Oikeassa oleminen sokaisee meidät. Viisas ihminen ymmärtää, että oma näkökulma on vain yksi monista, miettii viisaustutkija, dosentti Eeva Kallio.
1. Mitä viisaudella tarkoitetaan?
Viisaus on oleellinen hyve useissa maailman uskonnoissa. Viisas ihminen on tavoiteltava päämäärä, ideaali-ihmisen malli, myös suurissa filosofioissa.
Viimeisten 30 vuoden aikana viisautta on alettu tutkia tieteellisesti. Sitä pidetään erityislaatuisena ajattelun, tunteen ja toiminnan tapana, joka tähtää yleiseen hyvään.
Ajattelun alueella se tarkoittaa nöyrää suhtautumista omiin tietoihin ja ymmärrystä, että oma näkökulma on vain yksi monista. Tunnetasolla siihen liittyy myötätunto toisten kärsimystä kohtaan. Viisauden tulee ilmetä myös teoissa. Ihminen ylittää oman itsekkyytensä ja toimii eettisesti muiden hyväksi.
2. Mikä ei ole viisautta?
Oman edun tavoittelu. Omiin ajatuksiin juuttuminen ja niiden halveksiminen, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin itse. Myötätunnon puute.
Älykkyys ei ole sinänsä viisautta, mutta keskivertoälykkyys ja riittävä tiedollinen taso pitää omata, jotta viisautta voi esiintyä.
3. Missä on viisauden ydin? Miten se syntyy?
Viisaustutkimuksen alkuaikoina katsottiin, että persoonallisuus on määräävä tekijä: kun ihminen on viisas, hän on sitä kaiken aikaa. Nyttemmin vahvoilla on käsitys, että viisaus on paremminkin tilannekohtaista. Esimerkiksi viisaita päätöksiä työelämässä tekevät eivät ole aina viisaita. He voivat saada yksityiselämänsä sekaisin ja toimia epäeettisesti.
Kokemustieto kehittää viisautta. Tätä hiljaista alitajuntaan kerrostunutta tietoa on vaikea sanallistaa. Se voi ilmetä syvällisenä asiantuntijuutena ja intuitiivisena tietämisenä, miten asiat kannattaa tehdä.
Iän myötä lisääntyvää kokemusviisautta arvostetaan liian vähän. Kunpa joku keksisi innovaation, miten saada eri alojen hiljainen tieto esiin.
4. Lisääntyykö viisaus aina iän myötä?
Tutkimusten mukaan ikääntyvät ovat nuoria viisaampia sosiaalisessa toiminnassa. Ei kuitenkaan ole todistettu, että mitä vanhempi ihminen on, sitä viisaampi hän on. Elämän loppumetreillä tiedolliset toiminnot yleensä myös heikkenevät.
Jotkut parikymppiset voivat olla viisaita. Miksi näin on, ei tiedetä. Ehkä heidän elämänsä on ollut niin monimutkaista, että heille on kertynyt laaja kokemusvarasto.
5. Mihin viisautta tarvitaan?
Monet asiat, kuten luonnon saastuminen ja ilmasto-ongelmat, ovat globaaleja ongelmia. Ihmiset ja valtiot ovat toisistaan riippuvaisia. Tarvitaan viisaita päätöksiä, jotta ei tulisi suurta tuhoa. Viisaustutkimus on lisääntynyt juuri halusta kehittää uusia tapoja ratkaista ongelmia.
Elämme aikaa, jolloin kaikki pitäisi tehdä valtavan nopeasti ja omaksua uutta tietoa. Viisastuminen voi kuitenkin vaatia kärsivällisyyttä ja harhapolkujakin.
6. Millaisia ovat viisaat ihmiset?
Kun ihmisiltä on kysytty, keitä he pitävät viisaina ihmisinä, julkisuuden henkilöistä on noussut esiin esimerkiksi Nelson Mandela ja Äiti Teresa.
Tutkittaessa tavallisten ihmisten toimintatapoja on huomattu, että viisaat ottavat ryhmätilanteissa huomioon muiden näkökulmia. He pystyvät kuuntelemaan muita ja tavoittelemaan eettistä, eri osapuolia tyydyttävää ratkaisua vaikeissakin sosiaalisissa konflikteissa. Heillä on vinkkelin muuttamisen taito. Kun olosuhteet tai asiat muuttuvat, he ovat valmiita muuttamaan kantaansa. Heidän ajatteluaan leimaa joustavuus ja avoimuus.
Viisaustutkimuksessa on huomattu, että ihminen voi ymmärtää viisaasti toisten asioita, mutta on usein sokea itselleen. Tämän vuoksi esimerkiksi työnohjaaja kykenee näkemään ulkopuolisena, miten asiat voidaan ratkaista, vaikka konfliktin osapuolet eivät siihen pysty.
7. Nykyään puhutaan kuplissa elävistä ihmistä, jotka tyrmäävät eri mieltä olevat ja seurustelevat vain samanmielisten kanssa. Miksi toisten näkemysten kuuntelu on niin vaikeaa?
Ihmiset kiinnittyvät voimakkaasti tunteisiinsa ja arvoihinsa. Viisaampaa olisi tutustua toisten näkemyksiin rauhassa. Mindfulnessin periaatteita voi siirtää sosiaaliseen elämään: entä jos hyväksyisit raivoisasti heräävät tunteesi, antaisit niiden olla ja sallisit toiselle oikeuden mielipiteisiinsä. Tietenkään kenenkään vahingoittamista ei pidä silti hyväksyä.
8. Miten viisautta voi tutkia ja oppia?
Viisautta on tutkittu monilla menetelmillä. Teoreettisen pohdiskelun ohella on vahvistunut empiirinen puoli. Ihmisiltä kysytään kyselylomakkeilla viisauden eri muodoista tai he saavat pohtia monimutkaisia ongelmatilanteita. Ne voivat liittyä yhtä hyvin avioerotilanteeseen kuin valtioiden väliseen konfliktiin.
Psykoterapiassa ja filosofisissa asiakaskeskusteluissa on käytetty sokraattista dialogia. Siinä keskustellaan ryhmän tai yksittäisen ihmisen kanssa jostakin vaikeasta asiasta. Dialogi etenee kysymys-vastausperiaatteella niin, että Sokratesta edustava tarkentaa vastauksia ja tuo esiin, mitä puutteita keskustelussa tulee ilmi. Lopullista totuutta ei välttämättä löydy, vaan asia jää avoimeksi.
9. Miten jokainen voi tavoitella viisautta?
Ongelmatilannetta voi purkaa kirjoittamalla asian paperille. Näin etäännyttää itsensä eikä jää sokean pisteensä armoille. Kirjoita ongelma tarkasti auki: mitkä tekijät vaikuttivat sen syntymiseen, mitä ongelmasta voi seurata, millaisia tunteita koet ja miten tulkitset muiden tunteita. Tarkastele sitten näiden tietojen pohjalta, millaisia mahdollisuuksia sinulla on reagoida ongelmaan ja tehdä ratkaisusi.
Etäännyttämiseen voi käyttää myös maalaamista, mielikuvaharjoittelua tai pohdintaa itsekseen tai ystävän kanssa. Mikä kenellekin sopii parhaiten.
10. Voiko organisaatio olla viisas?
Viisaustutkimus on laajentunut yksilön viisauden tutkimisesta organisaatioiden viisauden tutkimiseen. Ajatellaan, että viisaalla ja myötätuntoisella johtamisella voidaan tähdätä hyvään. Myötätunto työssä ja työelämässä ovat nousevia trendejä.
Dosentti, psykologian tohtori Eeva Kallio tutkii aikuisten ajattelua ja viisautta Jyväskylän yliopistossa. Hän on toimittanut kirjan Ajattelun kehitys aikuisuudessa – kohti moninäkökulmaisuutta.
