Sisälle rakennetuissa trampoliinipuistoissa voi hyppiä ympäri vuoden. Kuva: Pia Hietamies

Lasten ortopedit varoittavat volteista – noudata turvaohjeita trampoliinilla

Vammojen vaara on suuri, jos trampoliinilla pompitaan holtittomasti.

Paljon tapaturmia

Lasten yläraajojen vaikeat murtumat ovat moninkertaistuneet 2000-luvulla. Syynä on trampoliinien yleistyminen kotipihoilla, sanovat lasten ortopedit.
Suurin osa tapaturmista on lieviä nyrjähdyksiä ja venähdyksiä, joista selvitään kotikonstein. Vammoja sattuu yhtä lailla tytöille ja pojille.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Sairaalahoitoon johtaa tavallisesti yläraajan luunmurtuma. Jos hyppelyssä vaurioitunut raaja alkaa turvota, jää virheasentoon tai ei kestä varaamista, lapsi pitää viedä lääkäriin. Päivystykseen täytyy lähteä myös silloin, kun lapsi on lyönyt päänsä ja häntä huimaa ja oksettaa.

Murtumat paranevat lapsilla ja nuorilla yleensä muutaman viikon kipsihoidolla. Murtuman asentoa saatetaan joutua korjaamaan leikkaussalissa nukutuksessa. Korjattu asento voidaan varmistaa esimerkiksi metallipiikeillä, jotka poistetaan, kun luutuminen on edistynyt.

Vakavista trampoliinivammoista voi aiheutua pysyvää haittaa esimerkiksi raajan virheasennon vuoksi. Pahimmillaan trampoliinionnettomuus voi johtaa halvautumiseen tai kuolemaan.

Hyvää liikuntaa

Hallittu hyppely edistää terveyttä. Se kehittää lasten aerobista kuntoa ja lihasvoimaa sekä ketteryyttä, tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Turvallisuusohjeita noudattamalla vammojen riski vähenee huomattavasti.

Yksi kerrallaan

Suurimmat pihatrampoliinit ovat halkaisijaltaan yli 4,5 metriä. Suurella trampoliinilla saa aikaan voimakkaan liikkeen, mikä lisää hyppimisen riskialttiutta.

Suurin osa vammoista sattuu, kun trampoliinilla hyppii useita ihmisiä. Kahden ihmisen hyppiessä kevyemmällä on moninkertainen vammautumisriski painavampaan nähden.

Hyppyjen eritahtisuus johtaa ennen pitkää tilanteeseen, jossa kevyempi hyppijä putoaa ylöspäin pingottuvaa trampoliinia vasten. Trampoliinin liike-energia siirtyy kevyempään hyppijään, ja lopputulos voi olla vakava. Jos 80-kiloinen aikuinen hyppii 25-kiloisen lapsen kanssa, lapseen kohdistuva voima vastaa pudotusta talon katolta kovalle maalle.

Vaarallinen voltti

Oulun yliopistollisen sairaalan ortopedit tutkivat vuonna 2015 kaikki alle 16-vuotiaiden vakavat trampoliinivammat, joita hoidettiin Oysissa. Potilaita oli trampoliinikauden aikana kahdeksan, ja he kaikki olivat 9-15-vuotiaita poikia. Viiteen vammaan liittyi ilmeinen kuolemanvaara ja kolmeen halvautumisen vaara.

Tavallisin oli kaularangan nivelsidevamma. Lisäksi todettiin rintalastan murtumia, lonkkanivelen sijoiltaanmenoja ja hartiapunoksen laaja-alainen vaurio. Yhdellä potilaalla oli nikamien kompressiomurtumia kaularangassa. Viisi vammoista syntyi voltin epäonnistuessa, kaksi lapsen hypätessä trampoliinilta patjalle ja yksi lapsen pudotessa trampoliinilta.

Kaksi onnettomuutta tapahtui sisäleikkipuistossa. Muut sattuivat pihatrampoliineilla.

Kaikki kaularankavammat olisivat jääneet syntymättä, jos olisi noudatettu turvallisuusohjeita. Yhteistä pihatrampoliini­onnettomuuksille oli se, että aikuinen ei ollut valvomassa lasten hyppelyä.

Some villitsee

Lapset kuvaavat temppujaan sosiaalisen median kanaviin. Kilpa näyttävistä tempuista voi saada lapsen ottamaan liian suuria riskejä. Oululaisten ortopedien mielestä volttien ja muiden vaarallisten temppujen tekeminen pitäisikin jättää ohjattuun trampoliinivoimisteluun.

Pihatrampoliineissa vastuu on lasten huoltajilla ja muilla aikuisilla. Koti­trampoliinit ovat leluja, joiden tulee täyttää lelulainsäädännön vaatimukset. Lelulainsäädännön ohella trampoliineja koskee lelujen turvallisuusstandardi.

Sisäpuistossa petrattavaa

Sisällä rakennetuissa trampoliinipuistoissa voi hyppiä ympäri vuoden.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) teki viime vuonna tarkastuskäynnin 11 alan yritykseen, joilla oli toimintaa 25 paikkakunnalla. Valvonnan yhteydessä tuli tietoon parikymmentä onnettomuutta, joista suurin osa oli johtunut epäonnistuneesta voltista. Onnettomuuksissa kaularanka oli murtunut tai päähän oli tullut vamma. Lisäksi oli jalkojen ja käsien murtumia sekä avomurtumia.

Taustoja selvitettäessä tuli ilmi yhteisiä, onnettomuuksille altistavia tekijöitä. Hyppijöitä ei ollut valvottu riittävästi, ja puistoissa oli rakenteellisia puutteita, kuten liian matalia hyppymonttuja. Hyppijät olivat kokemattomia ja yrittivät tehdä taitoihinsa nähden liian vaikeita temppuja. Myös väsymys, näyttämisen halu ja temppujen kuvaaminen johtivat onnettomuuksiin.

Tunnista hyvä puisto

Turvallisuuteen panostavan trampoliinipuiston tunnistaa siitä, että hyppijät saavat opastuksen ja heille kerrotaan säännöt. Hyppyaluetta ja temppuja valvotaan, ja valvojat puuttuvat vaarallisiin hyppyihin ja temppuihin. He opastavat turvallisessa hyppimisessä.

Puisto on suunniteltu niin, että suurimmat ja tehokkaimmat, kilpatason voimistelijoille tarkoitetut trampoliinit sijoitetaan omalle alueelleen ja ne erottuvat selkeästi muista trampoliineista. Hyppymonttu on riittävän syvä ja vaimentava.

 

Käytä oikein pihatrampoliinia

  • Pihatrampoliinissa on suljettu turvaverkko ja kehikon päällä pehmusteet.
  • Alusta on mahdollisimman tasainen. Trampoliinin ympärillä on vapaata tilaa. Alla, sivuilla ja yläpuolella ei ole teräviä tai kovia esteitä, kuten oksia tai seiniä.
  • Trampoliinilla on yksi hyppijä kerrallaan. Hyppijän taskut ovat tyhjät.
  • Hypyt tehdään trampoliinin keskellä, jotta ponnahduksen suunta on ennakoitavissa.
  • Trampoliinilla ei tehdä voltteja tai muita temppuja, joissa voi päätyä niskan varaan.
  • Märkää, likaista tai rikkinäistä trampoliinia ei käytetä.
  • Aikuinen valvoo lasten hyppelyä.
  • Trampoliinia ei käytetä päihtyneenä.

Asiantuntijana lasten ortopedian ja traumatologian dosentti ja lastenkirurgi Juha-Jaakko Sinikumpu, Oys.
Lähteenä myös: Tukes, Terveystalo, Duodecim ja European Journal of Pediatric Surgery.

Julkaistu Tehy-lehdessä 6-7/2018