Digitekniikka latistaa tunteita kuten mielialalääkkeet, sanoo professori

Jatkuva viriketulva tappaa luovuuden. Anna lapsellesikin mahdollisuus ikävystyttäviin hetkiin, kehottaa professori Juha T. Hakala.

Milloin sinulla oli viimeksi tylsää? Mitä teit silloin? Kaivoitko älypuhelimesi esiin ja aloit tutkia uusia viestejä, sosiaalista mediaa tai viime hetken uutisia? Vai pelasitko muutaman kierroksen suosikkipeliäsi, etsit katsottavaksesi kiinnostavan sarjan tai sorvasit mielipiteesi maailmalle?

– Digitaalinen teknologia on alkanut ohjata elämäämme etenkin viimeisen viiden vuoden aikana. Yhä useamman vapaa-aika täyttyy näppäilystä ja vierittelystä. Työn luonteelle emme voi mitään, mutta vapaahetkien viettämiselle paljonkin, sanoo Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala.

Hän vertaa mobiiliteknologiaa mielialalääkkeisiin. Niiden käyttäjät ovat kuvanneet lääkkeiden latistavan niin iloisia kuin surullisia tunteita. Samalla tavalla ihminen voi napata hetkellisesti tylsistyessään puhelimen käteensä ja katsoa, löytyisikö sieltä jotakin kivaa. Kun kivaa löytyy aina ja rajattomasti, mikään kiva ei lopulta tunnu enää kovin kummoiselta.

Mainos alkaa
Mainos päättyy

– Emme kestä ikävystymisen hetkiä. Onko niin, ettei nykyihminen halua tai osaa olla yksin ikävien ajatustensa kanssa? Kun tunnemme entistä vähemmän tylsyyttä, myös ikävystymisen syvempi merkitys eli ikkuna sisimpäämme jää kokematta.

Ikävystyminen koetaan epämiellyttäväksi tunteeksi, josta ihminen pyrkii luonnollisesti eroon. Kautta aikojen ihmiset ovat ikävystyneet ja yrittäneet keksiä, miten lievittää tylsyyden kokemuksia. Entisaikaan ikävystyminen oli kuitenkin harvojen ylellisyyttä. Aineellisen hyvinvoinnin ja vapaa-ajan lisääntyessä siitä on tullut länsimaissa jokaisen aika ajoin kohtaama tunne.

– Oleellista on, miten suhtaudumme tähän tunteeseen ja mitä se saa meissä aikaan. Miten ratkaisemme oman ikävystymisemme.

Keinot voivat olla vahingollisia sekä ihmiselle itselleen että muille. Digitaalisen teknologian ylenmääräisen käytön lisäksi tylsyyttä lääkitään päihdekokeiluilla, ylensyönnillä, väkivallan teoilla ja monenlaisilla addiktioilla.

Monenlaiset keksinnöt ja syvät ahaa-elämykset ovat saaneet alkunsa tylsistä hetkistä.

Kun tylsyyteen ei löydy pakotietä, se voi johtaa apatiamaiseen ikävystymiseen, jopa orastavaan masennukseen.

Ikävystymisellä on ihmisille paljon hyvääkin annettavaa. Monenlaiset keksinnöt, kirjalliset ja taiteelliset huipputuotokset sekä ajattelijoiden syvät ahaa-elämykset ovat saaneet alkunsa tylsistä hetkistä. Ei tarvitse olla edes huipputekijä – jokainen voi löytää ikävystymisen kautta omia oivalluksiaan.

Aivotutkijat puhuvat nykyään levon ja rentoutumisen tärkeydestä. Se on sukua ikävystymiselle. Ihminen ei kestä ehjänä valtavan sirpaleisen tietotulvan ja hektisen elämän pyörteissä, ellei hän muista levon ja hiljaisuuden merkitystä.

Monissa tutkimuksissa on havaittu, että tylsyys on hyvä alusta luovuudelle. Eräässä tutkimuksessa koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä sai katsella mielenkiintoista elokuvaa, toinen taas kopioi merkityksettömiä tietoja puhelinluettelosta puolen tunnin ajan. Tämän jälkeen ryhmien tuli miettiä uusia käyttötapoja muovisille kahvimukeille, tiskiräteille ja pyykkipojille. Yllätys, yllätys: puhelinluetteloryhmä kunnostautui luovissa ratkaisuissa huomattavasti paremmin kuin elokuvaryhmä.

– Tärkeää olisi oppia tunnistamaan itsessään ikävystymisen merkit ja kanavoimaan tunne hyödylliseen tekemiseen.

Mitä vastaat, jos lapsesi marisee, ettei hänellä ole mitään tekemistä? Hakala sanoo, että vanhemmat ohjelmoivat lapsiaan usein liikaa.

– Ajatellaan, että olen huono vanhempi, jos en järjestä lapselleni kaikenlaista puuhaa, jottei hän vaan ikävystyisi. Päinvastoin suosittelen, että annat hänen välillä keksiä itse tekemisensä. Samalla annat hyvät eväät tulevaa elämää varten: lapsi oppii pienestä pitäen käsittelemään tylsistymisen tunnetta. Tylsyydestä kumpuavassa kekseliäisyydessä voi piillä luovuuden itu.

Kasvatustieteilijänä ja opettajien kouluttajana Hakala on seurannut huolestuneena koululaitoksen digiloikkaa. Hän on saanut kokeneilta opettajilta viestejä, että alakoululaiset eivät jaksa enää keskittyä opetettavaan asiaan 15 minuuttia kauempaa. Lasten huomio pitää varastaa erilaisilla kikoilla. Myös käytöshäiriöt ovat lisääntyneet.

– Samanlainen suunta on nähtävissä eri kouluasteilla päiväkodista alkaen. Miten mahtaa käydä Suomelle hyvän lukutaidon ja matematiikan osaamisen mallimaana? Totta kai teknologian hyödyt on tunnustettava, mutta digitaaliteknogian liiallisessa ihannoinnissa piilee omat vaaransa, joita olisi myös pohdittava.

Anna lapsen välillä keksiä itse tekemisensä.

Sama piirre näkyy myös aikuisten maailmassa. Yhä harvemmalla on sinnikkyyttä keskittyä lukemaan pitkiä aikoja kirjaa tai muuta tekstiä.

– Tuleeko aivoistamme sirpaletiedon läpivirtauspaikka? Tyydymmekö ennen pitkää iltapäivälehtimäiseen lööppitason tietoon: tiedämme monesta asiasta jotakin, mutta emme mistään syvällisemmin.

Huolta on kannettu myös digitaaliseen teknologian koukuttavuudesta. Vaikka ihminen päättäisi tehdä muuta, sosiaalinen media ja digitaalinen viihde vievät mukanaan.

Kuvaavaa on, että digitaalisen teknologian suuret nimet, kuten Bill Gates ja edesmennyt Steve Jobs ovat rajoittaneet omilta lapsiltaan digimaailmassa vietettyä aikaa.

Työterveyslaitos ja Utrechtin yliopisto tekivät muutama vuosi sitten tutkimuksen työssä tylsistymisestä. Sen mukaan jonkinlaista tylsistymistä tapahtui lähes jokaisessa ammatissa ja kaikilla vaativuustasoilla. Vähiten tylsistymistä tunnettiin terveys- ja opetusalalla.

Tutkimuksessa työssä tylsistyminen oli yhteydessä stressioireisiin. Kokemukset lisäsivät myös työn kuormittavuutta.

Miehet raportoivat naisia enemmän tylsistymisen kokemuksia. Erityisen usein ikävystymistä tunsivat alle 36-vuotiaat työntekijät.

Onko siis niin, että nuori sukupolvi ei kestä tylsistymistä samaan tapaan kuin vanhemmat ikäpolvet, vaikka työn luonne olisi täsmälleen sama? Joissakin selvityksissä on havaittu, että tylsyyden kokemus ei johdu niinkään työn luonteesta vaan pinnan pituudesta, kyvystä sietää tylsyyttä.

Vähiten tylsistymistä tunnettiin terveys- ja opetusalalla.

Juha T. Hakala sanoo, että työssä voidaan tylsistyä huonolla tavalla ja liikaa. Tapahtumaton ja monotoninen työ voi johtaa tarkkaavaisuuden herpaantumiseen ja onnettomuuksiin. Silloin on järkevää sallia työnteon lomaan herätteitä, jotka eivät liity itse työhön, mutta pitävät ihmisen tarkkaavaisena.

– Työssä pitäisi olla monenlaista aikaa: niin reippaan tekemisen hetkiä kuin suvantovaiheita. Liiallisen tylsistymisen toisena ääripäänä on liian hektinen työ, jossa kaikki levon, rentoutumisen ja tylsyyden tunteet on napsittu pois. Ja jos ikävystymisen hetkiä tulee työpäivän jälkeen, ihminen itse poistaa ne.

Hakala kehottaa kunnioittamaan tylsyyden tunnetta.

– Miksi meillä olisi tällainen tunne, ellei sillä olisi jokin tehtävä? Se ei ole turha tunne. Tarvitsemme hidasta aikaa ja mielen rauhoittumista. Saamme niiden kautta voimaa ja tarmoa työarkeen.

Juha T. Hakala: Tylsyyden ylistys, Alma Talent 2018.

 

Oletko digikoukussa? Toimi näin

  • Mieti, miten digitaaliset laitteet ovat muuttaneet elämääsi. Miten ne ovat vaikuttaneet mielialaasi, ajankäyttöösi tai muuhun tekemiseesi? Onko omaehtoinen tekeminen vähentynyt? Pystytkö olemaan hiljaa itsesi kanssa? Oletko aikaisempaa ärtyneempi tai valtaako mielesi kateellisuus, kauna tai tarkoituksettomuus? Tiedosta muutokset.
  • Kokeile digipaastoa. Aloita aluksi vaikka yhdestä tunnista, sitten kahdesta ja lopulta viikonlopusta. Luo itsellesi säännöt, paljonko annat aikaasi sosiaalisessa mediassa tai muissa digitaalisissa viestimissä oleiluun.
  • Puhu lastesi kanssa älypuhelimen ja muiden laitteiden käytöstä. Laatikaa yhdessä säännöt niiden käytölle. Alle kolmevuotiaat eivät tarvitse niitä lainkaan. Ohjaa lastasi muunlaiseen tekemiseen, mutta älä ohjelmoi häntä liikaa. Anna hänen itse keksiä omaa tekemistä.
  • Opettele rentoutumaan ja pitämään hetkiä, jolloin et tee mitään. Ylenmääräinen tehokkuustavoittelu niin töissä kuin vapaa-aikana johtaa harvoin toivottuun tulokseen.

Teksti Merja Perttula, kuvitus Pia Holm