Tilastollisesti sairastumisriskiä kasvattavat myös hormonitasapainoon liittyvät seikat, kuten kuukautisten varhainen alkaminen ja myöhään alkavat vaihdevuodet. Synnytysten vähäisyys ja korkea ensisynnytysikä sekä pitkään jatkuvat hormonihoidot lisäävät niin ikään riskiä.
Osa rintasyövistä johtuu perinnöllisestä syöpäalttiudesta.
Yötyötä on pidetty yhtenä rintasyövän riskitekijänä. Käsitys vuorotyön ja rintasyövän yhteydestä on perustunut pitkälti eläinkokeisiin, mutta ihmisiä koskevat tutkimustulokset ovat olleet vähäisempiä.
Kattava, yli 1,4 miljoonan naisen monikymmenvuotisiin seurantatietoihin perustuva selvitys ei löytänyt yhteyttä rintasyövän ja yötyön välillä. Suuri osa tutkittavista oli hoitajia, jotka olivat tehneet vuorotyötä vähintään kymmenen vuotta. Tietojen mukaan rintasyöpäriski ei suurene edes yli 30 vuoden vuorotyön jälkeen.
Yhteyttä ei löytynyt senkään jälkeen, kun analyysissa huomioitiin monia rintasyövän riskitekijöitä sekä seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa tuloksiin. Tutkijat kiinnittivät muun muassa huomiota siihen, miten naiset nukkuivat ja miten vuorotyötä ja päivätyötä tekevien elintavat ja terveys eroavat toisistaan. Yötyötä tekevät ovat tilastollisesti ylipainoisempia, tupakoivat enemmän ja käyttävät lääkkeitä saadakseen unta.
Edelleen on silti toisensuuntaistakin tietoa. Tuoreen, vain noin 12 000 naista käsittävän tutkimuksen mukaan yötyöhön liittyy riski, mutta se koskee ainoastaan naisia, joiden kasvain on estrogeenireseptoripositiivinen. Yhteys rajoittuu naisiin, jotka eivät ole vielä vaihdevuosissa.
Tavallisin oire on kyhmy rinnassa. Kyhmy on useimmiten kivuton, mutta se voi myös aiheuttaa kipua tai pistelyä, ihomuutoksia tai nännieritettä.
Valtaosa rintasyövistä todetaan niin, että nainen itse löytää rinnastaan kyhmyn.
Oireeton rintasyöpä voidaan todeta seulontamammografiassa eli rinnan röntgenkuvauksessa. Suomessa kunnat seulovat oireettomia 50-69-vuotiaita naisia kahden vuoden välein. Seulonnan tarkoitus on havaita rintasyöpä varhaisvaiheessa.
Vuonna 2016 seulonnoissa havaittiin 2 000 rintasyöpätapausta. Kaikenikäisten naisten on tärkeä tutkia rintansa säännöllisesti, sillä valtaosa rintasyövistä todetaan niin, että nainen itse löytää rinnastaan kyhmyn. Noin 40 prosenttia rintasyövistä löytyy seulontojen avulla.
Kyhmyn löytäminen käynnistää selvittelyn, jossa lääkäri tunnustelee rinnat ja ohjaa potilaan mammografiaan ja ultraäänitutkimukseen. Rinnasta otetaan tarvittaessa paksuneulanäyte, jonka patologi arvioi. Rinnasta löytyy usein myös hyvänlaatuisia kystia eli nesterakkuloita tai fibroadenoomia eli sidekudoskasvaimia.
Rintasyövät luokitellaan eri tyyppeihin sekä histologisen eli kudosopillisen että biologisen alatyypin mukaan. Tyyppi vaikuttaa sekä annettavaan hoitoon että uusiutumisen riskiin.
Suomessa syövänhoidon tulokset ovat maailmanlaajuisestikin arvioituna huippuluokkaa. Useampi kuin yhdeksän kymmenestä potilaasta on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Rintasyövän ennuste on jatkuvasti parantunut taudin varhaisemman toteamisen sekä hoitomenetelmien kehittymisen myötä.
Levinnyttä rintasyöpää ei pystytä vielä parantamaan. Hoidon tavoite on taudin rajoittaminen ja elinajan pidentäminen.
Rintasyöpää hoidetaan leikkauksella, jolla pyritään poistamaan syöpäkasvain ja mahdolliset etäpesäkkeet kainalosta. Pääsääntöisesti pyritään säästävään leikkaukseen. Säästävän leikkauksen jälkeen annetaan yleensä sädehoitoa, joka vähentää paikallisen uusiutumisen riskiä.
Joissain tilanteissa voidaan joutua poistamaan koko rintarauhaskudos. Silloin kyse on yleensä hyvin nuoresta potilaasta tai potilaasta, jolla on rintasyöpäriskiä lisäävä geenimutaatio.
Rinnanpoistoa suunniteltaessa voidaan arvioida myös korjausleikkausta, jossa poistetun rintakudoksen tilalle rakennetaan uusi rinta potilaan omista kudoksista, implantilla tai näiden yhdistelmällä. Rintarekonstruktio voidaan tehdä joko syöpäleikkauksen yhteydessä tai myöhemmin, kun potilas on toipunut mahdollisista muista hoidoista.
Joskus hoito aloitetaan solunsalpaaja- tai hormonihoidoilla. Tällöin pyritään kutistamaan alun perin kookasta kasvainta ja mahdollistamaan myöhempi leikkaushoito.
Solunsalpaajahoito annetaan yleensä yläraajan laskimosuoneen infuusiona. Vakavin haitta on lisääntynyt tulehdusvaara, joka liittyy hoidon aiheuttamaan tilapäiseen valkosolukatoon. Muita haittoja ovat pahoinvointi, hiustenlähtö, lihas- ja luustokivut, limakalvoärsytys, makuaistin muutos, turvotus ja painonnousu. Vaihdevuodet voivat aikaistua ja hedelmällisyys heikentyä.
Sädehoitoa annetaan leikkauksen jälkeen. Se vähentää rintasyövän paikallisen uusiutumisen riskiä ja kohentaa paranemisennustetta. Sivuvaikutukset ovat lähinnä paikallisia ihon ärsytysoireita, kuten punoitusta, aristusta ja värimuutoksia. Oireet yleensä häviävät yleensä ajan myötä.
Rintasyövän sädehoito ei aiheuta hiusten lähtöä, pahoinvointia tai veriarvomuutoksia. Pitkäaikaisista haitoista kiusallisin on yläraajan turvotustaipumus. Mikäli taudilla on korkea riski uusiutua, lääkäri suosittelee liitännäislääkehoitoa, joka voidaan syöpätyypin mukaan toteuttaa joko solunsalpaajilla tai hormonaalisilla hoidoilla.
Rintasyöpä
- Naisten yleisin syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 5 000 suomalaista.
- Yleistyminen liittyy väestön vanhenemiseen.
- Riskitekijöitä muun muassa alkoholi, tupakka, liikkumattomuus ja ylipaino sekä hormonitasapainoon liittyvät seikat.
- Perinnöllinen alttius mahdollista.
- Hoidetaan leikkauksella sekä säde-, solunsalpaaja- ja hormonihoidoilla.
- Yli yhdeksän kymmenestä rintasyöpäpotilaasta on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta.
Asiantuntijana syöpätautien erikoislääkäri Riikka Huovinen, Tyks
Lähteenä myös: Journal of the National Cancer Institute, Duodecim, Syöpäjärjestöt jaTunne rintasi
Julkaistu Tehy-lehdessä 9/2018
