Ylikorostunut suorittaminen on iso ongelma sote-alalla, sanoo aiheesta kirjan tehnyt Heidi Holmavuo.

Jäitkö taas tuplavuoroon? Varo, ettei ylisuorittaminen vie iloa elämästä

Ylisuorittaja paahtaa niin kauan, että voimat uupuvat. Opettele tunnistamaan varomerkit.

Mitä enemmän teet, sen parempi ihminen olet. Et halua näyttää muille omaa väsymystäsi, sillä pelkäät, että he saattaisivat pitää sinua heikkona ja huonona. Tunnet jatkuvasti riittämättömyyttä, vaikka olet tehokas ja osaava.

Tuntuuko tutulta? Oletko koskaan miettinyt, että sinulla voi olla korostunut pärjäämisen ja hallinnan tarve? Kuulut ehkä ylisuorittajien isoon joukkoon.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Suorittamisesta kirjan tehnyt, aiemmin ensihoitajana työskennellyt Heidi Holmavuo sanoo, että ylikorostunut suorittaminen on iso ongelma sosiaali- ja terveysalalla.

– Kun resurssit on mitoitettu pieniksi ja joku sairastuu, aina löytyy työntekijä, joka väsymyksensäkin kustannuksella paikkaa auliisti toisen työvuoron. Alalla on myös paljon pätkätyösuhteita, jolloin ylisuorittamiseen saatetaan ajautua pelon vuoksi: jos kieltäydyn, sopimusta ei ehkä jatketakaan.

Ylisuorittamisesta on tullut tämän hetken muotihuume. Se vie mukanaan, vaikka siitä koituisi huonoja seurauksia.

Suorittaminen sinänsä on hyvä asia. Suorittamalla selviät arjen asioista, opiskelet ja teet työsi kunnolla, suunnittelet tulevaisuutta ja olet valmis kestämään paineita päästäksesi tavoitteisiin.

– Hetkittäin jokainen tarvitsee tietoista ylisuorittamista. Hyvä suorittaja pystyy kuitenkin määrittelemään omat rajansa. Joku jaksaa paahtaa enemmän kuin toinen, mutta tärkeintä on kuunnella itseään ja tunnistaa, milloin on aika höllätä.

Moni ylisuorittaja on kasvanut perheessä, jossa vanhemmat ovat olleet hyvin suorituskeskeisiä ja urasuuntautuneita. Lapsi on oppinut, että olemalla reipas ja pärjäävä, saa hyväksyntää. Lapsi haluaa olla samanlainen kuin vanhempansa.

Taustalla voi olla myös päinvastaisia kasvatustapoja. Vanhemmat eivät ole huolehtineet eivätkä asettaneet rajoja, jolloin lapsi on kasvaessaan vetänyt ne itselleen liian tiukoiksi: ”Näytän vielä kaikille!”

Kiltit tekevät mukisematta muidenkin työt ja venyvät äärimmilleen.

Työelämässä ylisuorittajia pidetään ahkerina ja aikaansaavina. Esimieheltä satelee kiitosta, kun työt rullaavat ja työn jälkeen voi luottaa. Liikasuorittaminen vaanii etenkin ihmistä, joka on persoonallisuudeltaan kiltti, täsmällinen ja tarkka. Kiltit tekevät mukisematta muidenkin työt ja venyvät äärimmilleen.

– Vaikka olin eilen tuplavuorossa, suostun olemaan tänäänkin, vaikka kohtuudella olisi jonkun toisen vuoro, Heidi Holmavuo havainnollistaa.

Ärhäkämpi, itseltään ja muilta paljon vaativa suorittaja saattaa arvostella työkavereitaan ja neuvoa, miten asiat pitää tehdä. Hän paikkaa muiden jälkiä tai tekee itse, jotta työt tulevat tehtyä hänen sääntöjensä mukaan oikein ja oikeassa järjestyksessä.

– Kun suorittaja kontrolloi muita, elämä pysyy näennäisesti hallinnassa. Se tuo turvallisuuden tunnetta. Takana on kuitenkin ahdistusta ja tyytymättömyyttä.

Ylisuorittaminen vie alkuun pitkälle. Suorittaja opiskelee tutkinnon kärkiajassa, menestyy töissä, löytää sopivan kumppanin, huolehtii hyvin lapsistaan ja heidän monista harrastuksistaan, touhuaa järjestötehtävissä sekä pitää sosiaalisen elämänsä virkeänä.

Suorittaminen voi alkaa yhdeltä elämänalueelta, mutta vähitellen se leimaa kaikkea tekemistä. Kumppani alkaa ihmetellä, tekeekö hän kaiken väärin. Eikö toinen luota häneen? Elämä muuttuu tylsäksi, kun kaikki pitää suunnitella tarkasti ja mennä tehtävälistojen mukaan. Kiirekin painaa.

Töissä työkaverit kummastelevat, kun ennen niin iloinen kollega muuttuu kireäksi ja etäiseksi. Ylisuorittaminen alkaa syödä ihmistä.

– Kun ihminen on koko ajan hätätilassa, tulee sydämentykytystä, unettomuutta ja päänsärkyä. Sydän- ja verisuonitautien riski lisääntyy, samoin sydänkohtausten. Suurimmat vaikutukset näkyvät henkisellä ja emotionaalisella tasolla. Elämänilo katoaa, Holmavuo sanoo.

Esimies ei välttämättä huomaa väsymyksen merkkejä, jos hän ei ole läsnä arjessa.

Stressi lisääntyy hiljalleen. Vaikka leposyke huitelee korkealla, ylisuorittaja pitää sitä normaalina, koska ei enää muista, miltä normaalitila tuntuu. Puoliso tai työkaverit ovat saattaneet pyytää häntä monta kertaa hiljentämään tahtia tai ottamaan rennommin.

– Työpaikalla asia kannattaa ottaa ilman muuta puheeksi. Esimies ei välttämättä huomaa väsymyksen merkkejä, jos hän ei ole läsnä arjessa. Silloin ylisuorittajan työkavereiden pitää toimia.

Heidi Holmavuo kehottaa kysymään toisen voinnista ystävällisesti: ”Onko sinulla kaikki hyvin, kun olet viime aikoina ollut uupunut ja ärtynyt?” Ellei sillä ole vaikutusta ja tilanne tuntuu pahenevan, on syytä kävellä esimiehen luo ja kertoa huolistaan.

– Se ei ole juoruamista, vaan toisesta välittämistä. Tiedän tapauksia, joissa ylisuorittajan kuormaa on voitu keventää yhteisen keskustelun avulla. Esimiehen vastuulla on pitää huolta henkilöstön työhyvinvoinnista. Kenenkään elämää ei silti voi muuttaa, ellei ihminen itse ymmärrä tai halua rauhoittaa tahtia.

Ihmisillä on erilaisia suoritustasoja. Matalalla suoritustasolla toimivalta puuttuu motivaatiota. Hän tekee töissä vain pakollisen ja jättää muut selviytymään kiirehuipuista. Elämää leimaa hällä väliä -asenne, omien tarpeiden tyydyttäminen ja fiiliksellä meneminen.

Ylisuorittaja on matalan tason suorittajan vastakohta.

– Nämä molemmat ovat huolestuttavia tapoja toimia. Tarkoitus ei ole, että luopuu suorittamisesta ja heittää hanskat tiskiin. Ihmisen tulisi pyrkiä kultaiselle keskitielle, Holmavuo sanoo.

Silloin osaa hyödyntää vahvuuksiaan ja iloita työnsä tuloksista, mutta pyytää tarvittaessa apua ja antaa periksi. Ihminen ei myöskään tunne huonommuutta muita kohtaan.

Työpäivän jälkeen on viisasta jättää täysin vapaata aikaa.

Ylisuorittamisesta eroon pääseminen ei ole helppoa, sillä tehosuorittajat eivät kuuntele itseään eivätkä toisia. Ongelma koskee sekä naisia että miehiä, mutta Heidi Holmavuon havaintojen mukaan etenkin miehet tarvitsevat kunnon pudotuksen, ennen kuin he ovat valmiita muuttamaan kurssia.

Pysähdys voi olla vakava sairastuminen, pakkoloma uupumisen vuoksi tai parisuhdekriisi. Pohjalla käyminen saa miettimään omia elämänarvoja. Mistä nautin elämässä? Kenen kanssa haluan viettää aikaani? Mitä perhe ja työ minulle merkitsevät? Miten toteutan luovuuttani?

Jos suorittaminen ei ole mennyt vielä kohtuuttomuuksiin, alkuun voi päästä pienillä arkielämän muutoksilla. Tehtävälistojen tekeminen ja päivien tarkka suunnittelu pitää lopettaa. Työpäivien jälkeen on viisasta jättää täysin vapaata aikaa. Lomalla ei tarvitse olla joka päivä ohjelmaa.

– Kokeile antaa muiden, vaikkapa perheenjäsenten, päättää ajankäytöstäsi yhtenä päivänä viikossa. Tai jos olet väsynyt, pystytkö lykkäämään tiskivuorta seuraavaan päivään tai siivousta perjantailta lauantaille? Jos pystyt, olet oikealla tiellä.

Heidi Holmavuo työskentelee nykyään kirjailijana ja toimittajana. Yhdessä hyvinvointialan yrittäjä Marisa Kainulaisen kanssa laadittu Miksi suoritamme? -kirja on hänen kolmas kirjansa. Heidi on myös pitänyt satunnaisesti sairaanhoitajan vastaanottoa.

– Kun tarkkailin kollegojani ikään kuin ulkopuolisena, tuntui, että moni suorittaa nyt äärirajoilla. Alalla on niin paljon pahaa oloa, turhautumista ja väsymystä. Tämä heijastuu herkästi vastavalmistuneisiin, joilla on palo tähän työhön.

Hän sanoo ymmärtävänsä tyytymättömyyden. Sen taustalla vaikuttavat liian pienet resurssit sekä arvostuksen puute, joka näkyy palkkauksessa.

– Ongelmista huolimatta toivoisin, että ihmiset heräisivät huolehtimaan itsestään ja etsimään elämään iloa ja valoa. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa kuunnella omia unelmiaan.

Marisa Kainulainen ja Heidi Holmavuo: Miksi suoritamme, Fitra 2018.

Teksti Merja Perttula, kuvitus Pia Holm

Lue myös:

Minäkö ylisuorittaja? Tässä kahdeksan vaaranmerkkiä

Mainos
Mainos