Vastamäkeä. Väkivalta voi jatkua läpi pitkän avioliiton. Kuva: iStock

Kaikenko se kestää? Vanhusta voi kohdella kaltoin se lähin

Outoja mustelmia, rahat taas lopussa. Miten auttaa, jos läheinen kohtelee vanhusta kaltoin?

Eläkkeellä oleva hoitaja palasi keikkatöihin, koska hän joutuu antamaan aikuiselle pojalleen 40 euroa päivässä. Lapsi käyttää rahat huumeisiin. Hän uhkaa äitiään väkivallalla, jos tämä kieltäytyy antamasta rahaa. Äiti on murtumaisillaan ja kokee, ettei kukaan halua auttaa. Hän on lopettanut laskujensa maksun ja pelkää ulosottoa. Hän sanoo odottavansa enää vain kuolemaa.

Vanhempi suunnittelija Päivi Helakallio kuulee julmia tarinoita, joissa rahojen loppumisen jälkeen vanhukselta viedään vielä luottotiedot.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

Hän on huomannut, että vaikeinta on, jos kaltoinkohtelija on oma lapsi. Vanhemman ja lapsen suhde on kuin pitkä kuminauha, joka venyy ja paukkuu muttei katkea. Aviopuolisostakin pääsee eroon helpommin.

Helakallion työpaikka on Suvanto ry. Se on kansalais- ja asiantuntijajärjestö, joka tekee työtä turvallisen vanhuuden puolesta. Helakallio on koulutukseltaan mielenterveyshoitaja ja sosionomi (yamk).

Hän vetää kaltoinkohdeltujen vanhusten vertaistukiryhmiä. Kynnys kertoa kaltoinkohtelusta on korkea ja muutos tapahtuu hitaasti.

– Arvioisin, että kestää keskimäärin kaksi ja puoli vuotta ennen kuin ikäihminen voimaantuu esimerkiksi hakemaan narkomaanilapselleen lähestymiskieltoa. Häpeä ja syyllisyys ovat niin valtavia. Moni miettii, onko tämä oma vikani, olenko ollut huono äiti.

Vertaisryhmässä mietitään isoja kysymyksiä: Mitä on rakkaus? Olisiko se sittenkin sitä, että laittaa rajat?

Helakallio lähtee tarvittaessa vanhuksen tueksi tekemään rikosilmoitusta ja on tukihenkilö oikeudessa. Mikä saa vanhuksen laittamaan stopin?

– Ymmärrys siitä, että tämä ei lopu ja että tekee lapselleen karhunpalveluksen. Rakkaus lapseen on vahva tunne. Moni on kertonut, että vaikka välit ovat poikki, lapsi on mielessä ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla. Se on surullista ja raastavaa. Eräs rouva teki joka viikko pitkän matkan kaupungin neulanvaihtopisteelle. Hän toivoi, että näkisi, onko lapsi vielä elossa.

Ensimmäinen lyönti tuli 19-vuotiaana­ morsiamena. Pahoinpitelyt jatkuivat koko 50-vuotisen avioliiton läpi. Rouva traumatisoitui vuosien kuluessa niin, että oli välillä hoidettavana psykiatrisessa sairaalassa. Hän hoiti kodin ja lapset, kun mies juopotteli ja räyhäsi. Myös lapset kärsivät ja traumatisoituivat. Ahdistus vei rouvan psykiatriseen hoitoon, jonne hän lopulta kuoli.

Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta Suomessa on vähän tutkittu ilmiö. Sen laajuudesta ei ole täsmällistä tietoa. Se on paljolti piilorikollisuutta, joka ei näy tilastoissa. Varsinkin ikääntyvien miesten kokemuksista on vähän tietoa.

THL:n AVOW-tutkimuksen mukaan joka neljäs yli 65-vuotias suomalainen nainen kokee kaltoinkohtelua tai väkivaltaa. Alle puolet kertoi siitä kenellekään. Alle 20 prosenttia ilmoitti siitä viranomaisille. Yleisin syy vaikenemiseen oli häpeän ja syyllisyyden tunteet. Vähiten apua haettiin, jos pahoinpitelijä oli puoliso.

Hoitajat ovat avainpaikoilla kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa. Päivi Helakallio kouluttaa ammattilaisia tunnistamisessa ja puheeksiotossa. Moni kokenutkaan hoitaja ei tunnista ilmiötä.

– Omat asenteet ja tunteet väkivaltaa ja kaltoinkohtelua kohtaan pitäisi miettiä läpi. Aihe on sellainen, että siitä puhumista herkästi vältellään. Väkivalta on kuin ydinsaaste. Pelko leviää.

Hälytysmerkki on, jos ihmisen käytöksessä tapahtuu muutos. Se voi tarkoittaa arkuutta, masentuneisuutta, itkuisuutta, itsetuhoisia puheita, pelokkuutta, takertumista tai aggressiivisuutta.

Fyysisen pahoinpitelyn merkkejä ovat paranemisvaiheessa olevat mustelmat, ruhjeet tai muut vammat. Pesutilanteiden aristelu voi kertoa jälkien salailusta.

Seksuaalisen väkivallan merkki voi olla sukupuolitauti. Seksuaalista hyväksikäyttöä kertoi THL:n kyselyssä kokevansa 4,7 prosenttia yli 60-vuotiaista naisista.

Muita kaltoinkohtelun merkkejä ovat yleinen hoitamattomuus, aliravitsemus, kuivuminen, lääkityksen laiminlyönti, liiallinen lääkkeiden käyttö tai lääkkeiden katoaminen. Jatkuva rahanpuute tai kieltäytyminen palveluista voivat viitata hyväksikäyttöön.

Omaa hoitajan intuitiotaan kannattaa kuunnella. Asia kannattaa ottaa mieluummin puheeksi turhaan kuin odottaa. THL on luonut tätä varten suodatin- ja kartoituslomakkeen.

Moni pelkää, että kysyminen loukkaa, mutta todellisuudessa asia on päinvastoin – kysymistä saatetaan toivoa.

– Väkivalta on usein spiraali, jossa tekijä lyönnin jälkeen katuu. Sen jälkeinen latenssivaihe voi kestää kauankin. Sitten tulee uusi lyönti. Kysyminen on hedelmällisintä, kun tapahtuma on tuore. Jos esimerkiksi pahoinpitelystä pääsee kulumaan aikaa, uhri sanoo helposti: kyllä se tästä.

Iäkkäältä voi kysyä: Tunnetko olosi turvalliseksi ja arvostetuksi kotona? Saatko olla kotonasi niin kuin itse haluat? Nimitteleekö läheisesi sinua?

– Pidän henkistä väkivaltaa jopa haitallisempana kuin fyysistä, sillä se syö sisältä päin. Henkistä väkivaltaa koskevaa lainsäädäntöä ei ole. Siihen ei ole oikein keinoja puuttua, Helakallio sanoo.

Keskustelun voi aloittaa myös konkreettisista havainnoista: Kädessäsi on kipeännäköinen mustelma. Mistä se on tullut? Onko sinulla kaikki hyvin?

Kuulijan on uskallettava ottaa väkivaltaa kokeneen kertomus vastaan vähättelemättä, syyllistämättä ja myötäeläen. Ihmistä ei tuomita, ainoastaan teko. Väkivalta on väkivaltaa, vaikka sen aiheuttaja olisi muistisairas.

Voit kertoa, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisena sinun on velvollisuus ilmoittaa huoli kaltoinkohtelusta ja väkivallasta kunnan sosiaalityöntekijälle ja voitte tehdä sen yhdessä. Ilmoituksen voi tehdä myös kunnan vanhuspalveluista vastaavalle henkilölle. Huoli-ilmoitus perustuu vanhuspalvelulakiin.

Voitte tehdä yhdessä vanhuksen kanssa turvasuunnitelman, jossa on yhdellä paperilla ohjeet uhkaavan tilanteen varalle. Äkillisiä tilanteita varten kannattaa pakata turvalaukku, jonka voi napata lähtiessä mukaan.

Muista kirjata ikääntyneen kertoma uhka tai väkivalta. Kirjaa näkyvät vammat ja mitä sovitte jatkosta. Kirjaaminen on oman ja vanhuksen oikeusturvan kannalta tärkeää. Ohjaa ihminen väkivaltatilanteen jälkeen lääkäriin, vaikka näkyviä vammoja ei olisikaan. Tästä voi myöhemmin olla apua esimerkiksi rikosilmoituksen tekemisessä tai lähestymiskiellon hakemisessa.

Jos kuulet läheisten puhuvan rumasti toisilleen, voit kysyä siitä heti: Mistä tilanteessa on kyse? Tapahtuuko tällaista usein? Ilmaise huolesi näkemästäsi, kysy avun tarpeesta ja kerro saatavilla olevasta avusta.

Mieti aina asian kiireellisyys – joskus apua tarvitaan välittömästi.

– Hoitajalle tulee joskus auttamisen hätä. Asiat olisi saatava kuntoon heti. Vanhus on saattanut kestää tilannettaan vuosia, ja hänellä on selviytymiskeinonsa. Usein tilanteeseen voidaan puuttua rauhassa, moniammatillisesti.

Myös tekijä tarvitsee apua. Usein uhrilla on joka tapauksessa puolison tai lapsen voinnista kova hätä.

Ensisijainen vastuu kaltoinkohdellun auttamisesta ja tukipalveluista on kunnalla. Esimerkiksi Oulussa on tehty Juuri-hanke, jossa on monen tahon yhteistyönä mietitty, miten väkivaltaa kokenutta ikäihmistä autetaan.

– Tärkeätä on kartoittaa vanhuksen verkostot. Usein tekijä tahtoo eristää uhrin ystävistä ja sukulaisista. Voisiko suhteita elvyttää? Jos sukua ei ole, tukea voi saada vaikka tutulta pankkivirkailijalta.

Uhrin on hyvä ottaa rutiineja: Vien joka päivä roskat puolilta päivin. Käyn kävelyllä sen jälkeen. Ehkä jonakin päivänä sille tielle voi jäädä ja mennä turvakotiin.

Vantaalaisen sosiaalityöntekijän tietoon oli tullut useampia tapauksia, joissa vanhempi nainen oli joutunut rakkaushuijauksen kohteeksi. Häpeä oli valtava. Eräs uhreista oli puilla paljailla, kun oli nostanut pikavipin, jotta voisi auttaa ihastuksensa kohdetta. Tyypillistä on, että ulkomainen upseeri tai vaikka kirurgi pyytää ikäihmistä Facebook-kaveriksi. Juttelu saattaa alkaa ulkonäön kehumisella.

Kaltoinkohtelulla on monet kasvot. Rakkaushuijaus osuu kipeään kohtaan: yksinäisyyteen ja rakkauden tarpeeseen. Netin myötä ilmiö on kasvanut. Suvanto virittelee yhteistyötä Tuula Visan kanssa, joka on yksityishenkilönä auttanut pitkään rakkaushuijauksen uhreja.

Loppuun palaneet omaishoitajat ovat aihe, josta Päivi Helakallio voisi puhua pitkään.

– Tapasin jo sairaalatyössä omaishoitajia, jotka olivat vetäneet itsensä niin piippuun, että joutuivat ensi kertaa elämässään psykiatriseen hoitoon. Lopussa oleva omaishoitaja voi päätyä myös kaltoinkohteluun. Eräs rouva kytki puolisonsa patteriin, kun lähti kaupungille asioille.

Hoidon laiminlyönti ei aina ole tahallista, vaan se voi johtua uupumisesta tai osaamattomuudesta. Kaltoinkohtelua tapahtuu myös hoivalaitoksissa. Tänä vuonna laiminlyönneistä on puhuttu paljon julkisuudessa.

Päivi Helakallion mielestä kaltoinkohtelun takana voi nähdä nykyisen vanhuskäsityksen ja perhesuhteiden hajoamisen.

– Asiakkaani puhui minulle: Olen ajatellut, ettei kukaan tarvitse minua tai kysy minulta mitään. Kunpa kuolisin pois. Eri sukupolvet elävät nykyään erillään ja vanhuus on lakaistu pois. Taustalla on ehkä kuoleman pelko.

Hänen vetämissään vertaisryhmissä puhe siirtyy vieläkin usein sotaan. Sieltä palasi hiljaisia miehiä. Sotakorvaukset oli maksettava ja töitä paiskittava. Naiset sairastuivat vahvuuteen. Myöhemmin moni pani pellot pakettiin. Kiinteä yhteys isovanhempiin katkesi. Helakallio teki ylemmän amk-työnsä ylisukupolvisista traumoista ja haastatteli veteraaneja ja heidän jälkeläisiään.

Vertaisryhmiä on Helsingissä ja Vantaalla. Tarvetta olisi enempäänkin, mutta rahaa ei ole. Suvanto ry saa tukensa pääosin Stealta.

Helakallion viesti vanhuksille on, että vain välittämällä itsestään voi auttaa muita.

– Käytän kulunutta lentokone­vertausta: Ensin pitää laittaa happi­naamari itselle, sitten vasta voi auttaa muita. Omaa itseään pitää arvostaa. Kaikki lähtee siitä.

Piia Tiilikallio ja Emilia Säles (toim.): Täällä on lupa puhua väkivallasta. Käsikirja ikääntyneisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun ja väkivallan vastaiseen työhön.

Suvanto-linja 0800 06776 palvelee tiistaisin ja torstaisin kello 13–15. Maksuton auttava linja on erikoistunut kaltoinkohtelua kokeneiden vanhusten auttamiseen. Soittaa voivat myös vanhusten läheiset ja ammattilaiset.

Nollalinja 080 005 005 palvelee vuoden jokaisena päivänä ympäri vuorokauden. Turvakotiin pääsee maksutta ja ilman lähetettä.

 

Hoitaja, neuvo näin läheistään pelkäävää vanhusta

  • Jos tunnet itsesi uhatuksi, pyri aina lähtemään pois tilanteesta.
  • Mieti pakoreitti, jos sinun pitää lähteä nopeasti kotoasi.
  • Luo rutiineja kuten roskien vienti ja kaupassa käynti, joiden varjolla pystyt poistumaan kotoa.
  • Pakkaa valmiiksi pieni laukku, jossa on kodin vara-avain, rahaa, muutaman päivän lääkkeet, tarpeelliset puhelinnumerot, vaihtovaatteet ja hygieniatarvikkeet. Säilytä laukkua paikassa, josta saat sen helposti ja huomaamatta mukaasi.
  • Laita matkapuhelimesi pikavalintaan 112.
  • Pidä säännöllisesti yhteyttä ystäviisi, omaisiisi ja tuttaviisi.
  • Sovi etukäteen luotetun läheisen kanssa turvasanasta, joka kertoo avuntarpeesi. Sovi myös, miten hänen tulee toimia.
  • Pyydä turvahälytin (turvaranneke, turvapuhelin), jos pelkäät väkivaltaa kotonasi. Käytä sitä rohkeasti.
  • Kirjoita ylös väkivaltaiset tapahtumat ja säilytä uhkaavat ja loukkaavat tekstiviestit.
  • Muista, että jokainen on vastuussa omasta käytöksestään. Väkivalta ei ole koskaan hyväksyttyä.
  • Väkivaltatilanteissa suojaa päätäsi ja keskivartaloasi.
  • Älä jää yksin miettimään. Kerro aina jollekin tapahtuneesta, peloista ja huolestasi.

 

Lyönti tai laiminlyönti

Ikäihmisiin kohdistuvalla kaltoinkohtelulla tarkoitetaan luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai tekemättä jättämistä, joka vaarantaa ikääntyneen hyvinvoinnin, turvallisuuden tai terveyden.

Kaltoinkohtelu voi olla fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, seksuaalista tai taloudellista hyväksikäyttöä, hoidon ja avun laiminlyöntiä tai muunlaista oikeuksien rajoittamista ja loukkaamista ja ikäihmisen ihmisarvoa alentavaa kohtelua.

Kaltoinkohtelija voi olla läheinen, mutta kaltoinkohtelua voi tapahtua myös hoitosuhteessa. Hoitosuhteessa se ilmenee huonona ja epäeettisenä kohteluna.

Tärkeiden palveluiden epääminen ja ikäsyrjintä ovat esimerkkejä yhteiskunnan ja palvelujärjestelmän harjoittamasta kaltoinkohtelusta.

Mainos
Mainos