Avin tarkastaja näkee sote-alan arjen: Työvuorot elävät aina ja siihen on varauduttava

Hoitajana työskennellyt työsuojelutarkastaja Johanna Pulkkinen tuntee terveydenhuollon kipupisteet.

Kuvateksti
Johanna Pulkkinen on erityisen kiinnostunut väkivallan uhan hallinnasta sote-alalla. Hän tekee aiheesta työnsä ohessa väitöskirjaa. Kuva: Pasi Leino

Hoitajana Johanna Pulkkinen saattoi vain suositella jotakin työtapaa, mutta työsuojelutarkastajana hän voi määrätä. Tarvittaessa hän voi jopa keskeyttää työnteon, jos olosuhteet uhkaavat työntekijän henkeä tai terveyttä.

Pulkkinen työskentelee Lounais-Suomen aluehallintovirastossa (avi). Koulutukseltaan hän on sairaanhoitaja, työ­terveyshoitaja ja terveystieteiden maisteri.

Miltä sote-ala näyttää tarkastajan ­silmin? Tässä kuusi havaintoa.

1. Listat elävät, ja siihen pitää varautua

Tehyn työtaistelutoimet osoittivat viime talvena, etteivät työvuorolistat toteudu ikinä sellaisenaan – aina tulee sairastumisia ja niille kaivataan paikkaajia. Jos hoitajat eivät veny, töille ei riitä tekijöitä. Töitä painetaan siis liian vähillä resursseilla. Terveydenhuolto ei voi pyöriä hoitajien joustamisen varassa!

Tarkastaja näkee myös toisenlaista kuormitusta: Resurssit ovat tilastollisesti kunnossa, mutta työntekijät kokevat, etteivät pysty hoitamaan potilaita etiikkansa mukaisesti, tarpeeksi hyvin. Tämä liittyy työn organisointiin ja johtamiseen.

– Jokin klikkaa, kun työntekijät kokevat niin. Työnantajan tehtävä on määritellä, mikä on riittävän hyvää hoitoa ja miten se toteutetaan.

Sotea on tehty kauan. Se on vaikuttanut alan resursointiin ja näkyy kuormituksen kasvamisena. Avi ei puutu suoraan mitoituksiin, mutta se valvoo, ettei yksittäinen työntekijä kuormitu liikaa.

2. Hälyttimet kansliasta taskuun

Väkivaltaisesti käyttäytyvät muistisairaat ovat haaste terveyskeskusten vuodeosastoilla ja päivystyksissä. Palvelutaloissa vanhukset ovat tutussa paikassa, heidät tunnetaan ja tilanteisiin osataan varautua paremmin. Eräässä kunnassa mietittiin ratkaisua väkivallan varalle luovasti, ja koko hoitopolku uusittiin. Nykyään vanhukset hoidetaan omassa yksikössä aina kuin mahdollista. Heitä ei lähdetä viemään vieraaseen paikkaan, missä hämmennys voi purkautua aggressiivisuutena.

– Työturvallisuuslain edessä ei ole puolustus, että väkivallan tekijällä on aivovamma tai hän sairastaa dementiaa. Työnantajan vastuu on selvittää, millaisia uhkia on ja miten ne estetään. Toimintaohjeen pitää olla konkreettinen. Ohjeet jäävät usein liian yleiselle tasolle. Ohjeista pitää selvitä, mitä iltahoitaja tekee ja kenelle ilmoittaa, jos asukas käy kiinni, Pulkkinen sanoo.

Tavallisia keinoja on miettiä työtilojen järjestys uusiksi, kehittää hälytysmenetelmiä ja kouluttaa hoitajia siinä, miten otteista irrottaudutaan.

– Yllättävän usein näkee, että hälyttimet on, mutta ne ovat kansliassa latautumassa, vaikka niiden pitäisi kulkea aina mukana. Vaikka olen saanut toimintaohjeet väkivallan varalle paperilla, saatan soittaa osastolle ja kysyä, ovatko ohjeet oikeasti käytössä. Pelkkä paperi ei riitä.

Uhkatilanteiden kuormittavuus ei riipu pelkästään niiden määrästä. ­Tilanteet voivat stressata paljon, jos niihin ei ole osaamista ja niitä tapahtuu harvoin.

Pulkkisen toimenkuvaan kuuluu vakavien tapaturmien tutkiminen. Niiden joukossa oli hiljan tapaus, jossa varhaiskasvatuksen työntekijä sai lapsen väkivallanteon vuoksi leikkausta vaatineen vamman.

– Joskus riskit on mietittävä potilas- tai asukaskohtaisesti, juteltava omaisten kanssa ja etsittävä ratkaisua. Esimerkiksi erityislapsi voi hermostua, kun tapaa uusia ihmisiä. Mitä asialle voi tehdä? Onko hoitopaikka hänelle ylipäänsä oikea?

3. Työnantaja, tunne vastuusi

Kun teollisuudessa tapahtuu työtapaturma, tarkastajan vastaanottaa ylin johto ja alkaa pohdinta, kenen vastuulla tapahtunut oli. Terveydenhuollossa ei sen sijaan aina ymmärretä esimiesten vastuuta, vaikka kyseessä voi olla jopa työturvallisuusrikos.

– Terveydenhuollossa ajatellaan helposti, että aina näitä tapahtuu, eikä pyritä nollatapaturmaan.

Esimiehen vastuu on valvoa, että esimerkiksi siirtoapuvälineitä käytetään.

– Joskus esimies sanoo, että työn­tekijät eivät vain suostu kääntämään pöytiään toisin päin, vaikka niin pääsisi pakenemaan uhkaajaa paremmin. Jos jotain tapahtuu, vastuu on silti työnantajalla.

Joskus tarkastajalle jää tunne, ettei kaikki ole työpaikalla kunnossa, mutta hän ei saa kiinni, mikä klikkaa.

– Joskus sanon epäilykseni ääneen. Jos asiaan ei tule selvyyttä, kuulen työpaikasta usein myöhemmin.

Tarkastuksella työntekijöitä edustaa työsuojeluvaltuutettu.

– Hänen on oltava hereillä, jos työnantaja väittää kaiken olevan kunnossa ja näin ei oikeasti ole.

Työntekijöiden aloitteesta tehtävää valvontaa on käynnissä koko ajan. ­Sisäilmaongelmat ja liiallinen kuormitus ovat yleisiä tätä kautta tulevia tapauksia.

Työntekijän oikeus on saada nähtäväksi tarkastuksesta tehty tarkastuskertomus. Se on julkinen asiakirja, jonka voi pyytää avin kirjaamosta. Ensisijaisesti se toki kuuluu saada nähtäväksi työnantajalta tai työsuojeluvaltuutetulta.

Tarkastuksista sovitaan yleensä etukäteen. Joskus sitä kritisoidaan: onko työpaikka ehditty laittaa ojennukseen ennen tarkastajan tuloa?

– Aika sovitaan, jotta johto on paikalla ja paperit etsittynä. Joskus näkee sitä, että riskien arviointi on tehty edellisenä päivänä, mutta pääasia on, että se on tehty. Jälkivalvontaa teen joskus yllättäen.

4. Hammashoitaja, valitse oikeanlaiset suojalasit

Suun terveydenhuollossa käytetään vahvoja kemikaaleja, kuten liimoja ja akrylaatteja. Altisteet täytyy tuntea, jotta työntekijät osaavat käyttää oikeanlaisia suojalaseja ja -käsineitä. Myös riittävästä ilmanvaihdosta pitää huolehtia.

– Markkinoille on tullut luupillisia työlaseja, jotka eivät täytä suojalasivaatimuksia, koska niissä ei ole sivusuojia. Sivusuojat ovat tärkeät. Ne suojaavat roiskeilta, joista voi seurata vakavakin silmävamma.

Aineet vaihtuvat ja muuttuvat. Omia työtapoja on aika ajoin tarkasteltava.

5. Esimies, älä hyssyttele epäasiallista käytöstä

Epäasiallista käytöstä ei pidä koskaan hyssytellä. Esimiehen vastuu on ­selvittää tilanne. Hyvät ohjeet puut­tumiseen löytyvät esimerkiksi Työ­terveyslaitoksen sivuilta. Vastuuttomaan työkäytökseen pitää puuttua matalalla kynnyksellä, ettei asia pääse paisumaan.

Nuoret lääkärit nostivat hiljan puheeksi epäasiallisen kohtelun, jota he saavat osakseen vanhemmilta kollegoilta.

– On eri asia olla temperamenttinen kuin moukkamaisesti käyttäytyvä. Ei voi olla, että jotkut saavat käyttäytyä työpaikalla miten tahansa.

Avi ei tule työpaikalle selvittämään riitoja tai etsimään syyllisiä, mutta se valvoo, että työnantaja on ryhtynyt riittäviin toimiin epäasiallisen käytöksen kitkemiseksi.

6. Terveelliset tilat tai ovet säppiin

Sisäilmaongelmat työllistävät aluehallintovirastoja valtavasti. Pitkiä prosesseja kehkeytyy, jos ongelman aiheuttajaa ei tutkita ja korjata kunnolla. Syynä siihen on yleensä raha.

Sisäilmaongelmissa voi olla kyse paljon muustakin kuin homeesta – esimerkiksi ilmastoinnin säädöt voivat olla pielessä.

Jos työnantaja ei tartu ongelmaan, avi voi velvoittaa korjaamaan asian uhkasakon voimin. Äärimmäinen ­vaihtoehto on keskeyttää työnteko. Yleensä asian korjaamista on silloin vetkutettu.

– Koen, että valvontalaki antaa meille kohtuullisen hyvät välineet puuttua ­epäkohtiin, jos niitä vain käytetään.

Suosittelemme sinulle

Tehy
Julkaisupäivämäärä
16.3.2021
Tehy
Julkaisupäivämäärä
18.3.2021