Johtamisella on keskeinen rooli: oikeudenmukaisuus, joustavuus ja toimiva työyhteisö tukevat työssä pysymistä, kun taas kuormittavat muutokset voivat lisätä eläköitymisaikeita. Lähiesihenkilö on keskeinen: sillä on paljon vaikutusta, millaisen ilmapiirin hän luo työyhteisöön. Onko viestintä ja vuorovaikutus avointa? Onko mahdollista keskustella esimerkiksi iän mahdollisista vaikutuksista työkykyyn?
Ikää ei tulisi nähdä pelkkänä numerona, vaan myöhäisura tulisi nähdä edelleen aktiivisena ja arvokkaana vaiheena. On tärkeää välttää asenteita, joissa eläkeikää lähestyvän ajatellaan olevan jo työuransa loppusuoralla eikä enää esimerkiksi kouluttautumisen tai kehittymisen piirissä.
Tarkastelit myöhäisuria myös yhteiskunnan näkökulmasta. Mitä selvisi?
Vuoden 2017 eläkeuudistus on pidentänyt työuria, mutta hoitajilla se on tarkoittanut paljolti osa-aikaisuutta. Asiaan vaikuttavat muutkin kuin työkykyyn liittyvät seikat. Mielestäni yhteiskunnassa ei oteta riittävästi huomioon omien ja puolison vanhempien hoivavastuuta, joka vaikuttaa monen työuraan.
Sanon saman, minkä väitöstilaisuudessakin: minusta on epäoikeudenmukaista, että naiset – tässä tapauksessa sairaanhoitajat – kantavat osan yhteiskunnan vastuusta hoitaa vanhuksia. He kantavat sen siirtymällä osa-aikatyöhön, jolloin heidän palkkansa pienenee ja sen seurauksena myös eläkekertymä. Tämä tuntuu kohtuuttomalta erityisesti, kun on kyse ammattiryhmästä, jonka palkkatasoa ei lähtökohtaisesti pidetä korkeana.
Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voi hyödyntää käytännössä?
Johtamista ja esihenkilötyötä tulisi kehittää. Haastateltavani muun muassa kertoivat, että hyvinvointialueuudistus on lisännyt hierarkkisuutta sen sijaan, että esimiesportaat olisivat vähentyneet. Sairaanhoitajat kaipaavat myös oikeudenmukaista kohtelua ja joustavia työjärjestelyitä.
He toivat myös esille, että kunkin työntekijän osaaminen tulee tunnistaa. Esihenkilön pitää tuntea alaisensa niin hyvin, että hän osaa kohdentaa myöhäisuravaiheessa kullekin oikeanlaisia tehtäviä. Jos työkyky tai muu seikka edellyttää joustavuutta työaikoihin, sen pitäisi olla mahdollista. Sairaanhoitajat kaipaavat avointa keskustelua työkyvystä ja kuormituksesta.
Miksi kiinnostuit tutkimaan juuri tätä aihetta?
Aihe on tärkeä ja ajankohtainen. Väestömme ikääntyy samalla, kun suuri määrä sairaanhoitajia lähestyy eläkeikää: miten turvata sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön riittävyys? Hoitoon pääsy on vaikeutunut, ja hyvinvointialueet tasapainottavat talouttaan ja irtisanovat työntekijöitä. Löytyykö meiltä edelleen osaavaa hoitohenkilökuntaa muutaman vuoden päästä?
Hoitotyö on myös sillä tavalla mielenkiintoinen ala, että siinä yhdistyy monta keskeistä ilmiötä: työn merkityksellisyys, työn kuormittavuus, talous, väestön ikääntyminen ja kasvavat hoitovastuut.
Haluan myös ymmärtää paremmin, mikä saa toiset jatkamaan työssä pitkään ja mikä puolestaan saa toiset harkitsemaan eläkkeelle siirtymistä heti, kun se on mahdollista.
Minua kiinnostaa, miten työelämää voisi kehittää ja rakentaa sellaiseksi, että se tukisi mielekkäitä, kestäviä myöhäisuria.
Kauppatieteiden tohtori Sirpa Koponen toimii koulutuspäällikkönä Jyväskylän yliopistossa Kauppakorkeakoulun Avance-johtamiskoulutuksessa. Hänen väitöskirjansa voit lukea täältä.
