muita neurologisia tai psyykkisiä oireita sekä työ-, toiminta- ja sosiaalisen kyvyn alenemista, Lamusuo sanoo.
Diagnoosin saaminen voi olla potilaalle sokki, koska se aiheuttaa vähintään vuoden ajokiellon ja voi johtaa joissain tapauksissa ammatin vaihtamiseen.
Epilepsialiiton kautta potilas voi saada vertaistukea ja päästä sopeutumisvalmennuskursseille.
Epilepsian syitä
- Kallovamman aiheuttama aivovamma
- Synnytyksen aikainen aivovaurio
- Aivoverenkiertohäiriön jälkitila
- Keskushermoston tulehduksen jälkitila
- Aivokasvaimet
- Muut aivosairaudet
- Tuntematon syy
Teksti Maija Joutjärvi
