Toisenlaiset, vieraalta tuntuvat ihmiset voivat herättää piittaamattomuutta, pelkoa tai jopa vihaa. Muukalaisvihasta voi kasvaa yli.
1. Mitä toiseus on, psykiatri ja psykoanalyytikko Eija Salmi?
Ihminen pitää toisenlaisena ihmistä, joka poikkeaa niistä normeista, joita itse edustaa. Erilaisuus ei ole tasavertaista, vaan epäilyttävää. Erilaisella on myös kielteisiä piirteitä, joita ei katsota itsellä olevan. Tavallista on leimata iso ryhmä tai väestönosa erilaiseksi.
Toisenlainen voi olla esimerkiksi mielenterveyspotilas, päihdeongelmainen, työtön, maahanmuuttaja tai turvapaikanhakija.
2. Voiko suhtautuminen toisenlaisiin ihmisiin muuttua?
Kyllä. Yhteiskunnassamme on ollut erilaisia toiseutta edustavia ryhmiä, joihin suhtautuminen on muuttunut ajan myötä myönteisemmäksi. Kun he ovat uskaltaneet tulla esiin, muut ovat huomanneet heidän olevan tavallisia ihmisiä, joihin voi samastua siinä missä läheiseenkin. Hyvä esimerkki on naispappeus. Olemme edenneet niin pitkälle, että meillä on naispiispa.
Tällä hetkellä uusi tuntematon uhka liittyy turvapaikanhakijoiden vyöryyn, joka saa osassa ihmisiä aikaan voimakkaita reaktioita. Kun muutoksia tapahtuu paljon kerralla, ihminen voi kokea, että hänen olemassaolonsa on uhattuna.
Oma heikko taloudellinen tilanne tai tunne, ettei voi vaikuttaa asioihin, voi lisätä omaa turvattomuutta ja ulkopuolelta tulevan uhkan suuruutta. Ulkoa tulevat voidaan nähdä syyllisinä, eräänlaisina syntipukkeina, omaan vaikeaan tilanteeseen, vaikka ongelmia ovat aiheuttaneet muut tekijät.
3. Mistä toiseuden pelko juontuu?
Taustalla on yksilöpsykologisia tekijöitä. Jos lapsi tutustuu maailmaan rauhallisesti ja oppii luottamaan läheisiin ihmisiin, hän saa riittävän perusturvallisuuden tunteen. Hän pystyy suhtautumaan vieraisiin paremminkin uteliaasti kuin pelokkaasti ja varautuneesti.
On täysin luonnollista, että outo pelottaa. Perusluottamus muihin ihmisiin antaa keinoja miettiä omia tunteitaan ja toimintatapojaan. Ihminen alkaa tutustua asioihin eikä antaudu pelkojen vietäväksi.
Ne ja me -ajatteluun vaikuttaa myös, miten kasvuympäristössä suhtaudutaan erilaisuuteen.
4. Miksi toiset vieroksuvat toiseutta enemmän kuin toiset?
Mitä vahvempi luottamus on toisiin ihmisiin, sitä helpompi on nähdä toiset arvokkaina. Myönteinen käsitys itsestä heijastuu myös toisiin ihmisiin myönteisesti.
Sukupuolien välillä on eroja. Karkeasti ottaen naisilla hoivaamisen tarve aktivoituu, kun toinen ihminen on hädässä. Miehet taas kokevat tehtäväkseen puolustaa läheisiään ja asennoituvat uhkaavia tunkeilijoita kohtaan naisia aggressiivisemmin.
Osa ihmisistä voi kokea tv-uutisten välittämät kuvat miljoonista rajoilla odottavista ihmisistä uhkaavina, toisissa ne nostattavat auttamishalua ja myötätuntoa.
5. Miten voisimme vähentää vihamielisyyttä?
Hyvä keino on välittää tietoa tarinoiden kautta, kertoa ihmiskohtaloista, joihin voi eläytyä. Medialla on tässä suuri vastuu ja mahdollisuus.
Kotona lasten kasvuympäristön tulisi olla turvallinen, salliva ja humaani. Jos lapsella on paljon nöyryyttäviä kokemuksia ja hänen itsetuntonsa ei pääse kehittymään terveellä tavalla, hän voi ryhtyä myöhemmin hakemaan hyvitystä kohtelulleen alistamalla ja halventamalla muita.
Lapsia kannattaa rohkaista tutustumaan erilaisiin ja -näköisiin ihmisiin. Kaikkien lapsen ympärillä olevien aikuisten, kuten myös harrastusten ohjaajien, tulee näyttää esimerkkiä, miten jokaista ihmistä tulee kohdella kunnioittavasti. Jos kiusaamista ilmenee, se pitää katkaista.
6. Ketä viha vahingoittaa?
Vihaaminen vahingoittaa molempia osapuolia, sekä tekijää että kohdetta. Viharikokseen syyllistyjä aiheuttaa itselleen seuraamuksia. Vihan kohteena oleva kärsii ja traumatisoituu. Vihapuhe ja vihamieliset teot voivat järkyttää kohteena olevan henkilön lisäksi hänen lähipiirinsä ja laajemman yhteisön turvallisuudentunnetta. Viha estää keskusteluyhteyden syntymisen.
7. Miten toiseuden edustajat kokevat tilanteensa?
Esimerkiksi Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden kokemukset voivat olla hyvin erilaisia. Aika paljon vaikuttaa se, mitä he ovat joutuneet kokemaan kotimaassaan ja matkalla tänne. Moni tuntee olevansa kiitollisuudenvelassa. Toisaalta he joutuvat täällä nöyrään ja joskus nöyryyttäväänkin asemaan. Turvattomuus ja avuttomuuden tunteet ovat tavallisia.
8. Mitä terveysalan ammattilainen voi tehdä?
Jos hän kohtaa ne ja me -ajattelua, sitä pitää kaikin tavoin hälventää. Jatkuva eettinen perushaaste on osata suhtautua kaikkiin avunhakijoihin tasapuolisesti. Terveydenhuollon ammattilaiset voivat olla nyt suhtautumisessa turvapaikanhakijoihin hyvän asenteen lähettiläitä.
Koulutuspsykoanalyytikko Kristina Saraneva Viha ja toiseus -seminaarissa Tampereen lääkäripäivillä 18.3.2016
