Kielimuuri hankaloittaa turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten äitiyshuoltoa

Tutkit Suomeen vuosina 2015–2019 tulleiden turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten äitiyshuoltoa. Mitkä olivat väitöstutkimuksesi keskeiset havainnot?

Suomalaissyntyisten ja turvapaikanhakija- ja pakolaisäitien välillä on selkeä kuilu sekä terveydenhuollon käytössä että hoidon tuloksissa. Turvapaikanhakija- ja pakolaistaustaiset äidit tulevat todennäköisemmin suosituksia myöhemmin hoitoon tai raskauden seurantakäynneille kuin suomalaissyntyiset. 

Mikä sujuvoitti ja mikä haittaisi äitiyshuollon toteutumista?

Sujuvuutta varmisti se, että turvapaikanhakija- tai pakolaisäidillä oli jokin muodollinen taho, joka avusti häntä maahantuloprosessissa. Kun esimerkiksi kiintiöpakolaiset tulevat suunnitellusti maahan, heillä ovat valmiina henkilötunnukset ja kotikuntapaikat ja rokotus- ja terveystiedot viedään meidän järjestelmiimme.

Vuosina 2015–2016 maahan tuli omatoimisesti maarajan kautta paljon ihmisiä, joilla ei välttämättä ollut mitään papereita. Koko prosessi heidän saattamisekseen terveydenhuollon järjestelmiin piti aloittaa nollasta. Terveydenhoitajat ja kätilöt tekivät äitiysneuvoloissa ja synnytysosastoilla paljon tätä työtä, joka oli pois muusta hoidosta.

Myös kielimuuri hankaloitti kaikenkattavasti äitiyshuollon toteutumista.

Nousiko esiin esimerkiksi syrjintää tai rasismia?

Haastattelututkimuksissa ei, mutta kirjallisuuskatsauksessa nousi esiin naisten itsensä kertomana, että esimerkiksi maahanmuuttajanimi oli johtanut siihen, ettei ihmisen huolta ollut otettu riittävän vakavasti. Nämä esimerkit ovat Suomesta ja muista Pohjoismaista.

Joissain tapauksissa terveydenhuollon ammattilaisilla ei ollut tietoa, mihin terveydenhuoltoon pakolais- tai turvapaikanhakijaäideillä oli oikeus – heitä oli esimerkiksi käännytetty sairaalasta pois. Laki takaa sen, että heillä on oikeus äitiyshuollon palveluihin sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa.

Miten väitöstutkimuksesi tuloksia voidaan hyödyntää käytännössä?

Tutkimuksestani voidaan ammentaa työkaluja turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten äitiyshuollon suunnitteluun, järjestämiseen ja arvioimiseen tulevaisuudessa.

Kun turvapaikanhakija- tai pakolaisasiakas ottaa ensimmäistä kertaa yhteyttä äitiysneuvolaan tai synnytyssairaalaan, ensikontakti tapahtuu puhelimen kautta. Entä jos ei löydy yhteistä kieltä? Tällä hetkellä heidän mahdollisuutensa ottaa yhteyttä omatoimisesti on hyvin pieni.

Kun asiakkaaksi tulee turvapaikanhakija tai pakolainen, ajanvarauksessa tulisi ottaa huomioon, onko hänellä todellista mahdollisuutta päästä vastaanotolle. Jos vastaanottokeskus sijaitsee kaukana eikä käytössä ole julkista liikennettä tai omaa autoa, vastaanotolle pääsy voi olla hankalaa.

Vastaanottokäynnillä tulee ottaa huomioon, että vastaanotto voi viedä turvapaikanhakija- tai pakolaisasiakkaan kanssa tuplasti aikaa, sillä tulkin takia kaikki puhutaan kahteen kertaan. Todennäköisesti joudutaan ottamaan myös ylimääräisiä laboratoriokokeita tai kartoittamaan rokotuksia tai tuberkuloositilannetta.

Aina pitää muistaa myös se, että näillä ihmisillä saattaa olla traumataustaa esimerkiksi seksuaalisen väkivallan takia. Äitiyshuollossa genitaalialueelle tehtävissä tutkimuksissa on riski, että ne saattavat traumatisoida uudelleen.

Voiko tutkimustasi soveltaa suomalaisäitien äitiyshuoltoon?

Kyllä voi sosioekonomisten tekijöiden osalta. Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että esimerkiksi lyhyempi muodollinen koulutus tai keskimääräistä niukemmat rahavarat vähentävät mahdollisuuksia pitää huolta terveydestään. Tämä pätee yhtä lailla maahanmuuttaneisiin kuin suomalaissyntyisiin äiteihin.

Miksi kiinnostuit tutkimaan juuri tätä aihetta?

Minua motivoi ajatus ylisukupolvisen ketjun katkaisemista tai ainakin lieventämisestä niin, etteivät vanhempien kokemat vaikeudet jatkuisi enää seuraavassa sukupolvessa.

Raskaus- ja synnytyskomplikaatioiden ehkäisemiseksi on tärkeää, että äitiyshuolto tavoittaa kattavasti myös raskaana olevat turvapaikanhakijat ja pakolaiset, jotka oleskelevat maassa. Tämä vähentää niin inhimillistä kärsimystä kuin julkisen talouden kustannuksia.

Työni terveydenhoitajana on mukavaa. Hoitotyössä on mahdollista pysyä, vaikka tekisi tutkimusta siinä rinnalla. Käytäntö ja tutkimusmaailma tukevat toisiaan.

Satu Lepplä on terveystieteiden tohtori ja terveydenhoitaja. Hän on töissä äitiys-, lasten- ja ehkäisyneuvolassa Pirkanmaan hyvinvointialueella. Hänen väitöstutkimuksensa voit lukea täältä.