Kuntoutusohjaaja Pirjo Lähteenmäki on tuttu vieras selkäydinvammautuneen Tapio Elon kotona, sillä Tapio on ollut Pirjon asiakas jo 15 vuotta. Kuva: Pasi Leino

Kuntoutusohjaaja kannustaa ja auttaa byrokratiassa – ”Ilman Pirjoa en olisi selvinnyt”, kiittelee asiakas

15 vuotta sitten Tapio Elo joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen. Siitä asti kuntoutusohjaaja Pirjo Lähteenmäki on auttanut häntä arjen käytännön järjestelyissä.

Ensimmäinen asia, jonka Tapio Elo muistaa kuntoutusohjaaja Pirjo Lähteenmäestä, on tämän ääni. Se kuulosti rauhoittavalta ja herätti luottamusta.

Tapiosta tuli Pirjon asiakas alkuvuonna 2006, jolloin hän joutui vakavaan liikenneonnettomuuteen. Osastopäällikkönä työskennellyt, insinööriksi kouluttautunut Tapio oli juuri noussut apukuskin paikalle kuorma-autoon työpaikkansa parkkipaikalla ja lähtenyt matkaan. Yllättäen rekka tuli päin kuorma-auton hyttiä, jossa Tapio ja autonkuljettaja istuivat. Kuorma-auto raahautui rekan voimasta eteenpäin.

Mainos (teksti jatkuu alla)
Mainos

”Törmäyksen jälkeen yritin nousta ylös ja patistaa muita, että asiakkaan tilaus pitää saada äkkiä toimitettua eteenpäin. Silloin lääkäri pisti piikin käteeni ja nukutti minut”, Tapio muistelee nyt.

Turun yliopistollisessa keskussairaalassa Tapiolla diagnosoitiin selkäydinvamma ja vakava, syvä aivovamma. Kymmeniä luita oli murtunut. Tapiota pidettiin koomassa, jotta aivot saivat levätä.

Samaan aikaan kotona odottivat Tapion vaimo ja neljä lasta, joista kaksi nuorinta oli päiväkoti-ikäisiä.

Vastaavanlaisten tragedioiden kohtaaminen on Pirjon työtä. Kuntoutusohjaajana hänen tehtävänsä on auttaa potilasta selviämään elämässä eteenpäin sairastumisesta tai vammautumisesta huolimatta. 80 prosentilla Pirjon asiakkaista on selkäydinvamma, loput 20 prosenttia on esimerkiksi amputoituja tai reumaa sairastavia.

Pirjo on työskennellyt kuntoutusohjaajana vuodesta 1986 ja nauttii edelleen työstään. Pitkä ura on päättymässä ensi vuoden alkupuolella.

Tänään Pirjo on kuitenkin tapaamassa Tapiota hänen kotonaan. Mukana on myös henkilökohtainen avustaja, jonka apua Tapio tarvitsee päivittäin. Tapio pystyy liikuttamaan käsiään niin, että on oppinut tekemään keittiöaskareita, laittamaan ruokaa, tekemään pikkupesut ja harrastamaan.

Epätoivon hetkellä Pirjo oli se, joka tuki ja kannusti. Ilman häntä en olisi pärjännyt.

Tapio Elo

Pirjo ja Tapio jutustelevat niitä näitä, kunnes Tapio vakavoituu.

”Kun makasin sairaalassa onnettomuuden jälkeen, katsoin ikkunasta ulos puistoon, jossa lapset rakensivat lumiukkoja. Mielessä kävi, että kaikki sellainen on minun kohdaltani ohi. Epätoivon hetkellä Pirjo oli se, joka tuki ja kannusti. Ilman häntä en olisi pärjännyt. Päätin tehdä kaikkeni, että toimin ja osallistun elämääni jatkossakin.”

Pirjo on yksi kuntoutusohjaaja-alan pioneereista. Kun hän aloitti nämä työt 36 vuotta sitten, selkäydinvammautuneet olivat olleet pitkälti oman onnensa nojassa. Vuosien varrella Pirjo on kehittänyt työtään ja alaa eteenpäin.

Käytännössä Pirjo tapaa potilaan jo akuuttiosastolla. Hän on mukana kuntoutusprosessissa kuntoutusohjauksen asiantuntijana sekä toimii yhteistyötahona sairaalan, kodin ja kunnan välillä. Hän huomioi selkäydinvammaoireiden vaikutukset potilaiden arkeen ja toimii seurannassa aktiivisesti.

”Kuntoutusohjaaja pitää moninaisia lankoja käsissään ja aktivoituu tarpeen mukaan selvittämään asioita”, Pirjo kuvailee.

Potilaiden ja läheisten tapaamiset toteutuvat eri osastoilla, kuntoutusohjaajan omalla poliklinikka-ajalla ja tarvittaessa työ- tai opiskelupaikassa. Kotikäynnit ovat välttämättömiä esimerkiksi silloin kun arvioidaan, tarvitseeko asuntoon tehdä muutoksia. Sisäänkäynnin ja WC-pesutilojen muutostyöt ovat yleisimpiä remontteja. Pirjo ohjaa hakuprosessin etenemisessä ja laatii suositukset.

Pirjo auttaa asiakkaitaan myös byrokratian kanssa ja opastaa, millaisia tukia yhteiskunnalta on mahdollista hakea. Hänen työssään pitää tuntea esimerkiksi vammaispalvelulaki ja sen soveltaminen käytännössä, Kelan etuudet ja vakuutusyhtiöiden toimintakykykuntoutuksen eri muodot.

”Kun saan uusia asiakkaita, tehtäväni on myös luoda positiivista ajatusta siitä, että vammautunut tulee kyllä selviytymään elämässään”, Pirjo summaa.

Pirjo ja Tapio päättivät: tähdätään siihen, että Tapio pääsee asumaan entiseen kotiinsa. Niin myös kävi.

Näin Pirjo toimi myös Tapion kanssa. Paperilla Tapion vammat olivat niin vakavia, että hänen ajateltiin asuvan palvelutalossa pysyvästi. Yhdessä Pirjo ja Tapio kuitenkin päättivät: tähdätään siihen, että Tapio pääsee vielä asumaan entiseen kotiinsa. Lopulta näin myös kävi.

”Tapion kanssa meille muodostui yhteinen intuitio siitä, miten rakentaa uutta elämää. Se on toiminut suunnannäyttäjänä ja kompassina asioita suunnitellessa.”

Ennen vammautumistaan Tapio oli jatkuvasti menossa. Ajoi autolla ympäri Suomea, matkusteli maailmalla ja ”leikki liikemiestä”, kuten hän itse kuvailee. Onnettomuudesta seurannut täyspysähtyminen olikin hänelle pitkään vaikea paikka.

”Vammautumiseen sopeutuminen kesti vuosia. Tuntui siltä kuin sisälläni olisi jokin tauti, joka kalvoi, mutta jota en pystynyt paikallistamaan. Pikkuhiljaa siihen kuitenkin tottui ja sen kanssa oppi elämään”, Tapio kuvailee.

Hyviin asioihin keskittyvä ajattelutapa on auttanut Tapiota jaksamaan ja näkemään elämää uudella tavalla.

”Voin itse valita, miten suhtaudun asioihin. Voin aamulla herätessäni päivitellä, että jalat eivät toimi. Tai sitten voin ajatella, että minulla on nykyään aikaa lapsilleni ja heidän kuulumisilleen, mitä ei ennen ollut. Vaikka olen menettänyt paljon, olen saanut myös uusia asioita tilalle”, Tapio kertoo.

Tapion lapset ovat nykyään jo täysi-ikäisiä. Ero lasten äidistä tuli vuonna 2013, mutta sen jälkeen Tapio ja ex-vaimo jakoivat lastenhoidon puoliksi. Pirjo auttoi tällöin saamaan lisää henkilökohtaisen avun tunteja.

Parasta kuntoutusohjaajan työssä on Pirjon mielestä ihmisten kanssa työskentely.

Vakavaan selkäydinvammaan liittyy etenkin alkuvaiheessa vaikeita tunteita ja välillä myös mielenterveysongelmia. Vammautunut tarvitsee tavallisesti monenlaista tukea.

Työuransa aikana Pirjo on nähnyt monenlaisia tilanteita. Joskus vammautumisesta on seurannut potilaan elämään yllättävä käänne. 

Aina vammautuminen ei vie elämää negatiiviseen suuntaan.

”Mieleeni on jäänyt esimerkiksi erakoitunut, viisikymppinen potilas. Kun hän vammautui ja sai kuntoutusohjausta ja kotiapua, hän sai ensimmäistä kertaa aikuiselämässään ihmiskontakteja. Aina vammautuminen ei siis vie elämää negatiiviseen suuntaan.”

Pirjo muistelee myös erästä isää, joka oli ajautunut ryyppyporukoihin ja jonka välit läheisiin olivat katkenneet. Kun hän vammautui, hän jätti vanhat piirit ja muutti elämäntapansa. Loppujen lopuksi vammautuminen yhdisti perheen uudelleen.

Selkäydinvammautuneita hoitaa Tyksissä akuuttivaiheen jälkeen selkäydinvammapoliklinikan työryhmä. Siihen kuuluu Pirjon lisäksi lääkäri, sairaanhoitaja, fysio-, puhe- ja toimintaterapeutti, psykologi, sosiaalityöntekijä ja seksuaalineuvoja. Pirjo kiittelee mukavaa ja asiantuntevaa työryhmää, jonka kanssa on ilo tehdä yhteistyötä, mutta myöntää, että välillä töissä on turhan kiire.

Ennen Tyksin selkäydinvammapoliklinikalla oli 170 potilasta, nykyään jo 280. Lisäresursseja työhön ei ole toistaiseksi löytynyt.

Mahdollisuuksien mukaan Pirjo pyrkii antamaan asiakkailleen kaiken sen ajan, jonka nämä tarvitsevat.

”Tärkeintä on suhtautua asiakkaaseen herkällä korvalla ja kunnioittaa häntä. Aina kaikki ei mene niin kuin asiakas haluaa, joten kompromissejakin joutuu tekemään. Tämä työ ottaa ja antaa.”

Esimerkki kuntoutusohjaajan työstä

  • Selkäydinvammautuneen asiakkaan tilanteen selvittäminen ja arviointi sairauskertomuksen perusteella.
  • Kuntoutusohjauksen suunnittelu potilaan kanssa akuuttiosastolla. Mukana voivat olla myös läheiset.
  • Kotikäynti potilaan ollessa vielä osastolla. Sen aikana arvioidaan, miten elinympäristö soveltuu vamman kanssa elämiseen.
  • Kuntoutusohjauskäyntejä traumaosastolla. Niissä käydään läpi käytännön asioita, kuten palveluihin ja tukitoimiin liittyviä ohjeita ja neuvoja.
  • Eri osastoilla hoitokokouksia, joissa laaditaan muun muassa asiakkaan pitkän tähtäimen kuntoutus- ja palvelusuunnitelma.
  • Kotikäynti kotiutumisen onnistumista varten.
  • Kontrollikäynti kotona noin viikko kotiutumisen jälkeen.
  • Opiskelu- tai työpaikkakäynti, ammattiin ja työelämään liittyvä ohjaus.
  • Yhteydenpitoa eri yhteistyötahoihin tarpeen mukaan ja elinikäinen seuranta selkäydinvammapoliklinikalla.

Teksti Rosanna Marila, kuvat Pasi Leino

Lue lisää:

Kuntoutusohjaaja pohjoisesta: Auto on liikkuva konttorini

Mainos
Mainos