Lykopeeni saattaa vähentää punajäkälän oireita. Lykopeenia saa tomaatista. Kuva iStock.

Punajäkälän syy on tuntematon

Punajäkälä on melko vaaraton, mutta kutiseva ihosairaus.

Punajäkälä eli lichen ruber planus on kohtalaisen yleinen ihotauti, jonka tyypillisiin oireisiin kuuluvat sinipunaiset, kutiavat iholäiskät sekä mahdollisesti limakalvomuutokset.

Punajäkälän mielipaikkoja ovat ranteet, nilkat ja alaselkä. Ihottuma esiintyy yleensä symmetrisesti vartalolla ja raajoissa eli sitä on molemmin puolin selkärankaa alaselässä ja kummassakin ranteessa ja nilkassa.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Läiskät ovat usein suhteellisen pieniä, läpimitaltaan noin sentin, ja ne ovat ihosta hieman koholla. Ihomuutokset ovat enemmän kulmikkaita kuin pyöreitä, ja isoimpia läiskiä peittää valkoinen juostemainen kuvio. Läiskiin saattaa joskus harvoin ilmestyä rakkuloita.

Usein lääkäri tunnistaa punajäkälän, mutta ihottuman harvinaisissa alamuodoissa voidaan tunnistamiseen tarvita koepalan ottamista. Tavallisen punajäkälän, limakalvojen punajäkälän ja kroonisen, paksukarstaisen punajäkälän lisäksi tunnetaan kahdeksan muutakin alamuotoa, jotka ovat harvinaisia.

Noin puolella punajäkäläpotilaista on myös limakalvomuutoksia. Niitä voi tulla suun ja sukupuolielinten limakalvoille. Suun muutokset sijaitsevat useimmiten poskien limakalvolla vaaleina verkkomaisina kuvioina, jotka limakalvon rikkoutuessa aristavat ja vaikeimmissa taudinmuodoissa vaikeuttavat syömistä. Sukupuolielinten limakalvoilla esiintyy samanlaisia juosteita kuin suussa.

Iholla olevaa punajäkälää pidetään vaarattomana, mutta suun limakalvoilla olevaan punajäkälään liittyy pieni riski, että se voi vuosien kuluessa kehittyä pahanlaatuiseksi, esimerkiksi suusyöväksi.

Rauhallisessa vaiheessa olevaa suun limakalvojen punajäkälää ei välttämättä edes itse huomaa.

– Mausteinen ruoka tai runsaasti vaahtoava hammastahna voi kirvellä suussa. Myös karkea ruoka, kuten näkkileipä, voi ärsyttää. Hammaslääkäri seuraa suun punajäkälän tilannetta ja tarvittaessa otetaan koepala, sanoo ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Liisa Väkevä.

Alapään limakalvoilla esiintyvä punajäkälä voi tuntua kutinana ja kirvelynä. Genitaalien limakalvojen punajäkälä muistuttaa monesti toista ihosairautta, valkojäkälää, niin paljon, ettei niitä aina voi erottaa toisistaan edes mikroskooppitutkimuksessa.

Kymmenesosalla punajäkäläpotilaista on tulehdus myös kynsivalleissa. Se hidastaa kynsien kasvua ja aiheuttaa niihin pitkittäisiä uurteita. Pahimmillaan kynnet voivat tuhoutua kokonaan tai lähes kokonaan pysyvästi.

Tavallinen punajäkälä parantuu tavallisesti itsekseenkin noin kahdessa vuodessa.

Krooninen punajäkälä muodostaa pääasiassa sääriin paksuja, sinipunaisia läiskiä, joita raapimisen seurauksena peittävät usein ruvet. Tyypillinen punajäkälän oire on niin sanottu Köbnerin ilmiö, jossa ihottuma leviää raapimisen vuoksi potilaan ihorikkoihin ja naarmuihin.

Punajäkälän syy on tuntematon. Niinpä sitä ei pysty ennalta ehkäisemään. On epäilty, että ainakin limakalvojen punajäkälä kuuluu autoimmuunitauteihin, joissa elimistö reagoi omia kudoksiaan vastaan. Ihottuma voi puhjeta voimakkaan stressin seurauksena tai stressi voi pahentaa sitä. Punajäkälän näköisen ihottuman voi saada myös lääkkeen, esimerkiksi beetasalpaajien, sivuvaikutuksena. Punajäkälä ei tartu.

Ihottumaa tavataan eniten 20–60-vuotiailla. Se on yleisempi naisilla kuin miehillä. Lapsilla se on harvinainen.

Punajäkälä saadaan yleensä kuriin kortisonivoiteilla, mutta siinä voi kestää kuukausia, jopa vuosia. Ihottuma voi olla pitkään poissa, mutta se voi palata.

Tavallinen punajäkälä parantuu tavallisesti itsekseenkin noin kahdessa vuodessa, mutta limakalvojen punajäkälä ja paksukarstainen punajäkälä ovat kroonisia ja kestävät vuosia, joskus kymmeniä vuosia. Punajäkälään liittyvä kutina on usein melko voimakas, ja se tuo ihmiset vastaanotolle.

Hydrokortisonivoide hillitsee kutinaa jonkin verran ja saattaa nopeuttaa ihottumaläiskien parantumista. Jos punajäkälä leviää laajalle ja häiritsee kutinallaan tai kosmeettisesti, on syytä hakea lääkäriltä tuhdimpi kortikosteroidiresepti. Yleensä ihottumaan tepsii kolmos- tai nelosryhmän kortikosteroidi.

Joskus punajäkälään annetaan valohoitoa (UVB tai PUVA), ja sitkeästi kiusaavaan punajäkälään voidaan määrätä kortikosteroidia myös suun kautta.

Limakalvojen punajäkälä ja krooninen punajäkälä vaativat aina lääkärin hoitoa. Niitä hoidetaan kortikosteroidi- ja takrolimuusi- tai pimekrolimuusivoiteilla ja joskus sisäisillä lääkkeillä. Hyvä suuhygienia eli huolellinen hampaiden, hammasvälien ja kielen pinnan puhdistus on tärkeää, koska se estää limakalvomuutosten tulehtumisen. Muita punajäkälän alamuotoja hoidetaan tapauskohtaisesti.

Limakalvojen punajäkälään ei ole tepsiviä itsehoitokeinoja. On kuitenkin pieniä viitteitä siitä, että antioksidantti lykopeeni vähentäisi suun punajäkälän oireita. Desilitra tomaattimehua päivässä on siihen riittävä määrä, ja sitä pitäisi käyttää ainakin muutama kuukausi.

Terveyskirjasto

Punajäkälä

  • Ihottuma esiintyy usein symmetrisesti ranteissa, nilkoissa ja alaselässä. Iholäiskät ovat sinipunaisia, ja yleensä ne kutiavat.
  • Limakalvojen punajäkälä näkyy juostemaisina muutoksina suun tai sukupuolielinten limakalvoilla.
  • Punajäkälän syy on tuntematon. Se kuulunee autoimmuunisairauksiin. Joskus sen voi laukaista stressi tai jokin lääke.
  • Ihottuma ja limakalvomuutokset saadaan yleensä kuriin kortisonivoiteella. Tavallinen punajäkälä paranee itsestään parissa vuodessa, mutta se voi palata takaisin vuosienkin kuluttua.

Julkaistu Tehy-lehdessä 8/2014

Mainos
Mainos

Kommentit

Käyttäjän Hannele kuva

perheen tilanteesta tullut punajäkälä jo toistuvasti